Suomalaisen elinkeinoelämän Venäjä-yhteyksissä keskeisessä roolissa ovat Suomalais-venäläisen kauppakamarin ja suomalaisen elinkeinoelämän East Officen hallitusten puheenjohtajat. Molempia tehtäviä hoitaa entinen pääministeri Esko Aho.
Hänen historiansa nykyisessä roolissa voi laskea alkaneen vuonna 2004, jolloin Aho nimitettiin Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran yliasiamieheksi. Strategiaansa muuttanut Sitra päätyi ohjelmapohjaiseen toimintamalliin. Venäjä-ohjelma oli ensimmäisten viiden joukossa.
– Silloin kovasti ihmeteltiin, että miksi Venäjä, mutta se osoittautui erittäin menestyksekkääksi ohjelmaksi, Aho kertoo.
Ohjelmalla koottiin suomalaisia Venäjä-toimijoita liike-elämästä, hallinnosta, tutkimuksesta ja mediasta saman pöydän ääreen pohtimaan, millä tavalla Suomen intressejä Venäjän suunnalla pitäisi yhdessä hoitaa. Sitran ohjelman päätyttyä toimintamallia päätettiin jatkaa yhtiömuotoisena.
Pallo siirtyi Sitran ja 19 suomalaisyrityksen perustamalle East Officelle.
Esko Aho oli perustamassa yhtiötä ja aluksi hallituksen varapuheenjohtaja Sitran edustajana.
Alkuvaiheen jälkeen Sitra irtautui East Officesta, jossa nykyisin on mukana 25 yhtiötä. Aho palasi 2013 edesmenneen Fortumin pääjohtajan Tapio Kuulan aloitteesta.
– Hän oli saanut ajatuksen, että johtoon tulisi vähän ulkopuolelta henkilö, joka voisi panostaa East Officen työhön vielä enemmän. Siinä yhteydessä koottiin Venäjä-toimijoita muutenkin, ja syntyi Business Team for Russia, Aho muistelee.
Business Team on kattorakenne East Officelle, kauppakamareille, elinkeinoelämän EK:lle ja Suomen Yrittäjille.
– Se tapahtui otolliseen aikaan. 2014 alkoivat nämä politiikan aiheuttamat vaikeudet taloudessa, muut ongelmathan olivat alkaneet jo sitä ennen, eli kreivin aikaan tehtiin tämä organisatorinen ratkaisu.
Koilliskaapelin kohtalo selville lähikuukausina
Esko Aho toimii hallituksen puheenjohtajana myös valtionyhtiö Ciniassa. Alun pitäen VR:ää varten kehitettyjä tietoliikenneverkkoja
omistamaan perustetun yhtiön rooli muuttui, kun se toteutti merikaapelin Saksan ja Suomen välille.
Seuraavana vaiheena Cinia edistää Euroopan ja Aasian välistä kuitukaapeliyhteyttä, pohjoista merireittiä. Puheenjohtaja Aho yhtyy Paavo Lipposen Venäjän Ajan viime numerossa esittämään näkemykseen, jonka mukaan koilliskaapeli saattaa toteutua nopeasti.
– Lähimpien kuukausien aikana selviää ainakin, onko hanke toteutuskelpoinen.
Suomessa koilliskaapelin edistämisvastuu on liikenne- ja viestintäministeriöllä, mutta koko hankkeessa ei ole kyse Suomen erityistarpeista, vaan Euroopan ja Aasian välisen tietoliikenteen nopeuttamisesta.
– Välilliset vaikutukset olisivat tietysti Suomelle isot, koska voisimme olla linkki Keski-Euroopan ja merikaapelin Euroopan puoleisen rannan välillä.
Onko Suomella mahdollisuus toimia kahden mantereen linkkinä muutoinkin?
– Ainakin tietoliikenteessä, Aho vastaa.
Hänen mukaansa kiinalaisten silkkitieksi kutsuma Aasian ja Euroopan välisen yhteyden parantaminen etenee kolmessa vaiheessa.
– Ensimmäinen on Suomen kautta jo rakennettu; se on lentoliikenne. Suomen liikenteellinen asema on radikaalisti parantunut Aasian lentoliikenteen ansiosta. Toinen vaihe olisi tämä tietoliikenneyhteys.
Se on helpohko toteuttaa, ja voisi syntyä muutaman vuoden kuluessa. Kaapelin pitäisi olla paikallaan ja käytössä maksimissaan viidessä vuodessa päätöksenteosta.
Aho muistuttaa, etteivät merikaapelit ole jätti-investointeja.
– Puhutaan reippaasti alle miljardin euron investoinnista kaikkinensa.
Silkkitien kolmas vaihe on mahdollinen laivaliikenteen mittavampi kasvu koillisväylällä, mutta siihen menee pitkä aika.
– Siihen liittyy Suomen sisäisiä yhteyksiä ja ehkä myös paljon puhuttu Tallinnan tunnelihanke. Nämä voisivat muodostaa yhden kokonaisuuden. Se ei ole vuosien, vaan pikemminkin vuosikymmenten asia.
Rakenteelliset ongelmat pakotteita vanhempia
Suomalaisen elinkeinoelämän näkökulmasta turbulentti maailmanpoliittinen tilanne ei juurikaan määrittele Venäjää toimintaympäristönä. Ahon mukaan on yleinen harhakäsitys, että Venäjän kauppa on kärsinyt erityisesti pakotteista ja vastapakotteista.
– Se ei pidä paikkaansa, vaan todelliset isot tekijät ovat olleet toisaalta laskenut öljyn hinta, joka on heikentänyt Venäjän taloutta ja ostovoimaa, ja toisaalta rakenteelliset ongelmat, jotka ovat paljon vanhempia kuin pakotteet.
Kuluva vuosikymmen on ollut Venäjällä hitaan kasvun kautta, joka Ahon mukaan jatkuu. Presidentinvaalien jälkeisessä tilanteessa isoja muutoksia ei ole odotettavissa.
– Se on perusolettama, jonka pohjalta on syytä varautua elämään ja toimimaan, mutta ainahan yllätykset ovat mahdollisia.
Tällä hetkellä ei ole mitään merkkejä, että suuria suunnanmuutoksia olisi näköpiirissä.
Olosuhteet pysyvät kutakuinkin tällaisina ja kasvutahti Venäjällä tulee olemaan edellisiin vuosikymmeniin verrattuna vaatimaton, Aho sanoo.
Viime vuosikymmenellä, sen loppua lukuun ottamatta, Venäjän kasvu oli huonoimmillaankin 3,5 prosentin luokkaa.
– Nyt puhutaan puolentoista, korkeintaan kahden prosentin kasvusta. Hitaasta kasvusta seuraa tavanomaista alempi riskinoton halu Venäjällä, mikä koskee myös venäläisiä itseään.
– Venäläisten omien yritysten halukkuus investoida Venäjälle on huono, ja silloin eivät tietenkään ulkomaisetkaan yritykset koe Venäjää erityisen houkuttelevana investointikohteena. Venäjän suuria haasteita on, miten muuttaa ilmapiiriä niin, että omat yritykset olisivat valmiimpia ottamaan riskiä ja samalla syntyisi ulkomaisille toimijoille kannustimia investoida.
Pitkäjänteisyys on tuonut menestystä
Monet suomalaisyritykset ovat menestyneet Venäjällä pitkäjänteisellä työllä. Ahon mukaan viime vuosina on korostunut toinenkin tunnuspiirre. Venäjälle etabloituneet yritykset, joilla on tuotantoa Venäjällä, ovat pärjänneet paremmin. Öljyn hinnanlaskuun liittyvä ruplan heikentyminen on nostanut tuontituotteiden kuluttajahintoja, mikä on heikentänyt vientimahdollisuuksia Venäjälle.
– Ne yritykset, jotka ovat jo perustaneet Venäjälle tuotantoa, ovat saattaneet jopa hyötyä ruplan heikentymisestä. Nokian Renkaat on parhaita esimerkkejä. Myös Fortum ja Fazer ovat isoja toimijoita Venäjällä. Kyllä näitä menestyjiä on.
Ahon mukaan Venäjän hidas talouskasvu ei ole este investoinneille. Venäjällä on monilla aloilla teknologisia heikkouksia, joita sen täytyy kompensoida tuonnilla, joihin suomalaiset tuotteet soveltuvat helposti.
– Infrastruktuurin tarpeet ovat suuret, mutta niihin liittyy usein monenlaisia poliittisia riskejä. Siksi ulkomaiset yritykset ovat olleet varovaisia osallistumaan, mutta ainakin välillisiä mahdollisuuksia niissäkin on.
Biotaloudessa Venäjä voisi kasvaa, mutta muutos on kovin hidas.
Myös asuntorakentamisen tarpeita Venäjällä riittää, ja suomalaiset ovat olleet rakentamisessa mukana jo pitkään. Kolmantena toiminta-alueena Aho mainitsee
ympäristöinvestoinnit, joissa Suomella on paljon osaamista.
– Sillä alueella tullaan näkemään kasvua lähitulevaisuudessa. Siellä on kohteita, jotka on pakko panna kuntoon. Niiden tekemisessä Venäjä tarvitsee ulkomaista osaamista, ja lähellä Suomessa sitä on.
Öljystä, kaasusta ja mineraaleistaan tunnetulla Venäjällä biotalous on vielä alkutekijöissään ja metsävarat lähes käyttämättä.
– Biotaloudessa Venäjä voisi kasvaa, mutta jälleen pätee, että muutos on kovin hidas. Näen kyllä, että jonain päivänä se sieltä tulee.
Valtion rooli on kasvanut
Poliittisilla kontakteilla on edelleen merkitystä Venäjän-kaupassa.
– Valtion päätäntävalta on laajaa, ja se vaikuttaa kaikkiin taloudellisiin päätöksiin merkittävästi enemmän kuin länsieurooppalaiset valtiot omissa talouksissaan. Lisäksi valtio omistaa suoraan merkittävän osan Venäjän elinkeinoelämästä. Viime vuosina valtion rooli on kasvanut voimakkaasti, Aho sanoo.
Venäjällä monet asiat riippuvat suoraan valtiollisesta päätöksenteosta. Ahon mukaan se ei tarkoita, ettei markkinamekanismeilla ole merkitystä, mutta Venäjä ei ole samalla tavalla markkinatalous kuin mihin Suomessa on totuttu.
– Yksi isoista ongelmista Venäjällä on, että pk-sektorin osuus taloudessa on tosi vaatimaton.
Suomelle on hyötyä EU-jäsenyydestä myös suhteissaan Venäjään.
Talouspakotteita verukkeena käyttäen Venäjä on ryhtynyt vastapakotteisiin, joilla on selvä oman tuotannon suojaamisen tarkoitus.
– Lyhyellä aikavälillä se voi johtaa investointeihin, mutta pitkän päälle tuonnin rajoitukset tulevat yhteiskunnille aina ja kaikkialla kalliiksi. Ne heikentävät oman talouden kilpailukykyä. Kansalaiset joutuvat maksamaan tuotteista ja palveluista enemmän, vaikka saavat huonompaa laatua, Aho sanoo.
Hän ei pidä realistisena, että pakotteista päästäisiin nopeasti eroon.
– Pakotteille on syynsä. Mutta kuten on nähty, pakotteiden ja vastapakotteiden oloissakin voidaan harjoittaa ihan merkittävää kauppaa ja taloudellista yhteistyötä.
Ahon mukaan Suomelle on hyötyä EU-jäsenyydestä myös suhteissaan Venäjään.
Hän pitää lyhytnäköisenä ajatusta, että Suomi olisi pärjännyt jotenkin paremmin, jos se ei olisi toiminut pakoteasiassa yhdessä muiden EU-maiden kanssa.
– Asia pitää ajatella kokonaissaldon perusteella, ja se on selvästi positiivinen.
Suomi koetaan turvalliseksi matkailumaaksi
Vaikka matkailu on toimialana herkkä suhdannevaihteluille, Suomella on Ahon mukaan kilpailuetu, josta kannattaa pitää kiinni.
– Heti kun Venäjällä on vähänkin ostovoimaa, siitä merkittävä osa kohdistuu Suomeen. Varsinkin Pietarin näkökulmasta olemme lähellä, ja Suomi koetaan turvalliseksi.
Ruplan viimeisintä romahdusta seurannut taantuma matkailijavirroissa on selvästi lievittynyt, vaikka aiempiin lukuihin on vielä matkaa.
– Varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomi voivat hyötyä matkailusta, mutta haasteena on kielitaito, Aho sanoo.
– Siinä on jouduttu turvautumaan tänne muuttaneisiin venäläisiin, joka on sinänsä hyvä ratkaisu, mutta olisi tärkeää, että myös suomalaiset nuoret hankkisivat monipuolisemman kielitaidon. Monipuolisuuteen kuuluu venäjä.
Ahon mukaan Suomessa on myös saksan, ranskan, espanjan ja kiinan taitajia tarpeeseen nähden liian vähän.
– Olemme niin voimakkaasti englannin ylivallassa, että varsinkin lukio-opetuksessa olisi tekemistä. Venäjä kuuluu niihin kieliin, jonka osaaminen on meille kansallisesti tärkeää.