Joulukuisessa Tamperetalon esityksessä näkyi Ukrainan lippuja sekä katsomossa että näyttämöllä, mikä lienee balettiesityksessä ainutlaatuista. Esityksen päätyttyä katsojat rupesivat laulamaan Ukrainan kansallislaulua.
Suomalaiset sitä tuskin osasivat, mutta paikalle oli saapunut paljon ukrainalaisia.
Ukrainalaisten balettitaiteilijoiden saama vastaanotto vertautuu näyttelijä Ella Erosen helmikuussa 1940 Tukholman olympiastadionin jääpallo-ottelun tauolla esittämään Maamme-lauluun. Ruotsalaiset tunsivat myötätuntoa niin ikään hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Suomea kohtaan (”Finlands sak är vår”) ja Erosen esityksen sanotaan tehneen suuren vaikutuksen läsnäolijoihin.
Kuinka paljon seisaalleen nousten annetuissa aplodeissa oli balettitaiteen synnyttämää ihastusta ja kuinka paljon solidaarisuutta hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle maalle – sitä on amatöörin vaikea arvioida.
”Periaatteessa olen valmis”
Osa Suomea kiertäneen ukrainalaisbaletin taiteilijoista oli tullut mukaan Ukrainasta, osa muista Euroopan maista ja osa vieläkin kauempaa. Suomi on vain yksi etappi ryhmän kansainvälisellä kiertueella. Ukrainalaistanssijat ovat viime aikoina kiertäneet Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Suomen jälkeen vuorossa oli Ranska.
Venäjän Aika tapasi ennen Tampereen esitystä ensitanssija Oleksi Knjazkovin.
Kolmekymppinen tanssija sai Aamulehden arvostelijalta Merja Koskiniemeltä kiittävät luonnehdinnat: ”…tanssii oman osuutensa kauniin selkeästi ja ilmavasti”.
Oleksi Knjazkov on syntynyt Donetskin alueella. Ennen sotaa hän tanssi Harkovin baletissa.
– Kun Venäjä hyökkäsi, siirryin Länsi-Ukrainaan. Kesäkuussa muutin ulkomaille.
Knjazkov sanoi ”periaatteessa” olevansa valmis puolustamaan maataan ase kädessä, jos sellainen käsky kävisi. Nyt hänen roolinsa on kuitenkin tanssia sympatiaa maalleen ulkomailla.
”Suomalaiset ovatkin tunteellisia”
Ukrainalaisryhmän taiteellinen johtaja Aleksandra Fedorina sanoi yllättyneensä iloisesti suomalaisten reaktioista. Aplodit ovat olleet myrskyisät ja Ukrainan lippuja on näkynyt kaikkialla.
– Kuvittelin, että suomalaiset ovat jotenkin pidättyviä, mutta hehän ovat tunteellisia ihmisiä. Hyviä ihmisiä, Fedorina tarkensi.
Vaikka ukrainalaiset tanssijat kiertävät maailmaa, on heillä kuitenkin myös tukikohtansa. Se sijaitsee Puolan eteläosassa, Czestochowan kaupungissa. Siellä ryhmä harjoittelee ja asuu ulkomaankeikkojen välillä.
Fedorinan tietojen mukaan muutama teatteri toimii yhä Ukrainassa, vaikka maa kärsii Venäjän ohjusiskuista. Ainakin Lvivissa, Odessassa, Dneprossa ja Kiovassa järjestetään teatteriesityksiä.
– Toisinaan ne kylläkin joudutaan keskeyttämään ilmahälytyksen takia.
Silloin katsojat ja esiintyjät pakenevat kiireen vilkkaa pommisuojaan.
Suomen kiertue sujui Fedorinan mukaan ilman provokaatioita. Ei ollut pommiuhkia eikä kukaan heilutellut Z-tunnuksia.
– Mutta rankkaahan tällainen kiertue on. Illan esityksen jälkeen ei ehdi kuin siirtyä hotelliin nukkumaan ja aamulla on jo lähtö seuraavalle paikkakunnalle. Aina ei ehdi aamiaistakaan syödä kun on niin kiire lähteä
Teksti Esa Tuominen Kuva Nelli Kuusela