Lapset telmivät päiväkodin pihassa, ja satunnaiset ohikulkijat liukastelevat kapealla kävelykadulla. Kukaan ei kiinnitä huomiota keskeneräiseen rakennustyömaahan kirjavin maalauksin koristellun aidan takana.
Työmaan kaksi tuulen ja sateen pieksämää kaksikerroksista rakennusta näyttävät melko valmiilta, mutta viimeistelemättömiltä.
Suuri osa savisesta tontista on vielä tyhjillään tai täynnä sekalaista rakennustavaraa, jonka keskellä seisoo ikivanha Sisu-kuorma-auto.
”Eikö näy kirkkoherraa?”
– ”Eikö näy kirkkoherraa”, vitsailee ohi kulkeva paikallinen asukas toimittajalle, joka kuvaa rakennuksia aidan yli. Miehen mukaan tontilla on ollut viime ajat kovin hiljaista.
”Tämä ortodoksinen kirkkorakennus tulee valmistumaan 2017, jolloin on myös Suomen valtion 100-vuotisjuhla”, kerrotaan Pyhän Nikolauksen seurakunnan kotisivuilla.
100-vuotisjuhlat ovat ohi, mutta Moskovan patriarkaatin lippulaivaksi Suomessa tulevan kirkko-seurakuntatalo-asuintalo-kompleksin rakennustyöt Helsingin Itäkeskuksessa etenevät yhtä hitaasti kuin aikoinaan Iisakinkirkon rakentaminen.
Myötämieltä Moskovasta
1990-luvulla Neuvostoliiton hajottua maahanmuuttajaortodoksien määrä Suomessa kasvoi ja Moskovan patriarkaatin seurakuntien tilat kävivät tulijoille pieniksi.
Kaupunki ei antanut Pyhän Nikolauksen seurakunnalle lisärakentamislupaa Hietaniemeen, ja vuonna 2000 seurakunta esitti hengellis-hallinnollisen keskuksen rakentamista maahanmuuttajien suosimaan Itäkeskukseen.
Sopiva 5000-neliöinen kaupungin vuokratontti löytyi 2001 Puhos-ostoskeskuksen ja Stoa-kulttuurikeskuksen vierestä.
Moskovakin oli myötämielinen. Nykyinen Moskovan patriarkka Kirill, silloinen Smolenskin ja Kaliningradin piispa, lähetti 2003 kirkkoherra Nikolai Voskoboinikoville onnittelukirjeen.
Kirill luonnehti rakentamista hyväksi aloitteeksi, joka vahvistaa ortodoksisuutta Suomen maaperällä ja antoi siunauksensa rahan keräämiseksi hanketta varten.
Epäonninen rahankeräys
Perinteisen venäläisen sipulikupolisen kirkon rakentaminen edellytti kaavamuutosta, joka lopulta hyväksyttiin 2006. Rakennuslupa 850-neliöiselle kirkolle, 500-neliöiselle henkilökunnan asuintalolle ja 640-neliöiselle seurakuntakeskukselle heltisi 2009.
Rakentaminen aiottiin rahoittaa lahjoitusten ja pankkilainan ohella rahankeräyksellä.
Seurakunnan venäjänkielisillä sivuilla muistellaan edelleen hieman katkerasti Poliisihallitukselle 2009 tehtyä rahankeräyslupahakemusta – suomenkielisillä kotisivuilla asiasta ei ole mitään mainintaa, eikä suomenkielisiä sivuja ylipäätään ole päivitetty aikoihin.
Poliisihallituksen arpajaishallinto eväsi seurakunnan rahankeräysluvan, eikä valitus hallinto-oikeuteen auttanut. Oikeuden mukaan kirkon rakentaminen ei täyttänyt yleishyödyllisyyden ja valtakunnallisuuden ehtoja.
Seurakunta arvostelee kotisivuillaan oikeuden ratkaisua väittäen, että vastaavassa tapauksessa keräyslupa annettiin 2009 valmistuneen Petroskoin luterilaisen kirkon rakentamiseen.
Petroskoin kirkko kuitenkin valmistui muun muassa suomalaisten lahjoittajien avulla ja suomalaisseurakuntien kolehtikeräyksillä, joihin ei tarvittu eikä siksi myöskään haettu viranomaisen rahankeräyslupaa.
Pankkilainalla liikkeelle
Pyhän Nikolauksen seurakunta sai lopulta 2012 asuintalon ja seurakuntakeskuksen rakentamiseen 400 000 euron pankkilainan, ja niiden rakentaminen alkoi lukuisien viivästysten jälkeen vuoden 2012 lopulla.
2009 saatu rakennuslupa oli jo umpeutumassa, ja kaupunki myönsi rakentamiselle jatkoaikaa syksyyn 2015.
Rakentaminen kuitenkin tyssäsi yksityisen rahoittajan katoamiseen 2015, ja asuinrakennus ja seurakuntakeskus jäivät sisä- ja osin ulkotöidenkin osalta kesken.
Rakentamiselle on myönnetty jatkoaikaa vuoteen 2020 asti.
Rovasti rakennusmiehenä
Kun seurakunta kilpailutti koko rakennushankkeen kirkkoineen, tarjoukset vaihtelivat 12 ja 25 miljoonan euron välillä.
Se on seurakunnalle liikaa. ”Kolme tai neljä miljoonaa euroa pitäisi riittää”, arvioi rovasti Orest Tšervinski.
Leningradin hengellisessä akatemiassa opiskellut ja Moskovan patriarkaatin lähes 40 vuotta sitten Suomeen töihin komentama Tšervinski, 62, on itse omin käsin rakentanut suuren osan siitä, mitä tontilla nyt on.
– Olen rakentanut omakotitalon, joten minulla on kokemusta, hän sanoo. Apuna on ollut talkoolaisia, rakennusalan työharjoittelijoita ja satunnaisia urakoitsijoita.
Seurakunta on säästänyt kuluissa myös hankkimalla oman nosturin ja kaivurin. Tontilla seisova vuoden 1988 kuorma-autokin on rekisteröity Tšervinskin nimiin – Trafin rekisteritietojen mukaan se tosin on katsastettu viimeksi 2012 ja poistettu liikenteestä.
Tšervinski arvioi, että rakentamiseen on jo kulunut pari miljoonaa euroa. 400 000 euron pankkilainasta on maksettu takaisin 250 000 euroa.
Pääasian eli kirkon rakentamista ei kuitenkaan ole aloitettukaan.
Miksi Suomi ei auta?
Tšervinskistä on väärin, ettei suomalainen yhteiskunta tue voimakkaasti kasvavaa seurakuntaa, jonka tilat ovat käyneet liian pieniksi niin lasten joulujuhlille kuin muillekin tapahtumille. Rahaa ei tule valtiolta, kaupungilta eikä EU:lta.
– Guggenheimin museoonkin olisi löytynyt miljoonia, mutta meidän kirkkomme rakentamista ei auta kukaan, hän puuskahtaa.
Suomen ortodoksikirkko ei ole yhtä hyvä maahanmuuttajille, sillä siellä seurakuntalaiset eivät voi asioida venäjäksi.
Lisäksi ongelmana on Tšervinskin mukaan se, että gregoriaanista kalenteria noudattavan Suomen ortodoksikirkon pyhät ovat eri aikaan kuin juliaanista kalenteria noudattavan Venäjän ortodoksikirkon.
Rikas lahjoittaja Kaliforniasta?
Kukaan ei tiedä, mistä ja milloin rahat kirkon rakentamiseen löytyvät. Rovasti käy parhaillaan asiasta keskusteluja Kaliforniassa asuvan venäläisen miehen kanssa, mutta mahdollinen lahjoitus on auki.
Jokunen vuosi sitten rikas venäläinen liikemies oli valmis maksamaan kirkon rakentamisen. Mies kuitenkin menetti Tšervinskin mukaan suuren omaisuutensa Suomessa verosotkujen vuoksi, vetäytyi 2015 hankkeesta ja muutti pois maasta.
– Hän oli uskovainen ihminen. Suomen valtio vei hänen omaisuutensa, väittää Tšervinski tuohtuneena paljastamatta miehen nimeä.
Moskovan patriarkaatillakaan ei Tšervinskin mukaan ole varaa auttaa, sillä vaikutusvaltaansa voimakkaasti kasvattavalla kirkolla on pelkästään Moskovaan rakenteilla 200 uutta kirkkoa.
– Olisi hienoa, jos joku vaikka joku testamenttaisi omaisuutensa kirkon rakentamiseen, Tšervinski pohtii.
Moskovan patriarkaatin jäsenmäärä Suomessa kasvaa
Konstantinopolin patriarkaatin alainen Suomen ortodoksinen kirkko on alkuperäiseksi suomalaiseksi mielletty ja verotusoikeuden omaava kansallinen ortodoksien pääkirkko. Jäseniä sillä on noin 60 000.
Moskovan patriarkaatin alaiset kaksi suomalaista seurakuntaa taas on rekisteröity uskonnollisiksi yhdyskunniksi, joilla ei ole verotusoikeutta. Niillä on kaikkiaan noin 4000 jäsentä.
200 uutta jäsentä vuosittain
Suurin ja nopeimmin kasvava seurakunta on vuonna 1927 venäläisten emigranttien rekisteröimä Pyhän Nikolauksen seurakunta Helsingissä.
Sillä on noin 3 350 jäsentä, ja määrä kasvaa noin 200 jäsenen vuosivauhtia. Seurakunnalla on kirkot Helsingin Hietaniemessä ja mellunmäkeläisessä kerrostalossa.
Toinen seurakunnista on Helsingin Munkkiniemessä toimiva Pokrovan seurakunta, jolla on noin 400 jäsentä. Se on perustettu Viipurissa ja siirtynyt Suomeen 1926.
Molemmat seurakunnat toimivat lahjoitusvaroin sekä opetusministeriön toiminta-avustuksilla. Pyhän Nikolauksen seurakunta saa tänä vuonna ministeriöltä lähes 29 000 euroa ja Pokrovan seurakunta noin 3 600 euroa. Turussa Moskovan patriarkaatilla on pieni rukoushuone Venäjän konsulaatin yhteydessä, Vartiovuoren kupeessa.
Porissa Itsenäisyydenkadulla Moskovan patriarkaatti omistaa kirkkokiinteistön, jota ylläpitää samaan osoitteeseen rekisteröity Pappismarttyyri Aleksander Hotovitskin muistoyhdistys. Sen puheenjohtaja on Moskovan patriarkaatin edusmies Suomessa, Viktor Ljutik.
Suljettu yhteisö Tampereella
Tampereella toimii New Yorkissa päämajaansa pitävän Venäjän Ortodoksisen Ulkomaankirkon alaisuuteen 1994 perustettu, ulkopuolisilta suljettu noin 30-henkinen Spaso-Preobrazenskajan yhdyskunta.
Moskovan patriarkaatti suhtautuu yhteisöön nihkeästi.
– ”He ovat lahkolaisia. Heillä on vikaa päässään”, tokaisee Pyhän Nikolauksen seurakunnan rovasti Orest Tšervinski suorasukaisesti.
Yhteisön johtaja Ljudmila Perepjolkina ei halua kommentoida asiaa. Hänen mukaansa yhteisö ei halua epäsopua eikä huomiota, vaan haluaa keskittyä rukoilemiseen.
