Valitsetpa minkä Kauppatorilta lähtevän kadun tahansa, kiinnostavia ravintoloita ja kahviloita on vieri vieressä. Sopivaa ruokapaikkaa etsiessä kannattaa myös muistaa, että Kafe ei ole ainoastaan kahvila vaan täyden palvelun ravintola.
Kahden Viipuri-päivän aikana emme törmänneet fine diningiin ja hampurilaisia, pitsaa, pastaa ja sushia välttelimme. Halusimme tutustua perinteisen venäläisen keittiön saavutuksiin ja sitä sitten saimmekin, hyvää ja vähän parempaa perusruokaa. Annokset olivat kookkaita, joten nälkä lähti ja jälkiruuat tarjosivat herkullisia makeita elämyksiä.
Viipurissa ei jää nälkäiseksi, ruoka on hyvää ja täyttävää.
Kulttuurierot toki näkyivät: esimerkiksi lihaa kypsennetään usein liian pitkään, jolloin siitä tulee helposti kuivaa, mehukkuus jää puuttumaan. Naudanliha kypsennetään usein ylikypsäksi, eikä sisäfileetäkään tarjottu mediumina. Ylikypsyyttä korosti sekin, että annoksissa ei ollut juuri koskaan kastiketta. Minne vanhan ajan kastikekokit ovat kadonneet?
Lisukkeina tarjolla on erilaisia perunavaihtoehtoja, tuoretta salaattia sekä tietysti erilaisia leipiä, usein juuri uunin lämmöstä poimittua. Jostakin syystä annoksiimme valikoituivat yleensä ranskalaiset tai grillin puraisemat kuorelliset lohkoperunat, jotka seuralainen nimesi ”kyläperunoiksi”.
Asiakaspalvelu oli kohteliasta eikä tarjoilijaa jouduttu odottelemaan missään kovinkaan pitkään. Pari hieman iloisempaakin palvelukokemusta koettiin, esimerkiksi Bistro U Knuttsonissa palvelu oli erityisen ystävällistä ja innostunutta. Ravintoloiden henkilökunta ei yleensä osannut englantia tai suomea, mutta useimmissa ravintoloissa ruokalista oli käännetty myös suomeksi.
Kaupungin tähti on uudelleen rakennettu ravintola Espilä. Talo on valoisa ja suuret ikkunat avautuvat Torkkelinpuistoon, listalla on erinomaista perinteitä kunnioittavaa ruokaa ja hyvä palvelu. Talossa on vahva kansainvälinen tunnelma.
Venäläinen kahvilaperinne on vahva. Kahviloissa on tarjolla monenlaisia herkkuja perinteisistä piirakoista leivoksiin ja kakkuihin. Suosittelenkin syömään alku- ja pääruuan ravintolassa ja nauttimaan jälkiruuan läheisessä kahvilassa.
Viipurin ja Pietarin ruokatarjontaan saattaa tulla lähiaikoina myös suomalaisia sävyjä, sillä yhteistyö suomalaisten keittiömestareiden kanssa on pääsemässä vihdoin vauhtiin. Yhteistyösopimus allekirjoitettiin Pyöreässä Tornissa jo nelisen vuotta sitten, ja nyt on suunnitteilla yhteisiä tapahtumia sekä keittiömestarivierailuja ravintoloihin.
Hotelli Viktoria
Majapaikkamme Viipurin vierailun ajan oli aivan Kauppatorin kainalossa sijaitseva Hotelli Viktoria. Tasoltaan hotelli vastasi hyvin vaikkapa Sokos Hotels -ketjun toimipaikkoja. Kahden hengen huoneen hinta oli vuorokaudelta vain 4 960 ruplaa eli noin 67 euroa.
Viktorian katutasossa sijaitsee Ravintola Monrepa, joka houkuttelee ruokailijoita Swedish Table lounasbuffeellaan. Samassa tyylikkäässä ravintolassa tarjoillaan myös hotellin aamiainen. Hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsevalla Ravintola Vkusilla on kaupungin komein näköala: Kauppatorille, Pyöreään Torniin, Kauppahalliin ja Viipurin linnaan. Johtuikohan viileästä kevätsäästä, että ravintolan kattoterassille ei uskaltautunut meidän aikanamme ainuttakaan asiakasta.
Ravintola Kamelot
Krasnoarmeiskaja Ulitsa 14
Ennen matkaamme monet Viipurin kävijät suosittelivat meille Ravintola Kamelotia. Se sijaitsee korttelin päässä Kauppatorista, etelää kohti nousevan kadun varrella. Naapurustossa on useita muita kiinnostavan tuntuisia ravintoloita.
Kamelot-ruokatuote on keskiaikahenkinen, niin näyteikkunassa kuin ravintolan sisätiloissa on haarniskoja ja muuta aikakauteen kuuluvaa rekvisiittaa. Tummahkoa ravintolasalia koristavat seinämaalauksina alppimaisemat ja lumihuippuiset vuoret.
Ihailemme ravintolan ikkunassa upeita, huolellisesti viimeisteltyjä annoksia, mutta kun tilaamme samoja annoksia pöytään, ne eivät enää olekaan samanlaisia. Lautasten hauskat, kastikkeesta tehdyt piirroksetkin puuttuvat.
Tilasin annoksen pelkästään sen nimen ansiosta: Keskustelu tulipalon ympärillä. Sen täytyy olla menun tekijän huumoria eikä käännöskukkanen. Annoksessa oli kanaa ja kuoriperunoita sekä aimo kasa raakaa sipulia. Yllättäen kana oli melko rasvainen, nahankin olisi voinut käristää kunnolla, sillä nyt annoksesta jäi ikävän rasvainen suutuntuma.
Seuralainen söi Rohkea sydän -nimisen annoksen, joka osoittautui paremmaksi valinnaksi. Possu oli hyvää, ja annoksessa oli juuri sopivasti suolaa ja mausteita. Söimme kumpikin kuoriperunoita, jotka olivat juuri sopivan rapeita ja purutuntumaltaan miellyttäviä.
Kamelotissa oli sunnuntaina päivällä paljon asiakkaita, joten annosten odottelu kesti noin puolisen tuntia. Nuoret tarjoilijat poimivat tilaukset asiallisesti, mutta muuta kontaktia ei otettu.
Annokset 400–500 ruplaa eli juomineen noin 6–8 euroa.
Ravintola Espilä
Prospekt Lenina 3A, Torkkelinpuisto
Ravintola Espilä oli yksi sotaa edeltävän ajan suosituimmista ravintoloista Suomessa. Espilä tuhoutui sodassa, mutta se rakennettiin uudelleen ja ravintola avasi ovensa joulukuussa 2016, alkuperäisen Espilän hengessä. Suomalaiset matkailijat ovatkin löytäneet uuden Espilän ja kahden vierailumme aikana lähes kaikki asiakkaat olivat suomalaisia.
Espilän keittiömestarina toimii Roman Veretilo, joka on henkilökuntineen rakentanut mainion ruokalistan, jossa on monia suosittuja venäläisiä ruokia.
Valitsin lounaalle perinteisen Kiovalaisen kanakotletin. Kotletti on iso pullea paneroitu pihvi, jonka sisällä on kanaa ja persiljaa. Kotletti oli istutettu ananasviipaleen päälle, joka antoi kosteutta hyvin maustettuun liha-annokseen. Lisukkeeksi valitsin kuoriperunoita, jotka olivat juuri sopivan suolaisia.
Pöytäseuralainen söi Viipurilaisen kalakeiton, johon oli käytetty kahta erilaista kalaa, punertavaa lohta ja toista vaaleaa kalaa, jonka laji jäi epäselväksi. Keitto oli varsin maukas ja juuri sopivan suolainen.
Espilän perusannokset olivat samaa hintatasoa kuin kaupungin muissakin ravintoloissa, mutta listalla oli myös kalliimpia annoksia, hinnaltaan 1 000–2 000 ruplaa eli 14–28 euroa.
Bistro U Knuttsona
Juzhnyi Val 2
Torkkeli Knuutinpojan aukion vieressä, aivan Saimaa Travelsin laivaterminaalin yläpuolella, sijaitsee uusi, talvella avattu Bistro. Se on mukava paikka odotella laivan lähtöä tai piipahtaa herkuttelemassa hyvällä ruualla ja makeilla houkutuksilla. Samassa rakennuksessa toimii myös ravintola terasseineen, joka on kesäaikaan varmasti houkutteleva pysähdyspaikka.
Bistroon on saatu lisää asiakaspaikkoja rakentamalla korkeaan tilaan parvi. Asiakaspalvelu oli sopivan rentoa ja pirteä tarjoilijamme Tonja kiikutti tilauksemme pikaisesti pöytään. Olimme juuri syöneet muualla, joten keskityimme vain jälkiruokiin. Valitsin listalta suklaa-pähkinä-leivoksen, joka oli minun makuuni ehkä liiankin makea ja raskas. Seuralainen herkutteli mustaviinimarjaleivoksella. Annos oli kuulemma juuri sopivan makea ja kirpeä.
Pub Champion
Prospekt Lenina 18
Tutustuimme myös Viipurin myöhäisillan ruokatarjontaan ja piipahdimme syömässä urheilupubi Championissa, joka sijaitsee Torkkelinpuiston laidalla. Pubin seinillä roikkui monien eri urheilulajien muistoja jääkiekosta F1:een, ja näkyipä joukossa suomalaisia jääkiekkohuivejakin.
Tilasin suositun snack-annoksen, grillatut tiikeriravut ja ranskalaiset perunat. Lisukkeena tarjottu majoneesi sopi hyvin rapujen seuraksi.
Seuralainen valitsi listalta annoksen perinteistä venäläistä liharuokaa eli stroganoffia. Annos oli hänen mukaansa erinomainen, liha oli juuri sopivan mureaa ja kuoriperunat toimivat hyvin liha-annoksen seurana. Ruuan kanssa nautittiin paikallista olutta, jota tarjottiin suodattamattomana tai suodatettuna versiona. Se sopi mainiosti pubiruuan seuraksi.
Nord-West
Krasnoarmeiskaja Ulitsa 17
Odotimme Pyöreän tornin takana, Kauppatorin laidalla sijaitsevan Nord-Westin olevan pitseria, mutta siellä tarjottiinkin myös perinteistä ruokaa. Alkuruokana söimme miedosti suolattua lohta ja kreikkalaisen salaatin. Lohi tarjottiin ohuina siivuina, joiden seurana lautasella oli sitruunaviipaleita ja puolikkaita oliiveja. Kala maistui tuoreelta ja raikkaalta. Salaatissa oli runsaasti tomaattia, oliiveja ja fetaa, kaikki tuoreen makuisia. Ilmeisesti Venäjällä kasvatetaan vihanneksia myös talviaikana.
Valitsin listalta pääruoaksi naudanpihvin kuivaluumujen kanssa. Annoksessa oli isokokoinen kotletti, joka oli koottu naudan sisäfileestä ja kuivatuista luumuista ja kääritty pekoniin. Kotletti oli paikalliseen tapaan kypsennetty yli, sisäfilee ei päässyt oikeuksiinsa ja kotletti oli kuivahko, vaikka sen sisällä oli runsaasti luumua. Lisukkeina tarjottiin tuttuja kuoriperunoita ja salaattia.
Seuralainen söi possunkääryleet espanjalaiseen tapaan. ”Possunkääryleet” oli yksi kookas kotletti, joka oli täytetty pekonilla ja juustolla. Porsaanliha toimi naudan sisäfileetä paremmin kotletissa, liha oli sopivan mehevää ja hyvin maustettua.
Annokset maksoivat 400–500 ruplaa eli juomineen noin 6–8 euroa.
