Venäjän Aika 1/2018

Matkustusinto Venäjälle on hyvässä nosteessa

Taru Linna luotsaa Suomi-Venäjä-Seuran VenäjänMatkoja. – Matkanjohtaja on onnistunut työssään, kun ihmiset tahtovat uudestaan matkalle.

Sirpa Pääkkönen 

Sirpa Pääkkönen, Suomi-Venäjä-Seura

Taru Linnan mielestä kieli ei ole muuri, joka estäisi matkustamista Venäjälle. – Nuoret osaavat Venäjälläkin hyvin englantia ja suomalaiset ovat tottuneet matkustamaan ympäri maailmaa.

Suomalaisten into Venäjälle matkustamiseen on kasvanut mukavasti. Maa kiinnostaa eri tavalla kuin muutama vuosi sitten. Tämän on huomannut myös Suomi-Venäjä-Seuran matkatoimiston VenäjänMatkojen päällikkö Taru Linna.

Kun Linna aloitti VenäjänMatkojen johdossa 2014, elettiin Ukrainan kriisin syvintä vaihetta, Venäjä-pakotteet painoivat päälle ja matkustaminen Venäjälle koki pienen notkahduksen.

Tutustu matkatarjontaan tarkemmin netissä venajan­matkat.com

Siitä on noustu, ja viime vuosi oli hyvä matkailuvuosi. Myös tämä vuosi näyttää erinomaiselta. VenäjänMatkojen tarjonnassa on tälle vuodelle lähes 30 matkaa, joiden sisällöllinen kirjo ulottuu kulttuurimatkoista maaseutu- ja urheilumatkoihin.

VenäjänMatkoilla on paljon vakituisia asiakkaita ja uusia tulee joka vuosi mukaan.

– Meillä on mukavia asiakkaita, joista useat tietävät jo valmiiksi paljon Venäjästä ja ovat kiinnostuneita erilaisista teemamatkoista Venäjälle, Linna sanoo.

Kesäisillä sadonkorjuufestivaaleilla kisataan muun muassa lyhteiden sidonnassa. Mordvan matkalta.

Äiti kehotti opiskelemaan venäjää

Ennen matkatoimiston johtamista Linna vei itsekin paljon ryhmiä Venäjälle. Työssä täytyy tietysti osata venäjää. Missä hän hankki kielitaitonsa?

– Kävin kouluni Oulussa. 1980-luvun alussa tuli mahdolliseksi valita kielivaihtoehdoksi pitkä venäjä. Äiti sanoi, että valitse venäjä. Sen avulla saat töitä, Linna muistaa.

Äiti oli kaukaa viisas. Venäjän kielitaito on työllistänyt häntä hyvin.

Pitkä venäjä koulussa oli Linnan lapsuudessa niin uutta, että opettaja kantoi luokkaan mustavalkoisia monisteita, joista päähän päntättiin kielioppia. Vähitellen tuli mukaan ensimmäinen pitkän venäjän opetukseen tarkoitettu kirjasarja.

– Opettaja sanoi, että venäjän kieli on kuin pyramidi. Pohjalla on laaja kielioppipainotteinen perusta. Sen päälle rakennetaan käytännön kielitaito.

Nykyisin venäjän opiskelu on aivan toisenlaista, kun internet tuo kotiin esimerkiksi venäläisen rockmusiikin ja sanoitukset.

– Minun aikanani opettaja soitti joskus venäläisiä romansseja, mutta eivät ne silloin juuri kiinnostaneet nuorisoa.

Linna kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1987 ja aloitti venäjän kielen ja viestinnän opinnot Jyväskylän yliopistossa pari vuotta myöhemmin. Hänen ajatteli, että venäjän kielellä pääsee sisään yliopistoon, ja niin hän pääsikin. Venäjän osaajille oli tarjolla keikkatöitä, koska Jyväskylän seudulla vieraili paljon venäläisiä. Heille tarvittiin tulkkeja.

Käsityöperinne on alueella arvossaan. Mordvan matkalta.

Tulkiksi suklaatehtaaseen ja lehtipainoon

– Venäjän opiskelijoita revittiin joka paikkaan. Kävin tulkkaamassa suklaatehtaassa, lehtipainossa, terveyskeskuksessa ja urheiluseuroissa. Siellä käytettiin terminologiaa, jota nuori opiskelija ei voinut tietää.

Linnan pää oli pyörällä, kun suklaatehtaassa puhuttiin sokerimassasta, tärkkelyksestä ja lakritsiuutteista, jotka olisi pitänyt kääntää venäjäksi.

– Keskisuomalaisen lehtipainossa minun piti kertoa Suomen moderneimmasta väripainokoneesta ja typografiasta. Yksi haaste oli puhua lääkärikeskuksessa avoterveydenhoidosta. Venäjällä ei tunnettu sellaista käsitettä, sillä ihmisiä hoidettiin siellä pitkään sairaalassa.

Kulttuurierot tulivat vastaan. Nyt Linnaa hymyilyttävät opintojen alkuvaiheet. Hän ja hänen opiskelutoverinsa selvisivät tulkkauksista, vaikka eivät ne aina ihan nappiin menneet.

Käytännön kielitaitoa paransi opintoihin kuulunut pakollinen harjoittelu Moskovassa 1990-luvun alkupuolella. Lisää käytännön oppia hän sai vuosikymmenen lopussa, kun hän työskenteli Moskovassa kolme vuotta.

Suomalainen yritys tarjosi venäläisille etabloitumis- ja kirjanpitopalveluita. Tuohon aikaan monet suomalaiset yritykset laajensivat toimintaansa Venäjälle ja tarvitsivat apua muun muassa rekisteröitymisessä.

– Venäläinen kirjanpito ja lainsäädäntö poikkeavat suomalaisesta, joten yritykset tarvitsivat apua.

Linna oli ainoa suomalainen noin 15 työntekijän yhteisössä.

– Se oli kova koulu, mutta siellä opin venäläiset tavat ja työnteon, hän muistaa.

Vapaa-aikaa hän vietti paljon muiden suomalaisten kanssa.

– Pelasimme luutapalloa ja kävimme yhdessä syömässä ja lähetystön tilaisuuksissa. Suomen suurlähetystö pitää yllä suomalaisia perinteitä. Ennen joulua järjestetään pikkujouluja ja kesällä lavatansseja. Lähetystön aamukahveilla kerrottiin uutisia Suomesta ja yritysmaailman tapahtumista.

Pietari juhli 300 vuottaan

Taru Linna palasi Suomeen 2000, kun Pietarissa alettiin valmistautua kaupungin 300-vuotisjuhliin vuonna 2003. Kaupunki täyttyi juhlinnasta, ja myös Suomi järjesti sinne ohjelmaa. Linna sai töitä Pietarin 300-vuotisjuhlien projektipäällikkönä Suomi-Venäjä-Seuran palkkalistoilla. Taustalla olivat myös Helsingin ja Turun kaupungit, Pietari-säätiö ja Finpro. Hän hoiti lehdistösuhteita, yhteyksiä Pietariin ja koordinoi Suomi-viikon tapahtumia.

Suomalaiset järjestivät Pietariin mittavan kulttuuriohjelman syntymäpäivien kunniaksi.

– Siellä esiintyivät Tero Saarinen Company ja kamariorkesteri Avanti. 1900-luvun alun Mir Isskustva -taidenäyttely järjestettiin uudelleen. Kulttuuriministeri Tanja Karpela kävi avaamassa Suomea esittelevän taidenäyttelyn. Kolme muutakin ministeriä vieraili juhlilla ja Ylen Aamu-tv lähetti koko syntymäpäiväviikon ohjelmaa Pietarista syyskuussa 2003.

Projektin jälkeen Linna työskenteli jonkin aikaa Mikkelissä EU-projektissa, jossa edistettiin työvoiman vapaata liikkuvuutta yli rajojen.

Matkanjohtaja varautuu yllätyksiin

Linna palasi Suomi-Venäjä-seuraan 2000-luvun puolivälissä Etelä-Suomen piirin toiminnanjohtajaksi. Hallinto- ja järjestötehtävien lisäksi työhön kuului matkojen järjestämistä.
Hän kävi ryhmien kanssa muun muassa Tverissä, Vologdassa, Volgogradissa ja Kaspianmerellä.

Matkanjohtajana hän oppi varautumaan yllättäviin tilanteisiin.

– Mitään vaarallista ei ole koskaan sattunut, mutta päänvaivaa ja uudelleen organisointia on ollut.

Kerran venäläinen laiva peruutti risteilyn alkamispäivän Laatokalla. Risteily toteutui muutamaa päivää myöhemmin, mutta Linna joutui soittamaan kaikille matkan varanneille ja sopimaan uudesta lähtöpäivästä. Toisen kerran suuri hotelli ilmoitti, ettei hotellissa olekaan varattuja huoneita, koska hotelliin oli tulossa iso kansainvälinen konferenssi. VenäjänMatkojen ryhmä siirrettiin toiseen ja tällä kertaa parempaan hotelliin.

– Venäjällä on sanonta, että mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Se kyllä pätee.

Viime vuonna VenäjänMatkojen ohjelmassa oli erikoismatka Baikonurin avaruuskeskukseen Kazakstaniin. Mutkia tuli eteen, yhteistyömatkatoimiston agentti ilmoitti vähän ennen matkaa, ettei lentokoneessa ole paikkoja. Linna joutui reitittämään matkan uudelleen. Matkasta tuli jännittävä, kun matkaa taitettiin Alma-Atan ja Astanan kautta.

– Avaruusasema on suljettu alue, joten siellä piti liikkua bussilla saattajan kanssa. Vyöhykkeitä voi ylittää vain, jos lupa on kunnossa. Matka onnistui lopulta niin hyvin, että se tulee uudelleen ohjelmaan 2019.

Matkojen järjestämisessä Venäjälle on haasteita, sillä esimerkiksi konsertti- ja teatterilippuja voi varata vain melko lähellä konserttia. Junaliput tulevat myyntiin 45 tai 60 päivää ennen matkaa, mutta matkatoimisto myy matkoja paljon aikaisemmin.

Ennakkoluuloista eroon

Matkojen järjestäminen tarjoaa myös paljon iloa. Linnan mielestä on valtavan hienoa näyttää ensikertalaisille esimerkiksi, miten komea kaupunki Pietari on ja miten paljon Venäjällä on erilaisia mahdollisuuksia kokea uusia asioita.

– Koen onnistuvani, kun matka kääntää jonkun ihmisen pään. Kielteiset ennakkoluulot Venäjää kohtaan muuttuvat positiiviseksi kokemukseksi.

Yksi mieleen jäänyt painunut muisto on Pietariin järjestetyistä Naisten Kymppi -matkoista.

– Päivällä oli juostu, illansuussa saunottu ja syöty. Matkaan kuului limusiiniajelu syyskuisessa Pietarin illassa. Sää oli kaunis, skoolasimme autossa kuohuviinillä. Yksi ensikertalainen Pietarin kävijä alkoi ylistää Pietarin kauneutta ja sanoi, että tänne pitää päästä uudelleen. Silloin tunsin onnistuneeni.

VenäjänMatkojen ohjelmassa on myös kirjailijamatkoja. Opas kertoo matkalaisille Leo Tolstoin kotitalosta Hamovnikista Moskovassa.

Gogolin jäljillä, renkinä Udmurtiassa ja valkeiden öiden jazzeilla

Matkojen järjestäminen on kuulunut Suomi-Venäjän-Seuran ja sen edeltäjän Suomi-Neuvostoliitto-Seuran ohjelmaan vuosikymmeniä. Ensimmäinen matkatoimisto oli SNS-Matkat Oy, joka toimi vuodesta 1986 vuoteen 1991. Sen seuraaja oli Matka-Maailma Oy, joka toimi vuoteen 2005. Kun se lopetti, perustettiin VenäjänMatkat.

Matkat painottuivat aluksi suuriin kaupunkeihin kuten Pietariin ja Moskovaan. Nyt matkat ulottuvat ympäri Venäjää: pieniin maaseutukohteisiin, kulttuuritapahtumiin ja suuriin kaupunkeihin.

Tänä vuonna VenäjänMatkat järjestää lähes 30 matkaa. Ohjelmassa on muun muassa Gogol-matka, jolla emeritusprofessori Pekka Pesonen kertoo tarinoita Gogolista Moskovassa ja Pietarissa. Georgiassa ja Armeniassa tutustutaan makuihin ja maisemiin.

Jalkapallon MM-kisoja pääsee seuraamaan sukukansa Mordvan maille kesäkuussa. Pietariin tehdään muun muassa olutmatka, ja valkeiden öiden jazzista pääsee nauttimaan kesä-heinäkuun vaihteessa.

Extreme-matkoihin kuuluvat suositut piika- ja renkimatkat. Nyt matkailijat pääsevät maatilan töihin Udmurtiassa Ural-vuoristossa. Kesällä tutustutaan myös Baltiaan ja Kaliningradiin.

Matkatoimisto järjestää myös kielikursseja.

Jaa artikkeli