EK:n Venäjä-johtaja näkee valikoivaa kasvua

Lukiossa D-kielenä valittu venäjä ja naapurimaan vauhdikkaat tilanteet 1990-luvun alussa sytyttivät Petri Vuorion Venäjä-innon.

– Innostuin kovasti seuraamaan, mihin suuntaan Venäjä lähtee kehittymään. Se tempaisi mukaansa.

Vuorio vastaa Elinkeinoelämän keskusliitossa Venäjä-asioista, kehittyvistä markkinoista ja yritysrahoituksesta. Ennen toissa vuonna alkanutta pestiään hän ehti olla pankkialalla 15 vuotta, joista kuusi Venäjällä. Vuodesta 2007 hän vastasi ruotsalaisen Swedbankin yrityspankkitoiminnan yksiköstä Pietarissa.

Suomalaisten näkökulmasta Pietari on aina ollut portti Venäjälle, ja erityisen vilkasta suomalaistoimintaa kaupungissa oli reilu vuosikymmen sitten. Elettiin optimismin aikaa. Miksei sille ollut katetta?

– Öljynhinnan nousuun ja voimakkaaseen yksityisen kulutuksen kasvuun perustunut talousmalli tuli tiensä päähän finanssikriisin aikoihin. Se asetti tarpeen talousuudistuksille, joita ei ole vielä pystytty viemään käytäntöön, Vuorio selittää.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä yli puolet Venäjän kansantuotteesta tuli yksityisestä kulutuksesta. Finanssikriisin iskiessä ja öljynhinnan laskiessa kymmenen prosentin kasvuun ei enää sillä mallilla päästy.

Investointien määrä ratkaisee

Vuorion mukaan Venäjän pitäisi ennen kaikkea saada investoinnit käyntiin. Investointiaste bruttokansantuotteesta on Venäjällä 20 prosentin tietämillä. Esimerkiksi Kiinassa se oli viime vuonna 43 prosenttia.

– Venäjän investointiaste on Suomen tasoa. Jotta Venäjän talous voisi kasvaa nopeammin, investointiaste pitäisi saada yli 25 prosentin. Silloin talous voisi kasvaa yli kolmen prosentin vauhtia, Vuorio sanoo.

Venäjän hallinto ja finanssiministeriö näkevät samoin. Miksi havainnot eivät johda toimintaan?

– Tarvittavat reformit ovat aika hankalia ja moninaisia. Ensin pitäisi saada investointiympäristö sellaiseksi, että Venäjältä ulos virrannut raha saadaan palaamaan, vasta toiseksi puhutaan ulkomaisista investoinneista, Vuorio vastaa.

Venäjän entinen finanssiministeri Aleksei Kudrin esitti vuosi sitten oman reformimallinsa, jossa liiketoimintaympäristön kehittäminen lähtisi tuomioistuin- ja koulutusuudistuksista. Kudrinin tavoitteena on kasvattaa pk-yritysten roolia Venäjän talou­dessa, jossa valtiokytköksisten yritysten osuus on noussut 60-70 prosenttiin bkt:stä.

– Rakenteellisten uudistusten paketti, joka pitäisi viedä läpi, on hyvin haastava. Tällä hetkellä ei ole pakko, Vuorio sanoo.

Venäjän talous kääntyi viime vuonna takaisin kasvuraiteelle. Kasvu on nyt puolentoista prosentin luokkaa, kasvupotentiaali parisen prosenttia. Lisäksi valtion budjetti on kääntymässä ylijäämäiseksi korkean öljynhinnan ansiosta ja kansalaisten ostovoima on usean vuoden alamäen jälkeen kääntynyt taas hitaaseen nousuun.

Kehittyväksi taloudeksi Venäjän kasvu on kuitenkin hidasta, kun maailmantalous kasvaa neljän prosentin vauhtia.

– Venäjä ikään kuin menettää markkinaosuuttaan maailmantaloudessa tästä syystä.

Pakotteilla pieni vaikutus

Oman lisänsä Venäjän investointiympäristön epävarmuuteen tuovat USA:n ja EU:n asettamat talouspakotteet. Varsinkin USA:n pakotteiden välillisten vaikutusten moniselkoisuus luo epävarmuutta toimimiseen venäläisen vastapuolen kanssa, myös eurooppalaisille. Pakotteiden vaikutus Venäjän talouteen on kuitenkin pieni, jos sen suhteuttaa rakenteellisten uudistusten tarpeeseen. Asiantuntija-arvioiden mukaan pakotteet pienentävät talouskasvua vuositasolla 0,2-0,5 prosenttia.

– Vaikka pakotteet ovat symbolisesti merkittävä asia, talouskasvuun niiden vaikutus ei ole ravisuttava. Niiden poistaminen itsessään ei olisi ratkaisu, jolla Venäjän talous kasvaisi samalla tahdilla kuin maailmantalous, Vuorio toteaa.

Osittain vastareaktiona pakotteisiin Venäjällä on hänen mukaansa nähtävissä vahvasti protektionistista kehitystä. Osta venäläistä 2 -tuonninkorvausohjelma tarjoaa 15 prosentin kilpailuedun kotimaiselle valmistukselle valtio-omisteisten yritysten tarjouskilpailuissa. Asian merkitystä korostaa valtionyritysten suuri osuus.

– Siitä on kertynyt huomattavia haittoja eurooppalaisille yrityksille, suomalaiset mukaan lukien. Tuotantoa on pitänyt paikallistaa tai jättäytyä pois määrätyistä tarjouskilpailuista, Vuorio kertoo.

Hänen mukaansa ohjelman vaikutus voimistuu, ja näkyy jo maatalous- ja elintarvikesektoreilla.

– Venäjästä on tullut taas maailman suurin viljanviejä. Myös sianlihan tuotanto on saatu omavaraiseksi, ja venäläiset ovat pian sianlihan viejiä. Siipikarjan tuotannossa on sama juttu. Raakamaidon tuotantoonkin on investoitu voimakkaasti, mutta se tie on hitaampi. Teknologiasektorilla välimatkaa länteen on vaikeampi ajaa kiinni protektionismin keinoin.

Tuonninkorvausohjelma saattaa olla ristiriidassa Venäjän 2012 ratifioiman WTO-sopimuksen kanssa.

– Se on EU:n arvioitava. Nyt on monta WTO-riitaa vireillä. Ylipäätään WTO:n riitojen ratkaisu on melko hidas mekanismi, jota pitäisi kehittää.

Monta mallia menestykseen

Vuorion mukaan Venäjän taloutta ei pidä arvioida pelkästään siltä pohjalta, että se kasvaa verkkaisesti.

– Venäjällä on selkeitä prioriteettialueita, joita on päätetty kehittää. Se on kuitenkin kehittyvä talous, jossa määrätyt sektorit kasvavat hyvin voimakkaasti, hän muistuttaa.

Meneillään olevalla kuusivuotiskaudella Venäjällä on päätetty panostaa terveydenhuollon ja infran kehittämiseen sekä koulutukseen.

– Esimerkiksi terveydenhuolto on voimakas satsauskohta, ja suomalaisilla on maailmanluokan terveysteknologiaa. Samoin Venäjällä tullaan satsaamaan digitalisaatioon ja kaupunki-infrojen kehittämiseen, joissa meillä on maailman johtavaa osaamista.

Myös metsätalouden puolella Venäjällä on monia kehityshankkeita käynnissä. Asuntorakentamiseen liittyen presidentti Putin on määrittänyt, että vuosittain viisi miljoonaa venäläistä on saatava parempiin asuinoloihin. Vaikka yleinen talouskasvu on hidasta, monilla sektoreilla se on voimakasta.

– Naapurisijainti tarjoaa suomalaisille yrityksille kiistatta merkittäviä mahdollisuuksia. Pietarin alue on suurin suomalaisyritysten keskittymä Suomen ulkopuolella; Luoteis-Venäjällä toimii 400-500 suomalaista yritystä, joista pääosa on pk-yrityksiä.

Koska Venäjän kasvu ei ole enää kokonaisvaltaista, on suomalaisten osattava valita kasvukohteet.

– Erilaisia liiketoimintamalleja on paljon. On vienti Venäjälle, valmistus Venäjällä, ja jotkut jopa vievät Venäjältä. Menestyksen mahdollisuudet ovat hyvin heterogeenisiä. On löydettävä ne osa-alueet, joilla on mahdollisuuksia.

Vuorion mukaan Venäjällä toimivissa suomalaisyrityksissä tunnelma on aivan eri kuin kaksi vuotta sitten, kun hän aloitti EK:ssa.

– Protektionismin haasteista huolimatta tilauskirjat ja kaupan volyymi ovat ihan eri tasolla, vaikka huippuvuosiin on matkaa paljon. Jos Venäjällä jonain päivänä alkaisi tuotannon modernisaatio, se olisi iso mahdollisuus päästä kiinni voimakkaampaan kasvuun meilläkin.

Väestön ikääntyminen saattaa pakottaa Venäjänkin rakenteellisiin uudistuksiin. Eläkeuudistus on jo nyt merkittävä sisäpoliittinen asia, sillä eläkkeisiin kuluu neljäsosa valtion budjetista. Hallitus valmistelee eläkeiän korotusta vaiheittain naisilla 55 ikävuodesta 63 vuoteen ja miehillä 60 vuodesta 65:een.

– Työikäinen väestö vähenee Venäjällä huomattavaa vauhtia, joidenkin arvioiden mukaan jopa 700 000:lla työikäisellä vuodessa. Jossain vaiheessa digitalisaatio ja tuotannon modernisointi pitää ottaa vakavasti harkintaan ihan demografisista syistä, Vuorio ennustaa.

Presidenteillä kauppa sivuroolissa

Haastatteluhetkellä on kulunut vajaa vuorokausi Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien tapaamisesta Helsingissä. Ainakaan tapaamisen julkisissa osioissa kauppapolitiikka ei ollut merkittävässä roolissa.

Kummallekin suurvallalle kahdenvälinen kauppa on mittakaavaltaan varsin rajallista. Venäjän ulkomaankaupasta yli 40 prosenttia tapahtuu EU:n kanssa ja yli 20 prosenttia Kiinan kanssa. USA:n osuus Venäjän kauppakumppanina on noin neljä prosenttia. Vastaavasti USA:n ulkomaankaupasta vain 0,6 prosenttia käydään Venäjän kanssa.

– Fokus ei ollut kaupallisissa asioissa. Tapaamisessa ei syntynyt niitä aloitteita, joita ehkä odotettiin.
Vuorio viittaa Yhdysvaltain ja Venäjän välisen kaupan jännitteiden juurisyihin. Niitä olisivat olleet pyrkimykset viedä Minsk II -sopimusta eteenpäin ja kehittää rauhaa Itä-Ukrainassa. Niihin kytkeytyy merkittävä osa USA:n Venäjälle asettamista talouspakotteista.

Lisäksi presidentti Donald Trump ei pysty itsenäisesti päättämään Venäjälle, Iranille ja Pohjois-Korealle asetetuista pakotteista. Niistä luopumisessa veto-oikeus on Yhdysvaltain kongressilla, jolla on hyvin tiukka pakotelinja.

– Siksi lähtökohtaoletus on, että pakotteet pysyvät. Muita kaupan jännitteitä ovat teräs- ja alumiinitullit, jotka osuvat Venäjään, koska se on USA:n näkökulmasta niiden tuoja. Lisäksi USA:n kauppaministeriö on aloittanut uraanintuonnin tutkinnan kansalliseen turvallisuuteen vedoten. Suurimpia uraanin tuojia Yhdysvaltoihin ovat Venäjän ohella Kanada, Australia ja Kazakstan. Vastaavasti Venäjällä duuma on valmistellut lakiesityksen, jossa mietitään USA:n pakotteiden noudattamisen kriminalisointia. Tässä on aika voimakkaita vastatoimia.

Vladimir Putinin ja Donald Trumpin tavatessa Helsingissä pidettiin Kiinan ja EU:n huippukokousta Pekingissä. Siellä kauppapolitiikka oli päällimmäisenä aiheena.

Pekingistä USA:n ja Venäjänkin johtajille lähtenyt viesti oli, että nykyisen maailmanjärjestyksen hajottamisen sijaan sitä pitäisi kehittää. EU:n ja Kiinan välillä puhuttiin varsinkin WTO:n reformien edistämisestä. Myös Yhdysvallat on vaatinut WTO:n riitojen ratkaisuprosessin nopeuttamista, koska kolmessa vuodessa sääntöjen rikkoja ehtii hyötyä turhan paljon.

Seuraavana päivänä allekirjoitettiin EU:n historian laajin kauppasopimus EU:n ja Japanin välillä. Unionilla on vastaavanlainen vireillä Australian ja Uuden-Seelannin kanssa. EU neuvottelee jälleen myös Mercosur-maiden Brasilian, Argentiinan, Uruquayn ja Paraquayn kanssa.

– Tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa meidän kannattaa hyödyntää EU:n kautta tuleva liikkumatila vapaakaupassa, kun monet taloudet käpertyvät itseensä, Vuorio kuvaa suomalaisen elinkeinoelämän näkökulmaa.