Venäjän Aika 3/2019

Petroskoi koulii suomalaisista ammattinäyttelijöitä

Petroskoin valtionkonservatoriossa alkoi viime syksynä ensimmäinen suomalaisille opiskelijoille suunnattu näyttelijäntyönlinja. Kahdeksan nuorta naista selvisi pääsykokeista raskaaseen ja ankaraan, mutta arvostettuun venäläiseen taidekoulutukseen.

Jenni Jeskanen 

Sergei Judin

Petroskoin konservatorio ottaa uusia näyttelijäopiskelijoita kerran neljässä vuodessa. Vuosi sitten syksyllä alkaneella kurssilla opiskelevat (eturivissä) helsinkiläiset Anne Seppänen, Ilana Palmgren ja Sonja Renvall sekä (takarivissä) Igor Turnikov Petroskoista, Ronja Kinnunen Kontiolahdelta, Soila Shah Lieksasta, Sonja Halla-aho Tampereelta, Hanna Lahtinen Jyväskylästä ja Emmi Sirola Pieksämäeltä.

Happy birthday, Mr. President, henkäilee korkokenkiin ja lyhyeen turkisviittaan pukeutunut vaalea nainen mikrofoniin.  Marilyn Monroen kuuluisaa syntymäpäivälaulunumeroa. Kontiolahtelainen opiskelija Ronja Kinnunen, 20, harjoittelee artistiparodiaansa seuraavan päivän näyttelijäntyönkokeeseen Petroskoin valtionkonservatoriossa.

Opettajat Aleksandr Ovtšinnikov ja Sergei Pronin seuraavat harjoituksia pöydän takaa. Kinnunen pudottaa laulunumeron aikana turkkinsa lattialle ja jättää sen lähtiessään siihen. Ovtšinnikov neuvoo venäjäksi ottamaan takin mukaan. Hän antaa liudan muitakin ohjeita.

Opettaja Aleksandr Ovtšinnikov on esiintynyt useissa venäläisissä televisiosarjoissa ja elokuvissa.

– En mie ymmärrä, Kinnunen huokaa suomeksi.

Ensimmäinen lukuvuosi Petroskoin valtiollisen Glazunov-konservatorion näyttelijäkurssilla alkaa olla paketissa. Jäljellä on enää lukuvuoden päättävä koe ja todistusten jako. Sitten alkaa kesäloma Suomessa. Lukuvuosi on ollut rankka. Ei ihme, että väsyttää.

Kinnunen on yksi kahdeksasta suomalaisopiskelijasta, jotka aloittivat viime syyskuussa näyttelijäopinnot Petroskoissa, Venäjän Karjalassa. Teatterialan perustutkinnon suorittaminen kestää neljä vuotta. Ohjelmasta valmistutaan draama- ja elokuvanäyttelijöiksi. Suomalaisilla alkaa olla jo pitkät perinteet näyttelijäntyön opiskelussa Venäjällä.

Näyttelijä Ville Haapasalo on osaltaan viitoittanut suomalaisille tietä venäläisiin teatterikorkeakouluihin. Haapasalo valmistui Pietarin valtiollisesta teatteritaiteen akatemiasta, jossa hän oli 1990-luvun alussa ensimmäinen ulkomaalainen opiskelija. Sen jälkeen Pietarin teatteriakatemia on houkutellut monia muitakin suomalaisia opiskelijoita.

Konservatorioon kaivataan suomalaisia

Petroskoihin suomalaisia näyttelijäopiskelijoita ei ole juuri eksynyt. Konservatoriossa on toiminut 20 vuotta näyttelijäntyönlinja, jonka opettajista suurin osa on itse valmistunut aikoinaan Pietarin teatteriakatemiasta.

Lisäksi kaupungissa on teatteri, jonka ohjelmistoon kuuluu suomenkielisiä näytelmiä. Vielä 1990-luvun alkuun saakka se tunnettiin Petroskoin suomalaisena draamateatterina, mutta Neuvostoliiton hajottua nimi muutettiin Karjalan kansalliseksi teatteriksi.

Se on ainoa suomenkielinen ammattiteatteri Suomen ulkopuolella, mutta sekä suomenkielisen ohjelmiston että suomea taitavien näyttelijöiden määrä on vähentynyt roimasti. Teatterissa toimii opettaja, joka opettaa venäläisille näyttelijöille suomen kieltä.

Valtaosa esityksistä tehdään venäjäksi, koska suomalaisia katsojia ei enää juuri ole. Satunnaiset suomen- ja karjalankieliset näytelmät teatterin pienellä näyttämöllä tulkataan venäjäksi. Teatteri on palkannut vuosiensa varrella muutamia näyttelijöitä myös Suomesta, mutta edellisestä suomalaisvahvistuksesta on kulunut jo kymmenisen vuotta.

Sonja Renvall harjoittelemassa lukuvuoden päättävään näyttelijäntyönkokeeseen.

Nyt Petroskoin kansalliskielistä teatterielämää rikastuttaa yhtäkkiä kahdeksan suomalaista.

Petroskoin konservatorio ottaa näyttelijäopiskelijoita sisään vain kerran neljässä  vuodessa. Viime syksynä alkanut kurssi oli suunnattu suomalaisille.

Konservatorion näyttelijäntyön kurssi on ensimmäistä kertaa maksullinen. Suomalaiset maksavat opinnoistaan noin 3 500 euroa vuodessa. Summa kattaa koulutuksen ja asumisen konservatorion asuntolassa.

Pronin kertoo kiertäneensä Suomessa markkinoimassa kurssia. Sitä mainostettiin muun muassa Teatterin tiedotuskeskuksen TINFO:n ja Suomi-Venäjä-Seuran kanavissa.

Pääsykokeisiin osallistui 15 suomalaista, joista kahdeksan valittiin. Heidän lisäkseen kurssilla opiskelee yksi petroskoilainen mies.

Ronja Kinnunen, Sonja Shah ja Anne Seppänen Helsingistä ovat opiskelleet näyttelemistä jo Suomessa. Petroskoista he saavat neljän vuoden opintojen jälkeen alan korkeakoulututkinnon.

Suomalaisia kaivattiin konservatorioon eri syistä. Sen eri linjoilla opiskelee kymmeniä ulkomaalaisia muun muassa Kiinasta, Kreikasta ja Portugalista, mutta ei yhtään rajanaapurista Suomesta.

Yhteistyö Pohjoismaiden – ennen kaikkea Suomen – kanssa on Proninin mukaan konservatoriolle tärkeää, joten opiskelijoitakin otettaisiin mielellään. Valmisteilla on yhteistyösopimus Helsingin taideyliopiston kanssa. Pronin on toivonut, että suomalaiset opiskelijat piristäisivät opintojensa aikana Kansallisen teatterin suomenkielistä ohjelmistoa.

Halukkaat voisivat myös jäädä työskentelemään teatteriin. Pronin toimi teatterin taiteellisena johtajana maaliskuuhun asti, jolloin hän irtisanoutui tehtävästään taiteellisten ristiriitojen vuoksi. Nykyään hän johtaa konservatorion näyttelijäntyönlaitosta.

Venäjällä uskotaan ankaruuteen

Laitos sijaitsee rapistuneen näköisessä kolmikerroksisessatiilirakennuksessa Varkauden rantakadun varrella. Siellä Ronja Kinnunen sekä opiskelijatoverit Ilana Palmgren, Anne SeppänenSonja Halla-aho, Soila Shah, Hanna LahtinenEmmi Sirola ja Sonja Renvall ovat viettäneet syyskuusta lähtien kuusi päivää viikossa aamusta myöhäiseen iltaan.

Asuntolassa on käyty vain nukkumassa. Viikon ainoana vapaapäivänä ei ole ehtinyt juuri muuta kuin tehdä ruokaostokset seuraavaksi viikoksi.

Emmi Sirola, Sonja Shah ja Ronja Kinnunen opiskelevat Petroskoissa paitsi näyttelijäntyötä myös tanssia, laulua, teatterihistoriaa, puhetekniikkaa ja venäjän kieltä.

– Tiesin, että tämä on uhraus. Koko muu elämä jää, Seppänen sanoo.

Venäläinen teatterikoulu on tunnettu vaativuudestaan ja ankaruudestaan. Opettajien mielestä siihen on selvä syy.

– Miksi venäläinen baletti on maailman paras? Pronin kysyy.

– Koska hyvien tulosten saavuttaminen vaatii raskasta työtä. Nykyään monet ihmiset Euroopassa, lännessä eivät ole enää valmiita sellaiseen ankaruuteen, hän vastaa itse.

Ronja Kinnunen ja Sonja Renvall valmistautuvat esityksiinsä koulun pukuhuoneessa.

Petroskoissa näyttelijäkoulutuksen kivijalkoja ovat Stanislavskin metodi ja psykologinen teatteri. Näyttelijäntyötä ja näyttämöliikuntaa opettava Ovtšinnikov on esiintynyt useissa venäläisissä televisiosarjoissa ja elokuvissa sekä vetänyt näyttelijätyöpajoja myös Suomessa.

Koulutuksessa on Suomessa ja Venäjällä eroja. Suomessa pidetään Ovtšinnikovin mielestä päivän aikana liikaa taukoja, mikä häiritsee luovaa prosessia. Opiskelijoita myös kannustetaan enemmän.

– Harjoitellessaan suomalaiset opiskelijat taputtavat toisilleen joka numeron jälkeen. He ovat tottuneet sellaiseen, Ovtšinnikov kertoo havainnoistaan Suomessa.

Venäläinen mentaliteetti on toisenlainen. Teatterikoulussa ei tuhlata kehuja.

– Aplodit annetaan vasta kun tulee tunne, että nyt on nähnyt jotain mahtavaa, Ovtšinnikov selittää.

Petroskoin valtiollisen Glazunov-konservatorion näyttelijäkurssilla opiskelee kahdeksan suomalaista naista ja yksi venäläinen mies. Ensimmäinen lukuvuosi päättyi kesäkuun lopussa.

Yhteisen sävelen etsimistä

Sellaiset saa harjoituksissa Sonja Renvall, joka esittää Alla Pugatšovan kappaleen. Marilyn Monroen, Lady Gagan, Amy Winehousen ja Patti Smithin joukossa se on yksi harvoista venäjänkielisistä artistiparodioista.

Venäjän kielen taito ei kuulunut pääsykokeissa pääsyvaatimuksiin, mutta muutamalla opiskelijalla on pohjana lukiovenäjä.

Helsinkiläinen Anne Seppänen ei osannut venäjää kuin muutaman sanan ennen Petroskoihin tuloa. Nyt kieli taipuu jo jotenkuten.

Sonja Halla-aho on opiskellut näyttelijäntyötä yhden kesän myös Saratovissa Kaakkois-Venäjällä. Petroskoihin hänet houkutteli alan korkeakoulututkinto, jonka voi suorittaa suomeksi. ”On arvokasta, että saamme klassisen, arvostetun venäläisen koulutuksen”, hän sanoo.

Ensimmäisen lukuvuoden opintoihin on kuulunut paitsi näyttelijäntyötä myös tanssia, laulua, teatterihistoriaa, puhetekniikkaa ja venäjän kieltä. Opetus tapahtuu venäjäksi,
suomeksi ja englanniksi.

Suomalaiset kuvailevat ensimmäistä lukuvuotta molemminpuoliseksi totutteluksi. Kulttuurieroja on ilmennyt. Suomalaiset kyselevät ja kaipaavat keskustelua, mikä on saattanut opettajista tuntua heidän auktoriteettinsa kyseenalaistamiselta. Pikku hiljaa yhteinen sävel on löytynyt.

– Keskusteluyhteys on hyvä, nuoret naiset kiittelevät.

Suomalaiset ovat iältään 20–34-vuotiaita. Kaikilla on jo takanaan teatteriopintoja tai kokemusta näyttelemisestä. Kinnunen kävi vuoden kestäneen näyttelijäntyönlinjan Niittylahden opistossa Pohjois-Karjalassa. Lieksalainen Soila Shah opiskeli teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ruotsinkielisessä koulutusohjelmassa Pietarsaaressa.

Tampereelta Petroskoihin muuttanut Sonja Halla-aho vietti yhden kesän Saratovissa Kaakkois-Venäjällä opiskelemassa näyttelijäntyötä biomekaniikka-tekniikalla. Biomekaniikka on venäläisen teatteriteoreetikon Vsevolod Meyerholdin kehittämä metodi.

Petroskoihin heidät on houkutellut näyttelijäntyön korkeakoulututkinto, jonka voi suorittaa suomeksi.

– On arvokasta, että saamme klassisen, arvostetun venäläisen koulutuksen, Halla-aho perustelee.

Näyttelijäntyönkokeessa opiskelijat esittävät artistiparodioiden lisäksi etydejä orgaanisesta hiljaisuudesta. Koe sujuu hyvin. Kaikki saavat arvosanaksi nelosen tai vitosen. Petroskoissa talvi tuntui pitkältä, mutta jäiden lähdettyä Äänisen rannasta on tullut näyttelijäopiskelijoille tärkeä hengähdyspaikka. Siellä on käyty katselemassa auringonlaskuja. Kesäloman jälkeen kaikki aikovat palata

Petroskoihin jatkamaan opintoja. Valmistumisen jälkeen haaveena on saada näyttelijän töitä.

Petroskoin kansallisen teatteri pieni näyttämö on yksi vaihtoehto.

Jaa artikkeli