Prima Ballerina

Anna Patomäen tie pietarilaisen baletin pariin on syntynyt monien vuosien opiskelun ja harjoittelun kautta. Moskovan valtiollisessa balettiakatemiassa ammattilaiseksi valmistunut nuori nainen joutui jo alussa kohtaamaan haasteita saapuessaan maahan, jonka kieltä hän ei osannut.

– Moskovaan tullessani en osannut vielä venäjää ja jouduin aloittamaan kaiken pääsääntöisesti nollasta. Tietysti kanssani opiskeli myös muita ulkomaalaisia opiskelijoita, mutta kurssit olivat pääsääntöisesti venäjäksi, Anna toteaa muistellessaan ensimmäistä vuottaan Moskovassa.

Alussa ulkomaalaiset opiskelijat joutuivat asumaan venäläisille opiskelijoille varatussa asuntolassa ja huoneet oli jaettu kolmen ihmisen kesken. Arvata saattaa, että huonetilat alkoivat tuntua piakkoin todella ahtailta.

Moskovan valtiolliseen balettiakatemiaan pääseminen on erittäin vaikeaa ja ensimmäisten vuosien aikana lähestulkoon puolet opiskelijoista karsiutuu pois.

Vaikea lähtöpäätös

Moni balettiurasta haaveileva hakeutuu opiskelemaan noin kymmenen vuoden ikäisenä ja jatkaa aina 18 ikävuoteen asti. Annan mielestä harjoittelu on kuitenkin kaiken vaivan arvoista.

– Aloitin harjoittelemisen jo ihan pienenä, ja välillä opiskelin Australiankin balettikoulussa, mutta en osannut koskaan ajatella päätyväni Venäjän pääkaupunkiin opiskelemaan.

Moskovaan pääsyssä Annaa onnisti. Hän oli harjoittelemassa Venäjällä järjestetyllä balettileirillä, mistä tuleva opettaja bongasi hänet ja ehdotti opiskelua Moskovassa.

– Vaikka vanhempani pitivätkin minua liian nuorena lähtemään, en ole katunut hetkeäkään. Venäjällä olen oppinut ja saanut juuri sitä mitä olen lähtenyt etsimään, Anna sanoo.

Tietysti päätös oli myös vaikea. Samaan aikaan täytyi jatkaa suomalaisessa koulussa etäopiskelua sekä tiedostaa, että balettitanssijan ura vaatii suuria ponnistuksia.

– Olihan se kaikki hieman erilaista Moskovassa. Alussa tuntui, ettei yhteistä kieltä meinannut löytyä.
Kouluunsa Anna on todella tyytyväinen.

– Opiskelimme erittäin ahkerasti lähestulkoon joka päivä ja pääsimme harjoittelemaan myös erinäisiin näytöksiin Moskovassa. Sen lisäksi tietoisuus venäläisestä baletista ja sen erityispiirteistä lisääntyivät koko ajan.

Heti ammattilaiseksi

Tällä hetkellä Anna on vastavalmistunut balettitanssija, joka työskentelee jo toista vuotta Pietarin Eifman-baletissa, joka on yksi Pietarin arvostetuimmista baleteista. Se on perustettu vuonna 1977 koreografi ja balettimestari Boris Eifmanin toimesta.

Pietari on Venäjällä tunnettu kulttuuritarjonnastaan ja kaupunkia kutsutaankin maan kulttuuripääkaupungiksi. Baletilla on muutenkin pitkät perinteet Venäjän historiassa ja kulttuurissa, mikä näkyy muun muassa baletin korkeana arvostuksena sekä laajana tarjontana eri teattereissa ympäri kaupunkia. Sen lisäksi Venäjällä on paljon erilaisia kouluja ja laitoksia, joiden avulla voi opiskella ja harrastaa balettia.

– Pietarissa työskentelyn aloitin viime syksynä. Työpaikan suhteen minua onnisti ja pääsin suoraan opintojen jälkeen töihin Eifman-balettiin. Uusien koreografioiden oppiminen on ollut välillä rankkaa työtä, mutta on ilo ja kunnia työskennellä Boris Eifmanin kanssa, Anna kertoo.

Tanssijat joutuvat painamaan pitkää päivää baletin parissa ja työviikoille kertyy mittaa.

– Yleensä työskentelemme kuusi päivää viikossa, mutta joskus jopa täydet seitsemän päivää. Me ulkomaalaiset emme välttämättä saa korvausta sairasajalta. Viikot ovat raskaita, koska työ on fyysistä ja joudumme harjoittelemaan todella ahkerasti, Anna kertoo nauttien samalla saamastaan vapaapäivästä.

Klassisesta moderniin

Työstään kertoessaan on selkeästi havaittavissa, että Anna puhuu omasta unelma-ammatistaan.

Jos moskovalaiseen balettikouluun ei ole helppoa päästä, on työnkin saaminen Venäjällä kiven alla. Suurin osa työnantajista valikoi ja palkkaa pääsääntöisesti venäläisiä, joten ulkomaisten ammattilaisten tulee erottua joukosta.

Työskentelemisestä Pietarissa Anna on nauttinut todella paljon. Hän on osallistunut muun muassa Aleksandriinskin teatterissa järjestettyihin näytöksiin ja ollut mukana kiertueilla ympäri Eurooppaa. Työ on siis sangen monipuolista ja kansainvälistä.

Balettityyliltään Eifmanin baletti on universaalia, mikä tarkoittaa, että tanssijan tulee osata mitä erilaisimpia tanssityylejä, eikä olla pelkästään yhden tyylisuunnan edustaja.

– Alussa työskentely oli tietysti hieman haastavaa ja minun täytyi tottua moderniin balettiin vaikka opiskeluni Moskovassa sisälsivätkin pääsääntöisesti klassisen baletin opiskelua ja harjoittelua.

Lempibalettinäytöstä kysyttäessä Annan täytyy pohtia asiaa pidemmän aikaa. Ei olekaan yllättävää, että ammatikseen balettia tanssiva nainen joutuu miettimään asiaa jonkin aikaa.

Lopulta Anna saa päätettyä lempibalettinsa, jonka ilmoittaa olevan Eifmanin Anna Karenina. Baletti pohjautuu Leo Tolstoin samannimiseen romaaniin.

Sataprosenttinen panostus

Tulevaisuuden suunnitelmista kysyttäessä Anna ei juurikaan osaa sanoa mitä aikoo tehdä, sillä tällä hetkellä hän keskittyy nykyiseen työhönsä Pietarissa. Sen verran hän kuitenkin paljastaa, että on vastikään kirjoittanut ylioppilaaksi, jotta tulevaisuus olisi paremmin turvattu.

Ballerinat jäävät yleensä eläkkeelle noin 37-40 vuotiaina ja aina uran lopettaminen ei ole ihan helppoa. Kuitenkin Anna tietää esimerkiksi yhden ballerinan, joka kouluttautui hammaslääkäriksi lopetettuaan uransa tanssijana.

Yhä useampi balettiammattilainen työllistyy myös balettiopettajaksi ja näin ollen siirtää tietoansa tuleville sukupolville.

Pietarissa ollessaan Anna ei ole hirveämmin törmännyt myöskään suomalaisiin ja suomalaisuuteen. Kuitenkin hän mainitsee tietävänsä pari suomalaista poikaa, jotka myös opiskelevat balettia Venäjällä.

Pietarissa hän kertoo kuitenkin kaipaavansa avoimuutta ja positiivisuutta, eli asioita, joista hänellä on ollut aika ajoin kokemusta paitsi Suomesta niin myös Australiasta.

Tällä hetkellä Anna asuu jaetussa asunnossa, mutta omistaa oman huoneen. Vapauden tunne Pietarissa on ihan erilaista kuin vaikkapa moskovalaisessa asuntolassa.

– Tällä hetkellä minulla on oma avain ja pääsen liikkumaan niin kuin haluan.

Kysyttäessä mitä Anna haluaisi sanoa nuoremmille baletista kiinnostuneille henkilöille, hän toteaa, että kaikkein tärkeintä on tanssiin uskominen ja kova työ.

– Tanssista on tullut osa elämääni ja tanssi on osa minua. Työhön on panostettava sataprosenttisesti. Eikä kannata lannistua, jos kaikki ei menekään ihan aina suunnitelmien mukaan, Anna Patomäki muistuttaa.