Laatokan kierroksella jäimme Venäjän Ajan viime numerossa yöksi Käkisalmen kaupunkiin, nykynimeltään Priozerskiin (Приозерск). Jatkamme sieltä Laatokan kaakkoispään ympäri takaisin Suomeen. Alkuun on valittavana useita reittejä maaseudun sorateistä moottoritiehen, mutta eksymisen vaaraa ei ole.
Suomen ja Neuvostoliiton välinen dramaattinen historia henkilöityy Lappeenrannasta kotoisin olleen Emil Vaaterin vaiherikkaassa elämässä. Kansalaissodassa punaisten puolella taistellut Vaateri pakeni vuonna 1918 Neuvosto-Venäjälle, jossa hänestä koulutettiin upseeri ja vakooja.
Vielä tämän vuoden alkuviikkoina moni asia näytti menevän Venäjän talouden kannalta oikeaan suuntaan: öljyn hinta oli selvästi yli viisikymmentä dollaria tynnyriltä, Kansallisen hyvinvoinnin rahastoon kertyi rahaa ja kansallisten projektien suunnittelu oli käynnissä. Kiinan Hubein maakunnassa pyörivä virustauti tuntui hyvin kaukaiselta.
Luumäen valoisan pääkirjaston aulassa minua odottaa siro, jopa tavallaan hento nainen, Galina Punkkinen. Tässä sibirjatskassa on kuitenkin heti aistittavissa uskomaton henkinen voima ja kokemusten mukanaan tuoma elämän varmuus. Galinan tarina on kuin jännitysnäytelmästä, mutta tällä kertaa juttu on totta.
Moni suomalainen autoilija ja moottoripyöräilijä tekee ensimmäisen Venäjän-matkansa kiertämällä Laatokan. Sen länsikautta kulkeva valtatie A-121 on kunnostettu, joten vajaan 900 kilometrin pituisen kierroksen tekee helposti parissa päivässä. Turha on kiirehtiä, sillä kolmen päivän aikana ehtii poiketa päätieltä muutamaan pikkukyläänkin, kunhan ei pelkää sorateitä.
