Tammikuun 15. päivä presidentti Vladimir Putin piti perinteisen puheensa kansakunnantilasta. Kaikkien yllätykseksi hän ehdotti myös Venäjän perustuslain muuttamista muun muassa siten, että duuman asema korostuisi. Lähes välittömästi puheen jälkeen pääministeri Dmitri Medvedev ilmoitti, että hänen johtamansa hallitus eroaa.
Presidentti Putin nimittikin hyvin nopeasti Venäjän verohallinnon pitkäaikaisen pääjohtajan, vuonna 1966 syntyneen Mihail Mišustinin uudeksi pääministeriksi.
Mišustinin uudessa hallituksessa on useita vanhan hallituksen ministereitä, mutta uusi pääministeri toi myös mukanaan monia vanhoja kollegoita verohallinnosta. Talouspuolella valtiovarainministeri Anton Siluanov säilytti ministerinpaikkansa, mutta menetti ensimmäisen varapääministerin pestin. Tälle paikalle nimitettiin Putinin pitkäaikainen talousneuvonantaja Andrei Belousov. Hänet tunnetaan valtion roolin korostamisessa talouskehityksen edesauttajana. Belousovin paikan Kremlissä peri entinen talousministeri Maksim Oreshkin.
Talousministeriksi nousi puolestaan Maksim Reshetnikov Permin kuvernöörin paikalta.
Vaikka hallituksen vaihdos olikin nopea, vähän budjettivaroja, eli siellä tarve lisämenoille on selvä.
Onkin hyvä huomata, että presidentin puheessa käytiin läpi myös tavoitteita esimerkiksi sosiaalimenojen lisäyksistä. Tänä vuonna muun muassa lapsiperheiden erilaisia tukia nostetaan selvästi.
Osaksi kyse on niin sanottujen kansallisten hankkeiden varoista, mutta näyttää selvältä, että kaikkein tiukimman menokurin aika on tosiaan ohi.
Useimmissa Venäjää koskevissa talousennusteissa oletetaan, että Venäjän julkiset menot kasvavat tänä vuonna selvästi, ja bruttokansantuotteen kasvuennusteet ovat yleisesti hieman alle kaksi prosenttia.
Mikäli julkisia menoja ja investointeja nostetaankin enemmän kuin aiemmin arvioitiin, myös tämän vuoden kasvuennusteita tullaan nostamaan.
Tiukan taloudenpidon ansiosta vararahasto v. 2015 lopun tasolla
Vuosien 2008 ja 2009 talouskriisiin Venäjän hallitus vastasi monen muun maan tavoin antamalla julkisen talouden alijäämän kasvaa selvästi. Vaikka bruttokansantuote supistui lähes kahdeksan prosenttia, kotitalouksien ostovoima säilyi lähes ennallaan.
Vuosien 2014–2016 taantumassa valittiin hyvin toisenlainen politiikka: Tärkeämpää oli sopeuttaa julkinen talous uuteen todellisuuteen, jossa öljyn hinta oli aiempaa alhaisempi ja jossa Venäjää kohtaan oli asetettu pakotteita. Tässä sopeutuksessa kotitalouksien osaksi tuli joustaa tulojaan ja kulutustaan alaspäin. Niinpä kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot laskivat vuoden 2013 huipusta lähes kymmenen prosenttia muutamassa vuodessa.
Viime vuonna reaalitulot nousivat toista vuotta peräkkäin, tosin vain 0,8 prosenttia. Reaalipalkat ovat nousseet nopeammin, mutta monet sosiaalietuudet ja tuotannontekijätulot ovat kehittyneet heikosti.
Samaan aikaan Venäjän julkisen talouden alijäämä pidettiin suhteellisen pienenä, ja Venäjällä oli jo selvä julkisen talouden ylijäämä vuonna 2018 (2,6 prosenttia bruttokansantuotteesta). Samaan aikaan Venäjän öljyrahastoa (viralliselta nimeltään Kansallisen hyvinvoinnin rahasto) on pystytty taas täydentämään. Viime vuoden lopussa rahastossa oli varoja noin 126 miljardia dollaria, mikä vastaa noin seitsemää prosenttia Venäjän bruttokansantuotteesta.
Suurin osa varoista on hyvin likvidissä muodossa, eli sijoitettuna suurten teollisuusmaiden joukkovelkakirjalainoihin. Venäjän lainsäädännön mukaan kohta lähestytään pistettä, jossa rahastoa ei tarvitse enää täydentää, vaan budjettiylijäämiä voitaisiin käyttää vaikkapa investointien kasvattamiseen. Tästä asiasta tullaan varmasti käymään poliittista kädenvääntöä tulevina kuukausina ja viimeistään vuoden 2021 budjettia laadittaessa. On tietenkin mieluisampaa kamppailla siitä, mihin budjettiylijäämät käytetään kuin siitä, mistä joudutaan leikkaamaan.
Teksti: Iikka Korhonen, tutkimuspäällikko, Suomen Pankki, Bofit