Aseiden viennin osalta maa on tässä onnistunutkin. Vuodesta 2001 vuoteen 2015 aseviennin arvo kasvoi 3,7 miljardista dollarista 14,5 miljardiin. Venäjä onkin USA:n jälkeen maailman toiseksi suurin asekauppias.
Pietarissa järjestettiin kesällä massiivinen messutapahtuma ”Voenno morskoi salon”, jossa Venäjän aseteollisuus esitteli erityisesti meripuolustukseen soveltuvaa uusinta teknologiaansa.
Ilmapiiri messuilla oli hyvin kansainvälinen. Isännät kierrättivät messualueella ulkomaalaisia upseeriryhmiä ja paikalle oli kutsuttu myös venäläiskaunottaria poseeraamaan ohjusjärjestelmien lisäkomponentteina kuin autonäyttelyssä konsanaan.
Venäjällä pidetään vuosittain useita suuria aseteollisuusmessuja
Venäjän puolustusteollinen kompleksi (OPK) on sekä USA:n että EU:n taloussanktioiden piirissä, joten paikalla ei näkynyt virallista edustusta kyseisistä maista. Messuilla oli kuitenkin mukana myös länsimaisia aseteknologiayrityksiä, mutta vaikutti siltä, että ne esiintyivät erittäin matalalla profiililla.
Messutapahtumaan osallistuneille toimittajille järjestettiin tutustumiskäynti esimerkiksi Venäjän uusinta sotalaivateknologiaa esittelevään Admiral Makarov-fregattiin, joka on laskettu vesille hiljattain. Uusimmilla taistelujärjestelmillä varustettu alus tulee palvelemaan Venäjän Mustanmeren laivastossa.
Intia suurin yhteistyökumppani
Venäjällä pidetään vuosittain useita suuria aseteollisuusmessuja, jossa maan tehtaat esittelevät tuotteitaan. Merkittävin tapahtumista on Kubinkassa, lähellä Moskovaa joka vuosi pidettävät Army-messut. Meriteknologiaan erikoistunut Voenno-morskojsalon-tapahtuma pidetään Pietarissa joka toinen vuosi.
Näyttäviä messuja järjestämällä Venäjä pyrkii luonnollisesti esittelemään asemahtiaan kansainvälisille alan toimijoille. Venäjän kannalta aseteollisuuden kilpailukyky on elintärkeä asia, sillä valmistajat alihankkijoineen työllistävät jopa 2,5-3 miljoonaa työntekijää.
Tällä hetkellä Venäjä vie aseita yli 50 maahan ja merkittävimmät kohdemaat ovat Intia, Kiina ja Vietnam. Erityisesti Intian kanssa asealan yhteistyö on erittäin merkittävää ja maan osuus Venäjän ulkomaisesta asekaupasta on noin 40 prosenttia.
Venäjän vuosittainen asevienti on siis noin 15 miljardia dollaria, ja venäläisten mukaan tämänhetkisen ”tilaussalkun” arvo on 45 miljardia dollaria. Kyseistä lukua voi kuitenkin epäillä, sillä ilmeisesti mukana ovat myös aiesopimukset, joiden toteutumisesta ei ole takuita.
Aseita myös Nato-maahan
Asekauppa jakautuu siten, että noin 60 prosenttia viennistä muodostavat hävittäjälentokoneet ja helikopterit. Ostajien näkökulmasta haluttuja tuotteita ovat esimerkiksi MIG- ja Suhoi-taistelukoneet sekä Mi- ja Ka-taisteluhelikopterit.
Panssarivaunujen ja muun maakaluston osuus viennistä on noin 20 prosenttia, laivojen ja sukellusveneiden 10 prosenttia ja ohjuspuolustuksen niin ikään 10 prosenttia.
Venäjän aseteknologian nykytasosta on olemassa hyvin ristiriitaisia arvioita. Ilmeisesti ainakin Almaz Antei-yhtiön valmistamat pitkän kantaman S-300- ja S-400-ohjustorjuntajärjestelmät edustavat alansa huippua myös globaalisti. Venäjä on sopinut myyvänsä S-400-järjestelmäänsä muun muassa omia polkujaan kansainvälisessä politiikassa kulkevalle Nato-maa Turkille.
Lännen sanktiot ovat epäilemättä haaste aseteknologian kehittämiselle, sillä alan länsiyhtiöt eivät saa myydä komponenttejaan venäläisyhtiöille. Olettaa kuitenkin sopii, että sanktioita kierretään kauppaamalla komponentteja välikäsien tai kolmansien maiden kautta.
Virallinen Venäjä on ottanut sanktioihin sellaisen kannan, että ne ovat alkuvaiheessa haitallisia, mutta pitkällä tähtäimellä hyödyllisiä, koska maa joutuu pakostakin kehittämään korvaavia tuotteita.
Korruptoitunutta liiketoimintaa
Venäläiset aseyhtiöt eivät saa myydä tuotteitaan itsenäisesti ulkomaille, vaan myyntiä koordinoi valtionyhtiö Rosoboronexport. Kun on kyse suurista asekaupoista, tekee päätökset presidentti Vladimir Putin henkilökohtaisesti.
Rosoboronexport on markkinointi- ja myyntiyhtiö, jolla on noin 50 myyntikonttoria eri puolilla maailmaa. Yhtiön osuus Venäjän kaikesta asemyynnistä on noin 90 prosenttia, joten voidaan puhua monopoliasemasta.
Tiettävästi monien asetehtaiden johtajat ovat kulissien takana kritisoineet Rosoboronexportin mahtiasemaa asekaupassa. Asebisnes on globaalisti erittäin korruptoitunutta liiketoimintaa, ja Venäjä on tunnetusti maailman korruptoituneimpia maita.
Venäjällä lännen sanktiopolitiikka nähdään pyrkimyksenä rajoittaa maan asevientiä, koska varsinkin USA kokee Venäjän pahana kilpailijana. Venäläistulkinnan mukaan sanktiot ovat siis todellisuudessa protektionismia.
Venäläiset väittävät, että USA myös painostaa ja pelottelee kansainvälisiä asekaupan toimijoita ja rahoittajia
Yhdysvallat on pikku hiljaa lisännyt Venäjän aseteollisuuteen ja yksittäisiin yhtiöihin kohdistuneita pakotteitaan, vaikka toisaalta koko Venäjän puolustussektori on jo vuodesta 2014 lähtien ollut USA:n sektorisanktioiden piirissä.
Venäläiset väittävät, että USA myös painostaa ja pelottelee kansainvälisiä asekaupan toimijoita ja rahoittajia, jotta ne pidättäytyisivät yhteistyöstä venäläisyhtiöiden kanssa.
Ratkaisuna yksityistäminen?
Vaikka Venäjä on siis onnistunut kasvattamaan asevientiään merkittävästi, ei aseteollisuuden tilanne ole niin ruusuinen kuin voisi kuvitella. Tiettävästi monet yhtiöt ovat taloudellisessa ahdingossa.
Esimerkiksi Suhoi- ja MIG-koneita valmistava OAK-yhtiö teki vuonna 2015 tappiota noin kaksi miljardia dollaria. Ongelmayhtiönä on pidetty myös T-90-panssarivaunuja valmistavaa Uralvagonzavodia.
Yksityistämisen katsotaan myös parantavan yhtiöiden tehokkuutta.
Vaikeuksista kielisi se, että hallitus on etsimässä yksityistä sijoitusrahaa joihinkin yrityksiin. Ilmeisesti yksityistämisen katsotaan myös parantavan yhtiöiden tehokkuutta.
Esimerkiksi legendaarisesta Kalashnikov-yhtiöstä 49 prosenttia kuuluu jo yksityisille sijoittajille ja lukua ollaan mahdollisesti nostamassa 75 prosenttiin.
Viime vuoden lopussa Venäjä yllättäen siirsi yli 10 miljardin dollarin arvoisen määrärahan federaatiobudjetin julkisista menoluokista ns. salaisiin menoluokkiin. Asiantuntijoiden mukaan kyse oli rahoitusvaikeuksiin joutuneiden asetehtaiden pelastamisesta.
Ennen lännen käynnistämiä rahoitussanktioita venäläiset valtionpankit saivat edullista luottoa lännestä, mikä edelleen ohjattiin aseteollisuuteen. Tällä hetkellä kyseiset venäläispankit joutuvat maksamaan luotoistaan huomattavasti korkeampaa korkoa kuin ennen Krimin kriisiä. Asetelma heijastuu luonnollisesti aseyhtiöiden tuloksentekokykyyn, koska niiden korkokulut ovat nousseet useilla prosenttiyksiköillä.
Toinen haaste aseteollisuudelle on se, että Venäjän kunnianhimoinen, vuoteen 2025 ulottuva varusteluohjelma on saavuttamassa huippuvaiheensa, ja tulevina vuosina puolustusministeriön sisäiset ostot tulevat vähenemään. Hallitus onkin velvoittanut yhtiöt muokkaamaan tuotantoaan siviilituotteisiin, mutta tämä ei tule olemaan helppoa.