Venäjän Aika 3/2018

Dodo Pizza uudistaa venäläistä palvelukulttuuria

Venäjälle on pikku hiljaa syntymässä uusi pienyrittäjäsukupolvi. Usein kyse on hyvin koulutetuista kaupunkilaisnuorista, jotka hakeutuvat yrittäjiksi, koska kokevat perinteiset ammatit huonosti palkatuiksi ja näköalattomiksi.

Martti Kiuru 

Svetlana Aleksejeva

Konstantin Dmitratšenkov työskentelee tarvittaessa myös pizzalähettinä.

28-vuotias pietarilainen Konstantin Dmitratšenkov pukee ylleen Dodo Pizza -ketjun oranssin univormun. Seuraavaksi hän pakkaa laukun täyteen pizzoja ja huristaa autollaan asiakkaiden luokse.

”Asiakas voi seurata pizzansa valmistumista  kotisohvallaan.”

Pizzan on oltava asiakkaan ovella tunnin sisällä tilauksesta tai muussa tapauksessa asiakas saa tuotteen ilmaiseksi.

Paitsi pizzalähetti on Konstantin myös pizzanpaistaja, kassamyyjä ja vessansiivooja. Varsinaiselta ammatiltaan hän on kuitenkin Dodo Pizza -ketjun franchising-yrittäjä Krasnoje Selon taajamassa, Lounais-Pietarissa.

Konstantin sanoo olevansa yrittäjä henkeen ja vereen ja tietää, että työssä on venyttävä kaikkeen, vaikkapa vessan putsaukseen, jos muu henkilökunta ei kiireiltään ehdi.

Pizzan on oltava asiakkaan ovella tunnin sisällä tilauksesta tai muussa tapauksessa asiakas saa tuotteen ilmaiseksi.

Konstantinilla ei ole ravintola-alan koulutusta, mutta hänellä on kaksi korkeakoulututkintoa pietarilaisista yliopistoista. Mies on koulutukseltaan sekä psykologi että biologi.

Suomesta tuskin löytyy pizzeriayrittäjää, jolla on yhtä korkea koulutustausta, mutta Venäjällä on yleistä, että pienyrittäjällä on korkeakoulututkinto esimerkiksi luonnontieteistä.

Johtoryhmä. Dodo Pizza -yrittäjä Konstantin Dmitratšenkov (oik.), ravintolapäällikkö Anfisa Zaharova ja markkinoinnista vastaava Igor Štepa.

Yrittäjäksi 160 000 euron panoksella

Opiskeluidensa lomassa Konstantin on toiminut yrittäjänä jo vuosia. Ennen pikaruoka-alalle tuloaan hän kauppasi käsin tehtyjä maatuska- eli matrjoška-puunukkeja.

Viime toukokuussa Konstantin avasi Dodo-pizzerian Krasnoje Selon keskustaan. Yrittäjä maksoi Dodo-lisenssin käyttöoikeudesta 413 000 ruplaa (5 600 euroa), kunnosti 200 neliön liikehuoneiston ja hankki pizzanpaistossa käytettävät uunit ja muun teknologian.

Kaikkiaan rahaa paloi 160 000 euroa, josta omarahoituksen osuus oli yksi kolmasosa ja lainarahoituksen kaksi kolmasosaa.

– Tarvittavan luoton sain venäläisiltä yksityissijoittajilta, koska pankkien tarjoamat luottokorot ovat tähtitieteellistä luokkaa, Konstantin kertoo.

Pizzeria toimii vuokrahuoneistossa ja Konstantin maksaa siitä vuokraa yli 3 000 euroa kuukaudessa. Dodo-ketjun Konstantinilta perimä lisenssimaksu on alkuvaiheessa 3,5 prosenttia ja myöhemmin 5 prosenttia liikevaihdosta.

Taikinan alustusta. Pizzataikinat tulevat työntekijöille puolivalmiina aihioina.

Näillä reunaehdoilla pizzoja pitää saada kaupaksi todella paljon, mutta kaikkien yllätykseksi Dodo-konseptiin sijoittaneet franchising-yrittäjät ovat maksaneet sijoituksensa takaisin keskimäärin kolmessa vuodessa. Luonnollisesti myös Konstantin pyrkii saavuttamaan kyseisen tavoitteen.

Konstantinin pizzeriassa työskentelee 12 henkeä ja lisäksi pizzalähettejä provisiopalkalla. Myös Konstantinin naisystävä Anfisa Zaharova toimii yrityksen palveluksessa ravintolapäällikkönä.

Pizzalätyn hinta näyttäisi Venäjällä olevan hieman edullisempi kuin Suomessa. Raaka-aine- ja kiinteistökustannukset lienevät Pietarissa Suomen tasolla, mutta henkilökunnan palkkataso on Suomea selvästi alhaisempi.

Venäläiseen ostovoimaan nähden pizzojen hinta tuntuu kuitenkin korkealta?

– Tämä on totta, ja esimerkiksi nuoret saattavat tulla pizzeriaan porukalla ja jakaa pizzan osiin. Kannaltamme se ei ole ehkä kovin kannattavaa lyhyellä tähtäimellä, mutta otamme kaikki asiakkaat ilomielin vastaan, Konstantin vakuuttaa.

Asiakaspalvelua Krasnoje Selon Dodo-pizzeriassa. Venäjällä on jo 300 Dodo-ravintolaa, ja ketju on laajentunut ulkomaillekin.

Dodo on Venäjän ykkönen

Viime vuosina pikaruokakulttuuri Venäjällä on kehittynyt jättiläisaskelin. Myös maan jo krooniseksi muuttunut talouskriisi on tavallaan hyödyntänyt pikaruokaloita, sillä suurkaupunkien keskiluokka on taloudellisista syistä siirtynyt ravintoloista pizzerioiden ja hampurilaisbaarien asiak­kaiksi.

Venäjällä ovat läsnä kaikki johtavat länsimaiset pikaruokaketjut ja myös suomalaisella Hesburgerilla on kymmeniä ravintoloita itänaapurissa.

Koska myös venäläisomisteiset ketjut ovat osaavia ja innovatiivisia, on kilpailu alalla kivikovaa.

Venäläisyrittäjä Fjodor Ovtsinnikov perusti Dodo Pizza -ketjun Komin tasavallan pääkaupungissa Syktyvkarissa vuonna 2011. Heti alkajaisiksi Ovtsinnikov ilmoitti laajentavansa pizzakonseptinsa maailmanlaajuiseksi brändiksi, joka haastaa McDonald’sin ja Subwayn kaltaiset globaalit jätit.
Ei ihme, että monille nauru tuolloin maistui, mutta ketjun hämmästyttävä laajentumistahti on yllättänyt kaikki alan asian­tuntijatkin.

Dodo Pizza on muutamassa vuodessa kasvanut alan suurimmaksi toimijaksi Venäjällä. Maassa on jo 300 Dodo-ravintolaa, ja ketju on ehtinyt laajentua jo ulkomaillekin kymmeneen maahan. Dodoja on avattu muun muassa USA:han, Kiinaan, Britanniaan ja Viroon.

Dodon valtteja ovat nuoruus, luovuus ja kekseliäät innovaatiot. Todennäköisesti pikaruokaketjut Venäjällä ja kenties globaalistikin analysoivat nyt tarkkaan Dodon menestystarinaa, ja miettivät mitä siitä voisi ottaa opiksi.

Keittiön seinällä on operaatiotaulu, jossa pizzerian toiminnot näkyvät reaaliajassa.

Steriiliä kuin leikkaussalissa

Kun asiakas astuu sisään Konstantinin johtamaan pizzeriaan Krasnoje Selossa, niin ensivaikutelma ei juuri yllätä. Kyseessä on tavanomainen, hieman steriilinomainen ravintolahuoneisto.

Mutta juuri puhtaudesta ja liioitelluiltakin vaikuttavista hygieniavaatimuksista pizzeriaketju on kehittänyt kilpailuvaltin, joka näyttää purevan markkinoilla.

Jokaisen Dodo-pizzerian hygieniataso sekä tuotteiden laatu ja tuoreus täyttävät kaikkein korkeimmat vaatimukset ja kaikki ketjun ravintolat on yhdistetty massiiviseen IT-järjestelmään, jota valvoo yhtiön pääkonttorista käsin, ettei standardeista lipsuta.

Jokainen ravintola vastaa itse paikan siisteydestä ja tuotteiden tuoreudesta. Hieman orwellilaisessa hengessä keittiöön ja ravintolasaliin asennetut kamerat seuraavat, että laatuvaatimuksia todella noudatetaan. Jos näin ei tehdä, tulee pääkonttorin pojilta heti huomautus asiasta.

Dodo-pizzerian keittiö on steriili kuin leikkaussali. Työntekijät työskentelevät suojavaatteissa ja desinfioivat kätensä säännöllisesti. Keittiön yhdellä seinällä on eräänlainen komentokeskus, josta kaikkia pizzerian toimintoja voi tarkkailla reaaliajassa.

Pizzataikinat tulevat työntekijöille puolivalmiina aihioina, ja käytettävän taikinan tuoreus- ja laatuvaatimukset ovat huippuluokkaa.

– Oikeastaan kyseessä ei enää ole perinteinen keittiö, vaan enemmänkin pienimuotoinen tehdas, jossa varmistetaan, että tuotteet ovat todellakin tasalaatuisia, Konstantin Dmitratšenkov selittää.

Toimisiko konsepti myös Suomessa?

Dodo-pizzerioilla on yhteinen, koko Venäjän kattava tilauspuhelinnumero, mutta pizzan voi tilata myös esimerkiksi älypuhelimella.

Ja mikä ihmeellisintä, asiakas voi seurata oman pizzansa valmistumista reaaliajassa kotisohvallaan keittiöön asetetun kameran välityksellä. Tilatut tuotteet numeroidaan ja asiakas näkee ruudultaan onko pizza jonossa, taikinantekovaiheessa, lisukkeiden laittovaiheessa, uunissa vaiko jo matkalla kotiin.

Avoimuus on viety niin pitkälle, että kuka tahansa voi seurata yksittäisen pizzerian ja koko ketjun senhetkistä myyntiä reaaliajassa.

– Toiminta on sataprosenttisen rehellistä ja läpinäkyvää, mikä on jo asenteena täysin uutta Venäjällä, Konstantin sanoo.

Vaikka Krasnoje Selo Lounais-Pietarissa ei olekaan kaupungin houkuttelevimpia lähiöitä, toimii taajamassa useita venäläisiä ja ulkomaalaisia pikaruokaketjuja.

Muutaman kuukauden toiminnan jälkeen Konstantinin johtama Dodo näyttää kuitenkin onnistuneen hankkimaan vakiintuneen asiakaskunnan.

Asiakkaina on nuoria, lapsiperheitä ja myös eläkeläisiä. Korkealle asetetut hygieniastandardit houkuttelevat erityisesti keskiluokkaista väkeä.

Dodo-ketjun markkinoinnissa hyödynnetään erilaisia yleisötempauksia ja tilaustapahtumia. Myös lapsille järjestetään mahdollisuuksia tutustua pizzanpaistoon omin käsin.

– Ideana on, ettei pizzeriassa ainoastaan ruokailla, vaan kyseessä on sosiaalinen tapaamispaikka, jonne ovat tervetulleita niin nuoret kuin vanhatkin, Konstantin korostaa.

Dodo-ketju on laajentunut jo kymmeneen maahan. Korkeaan hygieniatasoon panostavalla brändillä luulisi olevan mahdollisuuksia myös Suomen kaltaisessa luterilaisessa puhtauskulttuurissa? Milloin Dodo avaa Suomessa pilottipizzerian?

– En voi ottaa kantaa emoyhtiön puolesta, mutta ymmärtääkseni yhtiö etsii jatkuvasti partnereita ja investoreita myös pohjoismaista, Konstantin Dmitratšenkov sanoo.

Kurkkaus keittiöön. Dodo-pizzeriassa myös lapset pääsevät kokeilemaan taitojaan pizzan valmistuksessa.
Jaa artikkeli