Happy birthday, Mr. President, henkäilee korkokenkiin ja lyhyeen turkisviittaan pukeutunut vaalea nainen mikrofoniin. Marilyn Monroen kuuluisaa syntymäpäivälaulunumeroa. Kontiolahtelainen opiskelija Ronja Kinnunen, 20, harjoittelee artistiparodiaansa seuraavan päivän näyttelijäntyönkokeeseen Petroskoin valtionkonservatoriossa.
Opettajat Aleksandr Ovtšinnikov ja Sergei Pronin seuraavat harjoituksia pöydän takaa. Kinnunen pudottaa laulunumeron aikana turkkinsa lattialle ja jättää sen lähtiessään siihen. Ovtšinnikov neuvoo venäjäksi ottamaan takin mukaan. Hän antaa liudan muitakin ohjeita.
– En mie ymmärrä, Kinnunen huokaa suomeksi.
Ensimmäinen lukuvuosi Petroskoin valtiollisen Glazunov-konservatorion näyttelijäkurssilla alkaa olla paketissa. Jäljellä on enää lukuvuoden päättävä koe ja todistusten jako. Sitten alkaa kesäloma Suomessa. Lukuvuosi on ollut rankka. Ei ihme, että väsyttää.
Kinnunen on yksi kahdeksasta suomalaisopiskelijasta, jotka aloittivat viime syyskuussa näyttelijäopinnot Petroskoissa, Venäjän Karjalassa. Teatterialan perustutkinnon suorittaminen kestää neljä vuotta. Ohjelmasta valmistutaan draama- ja elokuvanäyttelijöiksi. Suomalaisilla alkaa olla jo pitkät perinteet näyttelijäntyön opiskelussa Venäjällä.
Näyttelijä Ville Haapasalo on osaltaan viitoittanut suomalaisille tietä venäläisiin teatterikorkeakouluihin. Haapasalo valmistui Pietarin valtiollisesta teatteritaiteen akatemiasta, jossa hän oli 1990-luvun alussa ensimmäinen ulkomaalainen opiskelija. Sen jälkeen Pietarin teatteriakatemia on houkutellut monia muitakin suomalaisia opiskelijoita.
Konservatorioon kaivataan suomalaisia
Petroskoihin suomalaisia näyttelijäopiskelijoita ei ole juuri eksynyt. Konservatoriossa on toiminut 20 vuotta näyttelijäntyönlinja, jonka opettajista suurin osa on itse valmistunut aikoinaan Pietarin teatteriakatemiasta.
Lisäksi kaupungissa on teatteri, jonka ohjelmistoon kuuluu suomenkielisiä näytelmiä. Vielä 1990-luvun alkuun saakka se tunnettiin Petroskoin suomalaisena draamateatterina, mutta Neuvostoliiton hajottua nimi muutettiin Karjalan kansalliseksi teatteriksi.
Se on ainoa suomenkielinen ammattiteatteri Suomen ulkopuolella, mutta sekä suomenkielisen ohjelmiston että suomea taitavien näyttelijöiden määrä on vähentynyt roimasti. Teatterissa toimii opettaja, joka opettaa venäläisille näyttelijöille suomen kieltä.
Valtaosa esityksistä tehdään venäjäksi, koska suomalaisia katsojia ei enää juuri ole. Satunnaiset suomen- ja karjalankieliset näytelmät teatterin pienellä näyttämöllä tulkataan venäjäksi. Teatteri on palkannut vuosiensa varrella muutamia näyttelijöitä myös Suomesta, mutta edellisestä suomalaisvahvistuksesta on kulunut jo kymmenisen vuotta.
Nyt Petroskoin kansalliskielistä teatterielämää rikastuttaa yhtäkkiä kahdeksan suomalaista.
Petroskoin konservatorio ottaa näyttelijäopiskelijoita sisään vain kerran neljässä vuodessa. Viime syksynä alkanut kurssi oli suunnattu suomalaisille.
Konservatorion näyttelijäntyön kurssi on ensimmäistä kertaa maksullinen. Suomalaiset maksavat opinnoistaan noin 3 500 euroa vuodessa. Summa kattaa koulutuksen ja asumisen konservatorion asuntolassa.
Pronin kertoo kiertäneensä Suomessa markkinoimassa kurssia. Sitä mainostettiin muun muassa Teatterin tiedotuskeskuksen TINFO:n ja Suomi-Venäjä-Seuran kanavissa.
Pääsykokeisiin osallistui 15 suomalaista, joista kahdeksan valittiin. Heidän lisäkseen kurssilla opiskelee yksi petroskoilainen mies.
Suomalaisia kaivattiin konservatorioon eri syistä. Sen eri linjoilla opiskelee kymmeniä ulkomaalaisia muun muassa Kiinasta, Kreikasta ja Portugalista, mutta ei yhtään rajanaapurista Suomesta.
Yhteistyö Pohjoismaiden – ennen kaikkea Suomen – kanssa on Proninin mukaan konservatoriolle tärkeää, joten opiskelijoitakin otettaisiin mielellään. Valmisteilla on yhteistyösopimus Helsingin taideyliopiston kanssa. Pronin on toivonut, että suomalaiset opiskelijat piristäisivät opintojensa aikana Kansallisen teatterin suomenkielistä ohjelmistoa.
Halukkaat voisivat myös jäädä työskentelemään teatteriin. Pronin toimi teatterin taiteellisena johtajana maaliskuuhun asti, jolloin hän irtisanoutui tehtävästään taiteellisten ristiriitojen vuoksi. Nykyään hän johtaa konservatorion näyttelijäntyönlaitosta.
Venäjällä uskotaan ankaruuteen
Laitos sijaitsee rapistuneen näköisessä kolmikerroksisessatiilirakennuksessa Varkauden rantakadun varrella. Siellä Ronja Kinnunen sekä opiskelijatoverit Ilana Palmgren, Anne Seppänen, Sonja Halla-aho, Soila Shah, Hanna Lahtinen, Emmi Sirola ja Sonja Renvall ovat viettäneet syyskuusta lähtien kuusi päivää viikossa aamusta myöhäiseen iltaan.
Asuntolassa on käyty vain nukkumassa. Viikon ainoana vapaapäivänä ei ole ehtinyt juuri muuta kuin tehdä ruokaostokset seuraavaksi viikoksi.
– Tiesin, että tämä on uhraus. Koko muu elämä jää, Seppänen sanoo.
Venäläinen teatterikoulu on tunnettu vaativuudestaan ja ankaruudestaan. Opettajien mielestä siihen on selvä syy.
– Miksi venäläinen baletti on maailman paras? Pronin kysyy.
– Koska hyvien tulosten saavuttaminen vaatii raskasta työtä. Nykyään monet ihmiset Euroopassa, lännessä eivät ole enää valmiita sellaiseen ankaruuteen, hän vastaa itse.
Petroskoissa näyttelijäkoulutuksen kivijalkoja ovat Stanislavskin metodi ja psykologinen teatteri. Näyttelijäntyötä ja näyttämöliikuntaa opettava Ovtšinnikov on esiintynyt useissa venäläisissä televisiosarjoissa ja elokuvissa sekä vetänyt näyttelijätyöpajoja myös Suomessa.
Koulutuksessa on Suomessa ja Venäjällä eroja. Suomessa pidetään Ovtšinnikovin mielestä päivän aikana liikaa taukoja, mikä häiritsee luovaa prosessia. Opiskelijoita myös kannustetaan enemmän.
– Harjoitellessaan suomalaiset opiskelijat taputtavat toisilleen joka numeron jälkeen. He ovat tottuneet sellaiseen, Ovtšinnikov kertoo havainnoistaan Suomessa.
Venäläinen mentaliteetti on toisenlainen. Teatterikoulussa ei tuhlata kehuja.
– Aplodit annetaan vasta kun tulee tunne, että nyt on nähnyt jotain mahtavaa, Ovtšinnikov selittää.
Yhteisen sävelen etsimistä
Sellaiset saa harjoituksissa Sonja Renvall, joka esittää Alla Pugatšovan kappaleen. Marilyn Monroen, Lady Gagan, Amy Winehousen ja Patti Smithin joukossa se on yksi harvoista venäjänkielisistä artistiparodioista.
Venäjän kielen taito ei kuulunut pääsykokeissa pääsyvaatimuksiin, mutta muutamalla opiskelijalla on pohjana lukiovenäjä.
Helsinkiläinen Anne Seppänen ei osannut venäjää kuin muutaman sanan ennen Petroskoihin tuloa. Nyt kieli taipuu jo jotenkuten.
Ensimmäisen lukuvuoden opintoihin on kuulunut paitsi näyttelijäntyötä myös tanssia, laulua, teatterihistoriaa, puhetekniikkaa ja venäjän kieltä. Opetus tapahtuu venäjäksi,
suomeksi ja englanniksi.
Suomalaiset kuvailevat ensimmäistä lukuvuotta molemminpuoliseksi totutteluksi. Kulttuurieroja on ilmennyt. Suomalaiset kyselevät ja kaipaavat keskustelua, mikä on saattanut opettajista tuntua heidän auktoriteettinsa kyseenalaistamiselta. Pikku hiljaa yhteinen sävel on löytynyt.
– Keskusteluyhteys on hyvä, nuoret naiset kiittelevät.
Suomalaiset ovat iältään 20–34-vuotiaita. Kaikilla on jo takanaan teatteriopintoja tai kokemusta näyttelemisestä. Kinnunen kävi vuoden kestäneen näyttelijäntyönlinjan Niittylahden opistossa Pohjois-Karjalassa. Lieksalainen Soila Shah opiskeli teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ruotsinkielisessä koulutusohjelmassa Pietarsaaressa.
Tampereelta Petroskoihin muuttanut Sonja Halla-aho vietti yhden kesän Saratovissa Kaakkois-Venäjällä opiskelemassa näyttelijäntyötä biomekaniikka-tekniikalla. Biomekaniikka on venäläisen teatteriteoreetikon Vsevolod Meyerholdin kehittämä metodi.
Petroskoihin heidät on houkutellut näyttelijäntyön korkeakoulututkinto, jonka voi suorittaa suomeksi.
– On arvokasta, että saamme klassisen, arvostetun venäläisen koulutuksen, Halla-aho perustelee.
Näyttelijäntyönkokeessa opiskelijat esittävät artistiparodioiden lisäksi etydejä orgaanisesta hiljaisuudesta. Koe sujuu hyvin. Kaikki saavat arvosanaksi nelosen tai vitosen. Petroskoissa talvi tuntui pitkältä, mutta jäiden lähdettyä Äänisen rannasta on tullut näyttelijäopiskelijoille tärkeä hengähdyspaikka. Siellä on käyty katselemassa auringonlaskuja. Kesäloman jälkeen kaikki aikovat palata
Petroskoihin jatkamaan opintoja. Valmistumisen jälkeen haaveena on saada näyttelijän töitä.
Petroskoin kansallisen teatteri pieni näyttämö on yksi vaihtoehto.