Jos haluaa päästä nopeasti perille Armenian ulkopolitiikan syvimmästä olemuksesta, kannattaa kuunnella jerevanilaista taksinkuljettajaa.
”Me haluamme olla ystäviä kaikkien kanssa. Venäjän, Amerikan, Euroopan. Kaikki ovat meidän veljiämme. Mutta kaksi vihollista meillä on. Ne ovat Azerbaidzhan ja Turkki.”
Kultahampaillaan hymyilevä taksinkuljettaja osaa tiivistämisen taidon.
Mutta hän on kieltämättä oikeilla jäljillä. Armenia on koko 25 vuotta kestäneen itsenäistymisensä ajan tasapainoillut Venäjän ja länsimaiden välillä. Se on pyrkinyt olemaan hyvää pataa niin Moskovan kuin EU:n ja USA:nkin kanssa.
Taksinkuljettajaa laveammin Armenian ulkopolitiikasta puhuu Kaukasus Instituutin varajohtaja Sergei Minasjan: ”Kun monet ex-Neuvostoliiton maat ovat rakentaneet ulkopolitiikkansa venäjänvastaisuuden ja länsimaiden tuen perustalle, on Armenia valinnut toisenlaisen tien ja pyrkinyt hakemaan yhteistä Venäjän, länsimaiden ja jopa (naapurimaansa – ET) Iranin kanssa. Niinpä Armenian ulkopolitiikka muistuttaa Suomen varovaista ulkopolitiikkaa kylmän sodan aikana.”
Köyhää, mutta sivistynyttä
Kun tulee ensi kertaa Armenian pääkaupunkiin Jerevaniin, ei voi olla hämmästelemättä sitä, kuinka rauhallisesti elämä soljuu kaupungin kaduilla. Yleensä ajatellaan, että kaukasialaiset ovat kuumaveristä kansaa, mutta Jerevanin kadut ovat kuin itse rauhallisuus: ei kovaäänistä keskustelua, ei riitelyä, ei tunteenpurkauksia, ei juopuneita, ei narkomaaneja, ei kerjäläisiä, ei valuutanvaihtajia tai muita huijareita…
Paikalliset todistelevat yksi toisensa jälkeen, että Jerevan on yksi maailman turvallisimpia kaupunkeja. Ryöstetyksi tai pahoinpitelyksi tulemisen todennäköisyys on meteoriitin päähän putoamisen luokkaa. Viikon visiitin jälkeen tähän on taipuvainen uskomaan.
Mutta köyhää Jerevanissa on.
”Keskipalkka on noin 260 euroa nettona. Taloudellinen kasvu on ollut melkein nollassa. Työttömyys on koko maan tasolla 18 % ja kaupungeissa peräti 25-27 %”, maalailee Kaukasus Instituutin taloustutkija Hrant Mikaeljan.
Palvelualoilla monen tienestit jäävät alle 200 euron. Eläkkeet eivät yllä aina edes 100 euroon.
Eipä siis ihme, että monet ovat lähteneet maasta pois viime vuosien aikana. Sadat tuhannet armenialaiset ovat muuttaneet Venäjälle. Myös Euroopassa – ja varsinkin Ranskassa – sekä Pohjois-Amerikassa on suuria armenialaisyhdyskuntia. Ulkomailta sukulaisille saapuvilla rahalähetyksillä on suuri merkitys Armenian taloudelle.
”Meidän valuuttamme on pitänyt arvonsa. Kun itsenäistyimme vuonna 1992, ei meillä ollut lainkaan ulkomaanvelkaa. Nyt sitä on 57 % BKT:sta. Määrä ei ole vielä kriittinen, mutta se on kasvussa”, Mikaeljan jatkaa taloudellisen tilanteen kuvailemista.
Yksi Armenian ongelmista on korruptio. Maa on Transparencyn korruptioindeksissä (vuodelta 2016) murheellisella 113. sijalla kun luokiteltuja maita on kaikkiaan 173. Pientä lohtua tuo se, että ikuinen kiistakumppani Azerbaidzhan sijoittuu vielä huonommin.
”Olen kirjoittanut kirjan harmaasta taloudesta maassamme. Sen koko on noin 30 % BKT:sta. Gallupin mukaan 15 % kansalaisista on antanut edellisen vuoden aikana viranomaisille lahjuksia. Innokkaimmat lahjuksenottajat ovat terveydenhuollon alalla, poliisissa sekä koulutuksen piirissä”, Mikaeljan kertoo.
Jäätynyt konflikti
Ongelmia Armenialla on riittänyt. Jo neuvostoaikana, vuonna 1988 maassa sattui paha maanjäristys, joka tuhosi laajalti infrastruktuuria ja jossa menehtyi 25 000 ihmistä.
Pitkä historia on myös Vuoristo-Karabahin konfliktilla. Alueesta kiistellään Azerbaidzhanin kanssa. Vuoristo-Karabah on julistanut alueensa itsenäiseksi, mutta edes Armenia ei ole sitä tunnustanut. Siitä sodittiin aikanaan katkerasti, mutta nykyisin se on ns. jäätynyt konflikti, joskin toisinaan Armenian ja Azerbaidzhanin välillä hieman ammuskellaan alueella.
”Azerbaidzhan ja Trukki suhtautuvat meihin vihamielisesti. On siis luonnollista, että pyrimme pitämään hyvät suhteet Venäjään, joka yksin voi taata turvallisuutemme”, muotoilee Kaukasus Instituutin varajohtaja Sergei Minasjan.
Armenia on Venäjän liittolainen ja maassa on Venäjän sotilastukikohta. Toisaalta Armenia on tehnyt yhteistyötä myös Naton kanssa. Armenia osallistuu mm. Naton rauhanturvaoperaatioon Afganistanissa.
”Meillä on kehyssopimus – ei siis assosiaatiosopimus – EU:n kanssa. Me emme voi olla EU:n kanssa kauppaliitossa, koska olemme Euro-Aasian talousliiton jäseniä yhdessä Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa.”
”Olemme myöntäneet EU-maiden kansalaisille viisumivapauden ja meidän viisumikäytäntöjämme EU:n suuntaan on helpotettu. Pian alkavat keskustelut viisumivapaudesta EU:n kanssa ja toivon, että se toteutuisi muutaman vuoden tähtäimellä”, Sergei Minasjan sanoo.
Lehdistönvapaudessa ongelmia
Armenian poliittinen elämä on ollut kuohuvaa: yleensä vaalien jälkeen ovat alkaneet mielenosoitukset, joissa oppositio on moittinut vallanpitäjiä vaalien vääristelystä. Kuitenkin vaalijärjestelmän katsotaan hieman parantuneen viime vuosina.
”Vaaleilla on todellista merkitystä, vaikka ne eivät olekaan ideaaliset. Poliittinen järjestelmämme toimii kuitenkin paremmin kuin esimerkiksi Venäjällä. Demokraattinen kulttuurimme on vielä kehitysvaiheessa ja vaaleissa esiintyy valitettavasti väärinkäytöksiä”, arvioi Sergei Minasjan.
Viime kesänä Jerevanissa puhkesi laajoja mielenosoituksia hallitusta vastaan. Ne yltyivät jopa väkivaltaisiksi ja ammuskelun tuloksena syntyi kuolonuhreja. Muutamat mielenosoittajat saivat vankilatuomion, mutta sen jälkeen maan tilanne on ollut pääpiirteissään rauhallinen.
Lehdistönvapauskaan ei ole Armeniassa ihanteellinen. Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksi sijoittaa Armenian 74. sijalle 180 maan joukossa. Poliisin kerrotaan piesseen toimittajia mielenosoitusten aikana.
Tämän vuoden keväällä pidetyissä vaaleissa parlamenttiin ylsi neljä puoluetta.
”Suurin on ´vallan puolue´ eli presidentti Serzh Sargsjanin johtama Republikaaninen puolue, jolla on yli 50 % paikoista. Puolueessa on sekä venäjänmielisiä että eurooppalaismielisiä suuntauksia”, Minasjan kertoo.
”Toiseksi suurin on ´Vallankumouspuolue´, joka on oikeastaan sosialidemokraattinen ja kansallismielinen. Kolmantena on liikemies Tsarukjanin puolue tai ´blokki´, joka on myös jossain määrin venäjänmielinen. Ja neljäntenä on puolue nimeltä ´Exit´. Siihen kuuluu nuoria, liberaalisti ajattelevia poliitikkoja.
Taloustutkija Hrant Mikaeljanin mukaan Armeniassa kytee pinnan alla tyytymättömyys, joka voi puhjeta uudelleen mielenosoituksiksi ellei maan taloutta saada käännetyksi nousuun.
”Neuvostoliiton aikana me olimme elintasoltamme melkeinpä eurooppalaisella tasolla. Nyt olemme jääneet Euroopasta kauas jälkeen. Tänä vuonna BKT on kääntynyt nousuun, mutta riittääkö se? Kansa alkaa olla kyllästynyt odottamaan”, Mikaeljan pohdiskelee.
Tyytymättömyyden voi aistia kun keskustelee Jerevanissa kadun ihmisten kanssa. Yksi ja toinen miettii maasta pois muuttamista. ”Koko palkka menee asumiseen”, kertoo moni tilanteestaan. ”Ilman sukulaisten ulkomailta lähettämiä rahoja emme pärjäisi”, kuulee usein sanottavan.
Halvalla hammaslääkäriin?
ARMENIAA ei voi miksikään valtavaksi turistimaaksi sanoa. Maassa käy vuosittain 1,3 miljoonaa turistia, mutta heistä 60 % on ulkomailla asuvia armenialaisia, jotka haluavat käväistä kotikonnuillaan.
Armenialla ei ole tarjolla merenrantaa ja maan ainoa merkittävä järvikin, nimeltään Sevan, sijaitsee niin korkealla vuoristossa, että sen vesi on vain harvoin uimiseen sopivan lämmintä.
”Turistit tulevat meille kulttuurimatkoille, pyhiinvaellusmatkoille ja luostareihin tutustumaan, minkä lisäksi meillä on eko- ja agroturismia. Turisteja houkuttaa rikas kulttuuriperintömme sekä tietysti kulinarismimme”, kertoo Mekhak Apresyan, Armenian talouskehitysministeriön turismiosaston varajohtaja.
Armenia on pyrkinyt avautumaan Euroopan suuntaan ottamalla käyttöön yksipuolisen viisumivapauden EU-kansalaisille. Tämän lisäksi Venäjän kansalaiset, joita ulkomaisista turisteista on huomattava osa, pääsevät maahan ns. sisämaan passilla.
”Viime aikojen trendeistä ehkä tärkein on terveysturismi. Meillä on tarjolla korkeatasoisia, mutta edullisia hammaslääkäripalveluja, joita käyttävät mm. monet amerikkalaiset”, Apresyan kehuu.
Ainakin pääkaupungin Jerevanin asiakaspalvelijat osaavat englantia melko hyvin. Neuvostoaikojen muistona venäjäksi pärjää kaikkialla, vaikka venäläisiä maassa ei paljoa olekaan.
Armenialaiset ylpeilevät komealla vuoristollaan. Maan tunnukseksi on kohonnut korkea Ararat-vuori, johon Raamatun legendan mukaan Nooan arkki törmäsi kun vedenpaisumus laski. Tosin nykyiset valtionrajat kulkevat niin, että Ararat on jäänyt Turkin puolelle…
