Kuusi vuotta. Vain kuusi vuotta. Sen verran on Kirill Sultanshin, 23, tarvinnut oppiakseen täydellisyyttä hipovan suomen puhekielen.
Kun nuorta miestä kuuntelee, kävisi hän aivan hyvin suomalaisesta ellei tietäisi hänen syntyneen Vologdassa Venäjällä. Vasta erityisen tarkka kuunteleminen paljastaa hienonhienon venäläisen leveän ällän. Ja joskus häneltä kääntyy suomalainen lause venäläisittäin tutumpaan muotoon ”Asun Suomessa jo kuusi vuotta”, kun pitäisi tietenkin sanoa ”Olen asunut Suomessa jo…”.
Mutta muuten – hämmästyttävän nopea solahtaminen suomalaiseen puheeseen.
Eikä tässä kaikki: nuoren miehen englanti on ”close to perfect” ääntämistä – ja varsinkin ääntämistä – myöten.
Kirill Sultanshin ei vain puhu sujuvaa suomea, hänellä on myös mielenkiintoista sanottavaa. Tästä voi vakuuttua jokainen, joka on Youtubessa nähnyt hänen hauskoja videoblogejaan, joissa tarkastellaan suomalaisuutta ja venäläisyyttä sekä esitetään oivaltavia havaintoja kummistakin.
Sinnikkyydellä Suomeen
Vologdasta on melkoinen matka Suomeen. Sen Sultanshin kuitenkin teki useamman kerran vielä asuessaan Vologdassa. Hänen isänsä kävi esiintyvänä muusikkona Suomessa tämän tästä ja Kirill-poika pääsi toisinaan reissuille mukaan.
– Ihastuin Suomeen. Minussa rupesi itämään ajatus, että olisipa hienoa päästä joskus vakituisesti asumaan tänne.
Miten 15-vuotias nuorukainen Vologdasta voisi päästä Suomeen? Oikein, selviytymällä jonkun oppilaitoksen pääsykokeista. Ei muuta kuin lähettämään papereita erilaisiin ammatillisiin oppilaitoksiin Suomessa.
Seuraava ongelma oli suomen kieli. Miten selviytyä suomenkielisistä pääsykokeista, kun suomen kielen taito on nolla? Kirill Sultanshin ei ole niitä nuoria miehiä, jotka lannistuvat ongelmien edessä. Hän löysi ”Vologdan ainoan suomen kielen taitoisen”, 85-vuotiaan inkeriläismummon, joka suostui nuorukaisen opettajaksi. Mummon ja oppikirjojen avulla Sultanshin alkoi paahtaa suomea oikein urakalla.
Kun hän saapui Tampereen Tredun pääsykokeisiin, hän osasi suomea jo sen verran, että ymmärsi kysymykset. Rasti ruutuun -kysymykset eivät olleet ongelma, mutta vastausten kirjoittaminen osoittautui hankalaksi. Myös haastattelussa hän oli kuin tulisilla hiilillä vajavaisen suomen kielen taitonsa takia.
Pääsykokeiden jälkeen hän palasi Vologdaan odottamaan tuloksia. Niitä piti varrota kaksi pitkää, kiduttavaa kuukautta. Vihdoin posti toi hänen nimellään ja osoitteellaan varustetun kuoren Tampereelta. Tärisevin käsin nuorukainen avasi kuoren ja – siellä se oli: sinut on hyväksytty opiskelemaan Treduun!
Ja sitten ei kun matkalle kohti Tamperetta.
Audiovisuaalinen media-assistentti
Tredussa Sultanshinin oppiaine oli audiovisuaalinen viestintä. Tähtäimessä oli media-assistentin tutkinto ja sen nuori mies suoritti kolmessa vuodessa. Eikä huonosti suorittanutkaan: hänet palkittiin ryhmänsä suurimmalla stipendillä.
Eivät opinnot kuitenkaan siihen jääneet. Nyt Sultanshinin oppilaitos on vaihtunut Tampereen ammatilliseksi korkeakouluksi. Siellä oppiaineena on yrittäjyys ja tiimijohtaminen. Opintojen perusteella voi päätellä, että nuoren miehen silmissä siintelee audiovisuaalisen alan bisnes.
Ja, toden totta, bisneksessä Sultanshin jo pyöriikin. Hän perusti ensin kaverinsa kanssa yhden audiovisuaaliseen tuotantoon keskittyneen yrityksen ja nyt hän on mukana 16 hengen osuuskunnassa, joka niin ikään tekee yritysvideoita, kehittelee innovaatioita ja järjestää tapahtumia. Kun hän ensi vuoden lopulla valmistuu TAMKista, pääsee hän keskittymään täysin audiovisuaaliseen bisnekseensä.
Opinnot näyttävät sujuvan hyvin myös TAMKissa. Siitä kertoo huomattava stipendi, joka mahdollisti osallistumisen kesän lopulla Portugalissa järjestettyyn European Innovation Academyn tapahtumaan. Kun Venäjän Aika haastatteli Sultanshinia, oli tämä juuri saapunut Portugalista uusia ideoita hankkineena ja uusia yhteyksiä solmineena.
Priimaluokan videobloggaaja
Kirill Sultanshin on havainnut videoiden tuottamisen omimmaksi osaamisalakseen. Hän aloitti ensin cover-biisejä laulamalla, ja aika tunteikkaasti hän videoilla laulaakin. Muusikko-isän geenit eivät ole menneet selvästikään hukkaan.
Cover-laulaminen ei kuitenkaan riittänyt pitkäksi aikaa eteenpäin katsovalle nuorelle miehelle. Niinpä hän siirtyi videoblogeihin. Hänestä tuli – ei bloggaaja vaan – vloggaaja.
– Olihan se aluksi hiukan pelottavaa kun tiesi, että näitä nyt sitten katsovat muutkin. Voi tulla kaikenlaisia kommentteja, ikäviäkin. Mietin, että munaanko minä nyt itseni näillä videoblogeilla.
Sultanshinin videoblogit ovat pääasiassa ”puhuva pää” -tyylin tuotantoa. Tosin hän on myös etsinyt kiinnostavia kuvausympäristöjä ja omaperäisiä leikkauksia, joilla hän kuvittaa esiintymistään.
Esiintyjänä Sultanshin on priimaluokan tyyppi. Hänen videoitaan katsova ei voi aistia vlogeissa minkäänlaista jännitystä tai epäröintiä. Päinvastoin, Sultanshin on sujuva, nokkela ja leikkisäkin esiintyjä. Itsevarmuutta riittää. Ei ihme, että Ilta-Sanomatkin on ottanut sivuilleen hänen vlogejaan.
Laittaessaan vlogejaan verkkoon Sultanshin ei suinkaan huuda niin sanotusti tuuleen. Hänen vlogeillaan on ollut melkoisia määriä katsojia. Keskimäärin niitä on katsottu 50 000 kertaa, mutta eniten suosiota saanutta on käyty katsomassa peräti 300 000 kertaa. Ei ihme, että myös mainostajat ovat olleet vlogeista kiinnostuneita.
Kantavana ajatuksena Sultanshinin vlogeissa ovat stereotypiat ja väärät käsitykset.
– Haluan rikkoa suomalaisten väärät käsitykset venäläisistä ja päin vastoin. Vaikka elämme naapureina, tiedämme silti kovin vähän toistemme arkipäivästä. Näin syntyy tilaa hassuille yleistyksille ja aivan virheellisille mielikuville.
Hauskoja, mutta asiaa sisältäviä vlogeja
Millaisia sitten ovat Kirill Sultanshinin videot, joita hän on tähän mennessä ehtinyt tuottamaan? Ainakin ne ovat hauskoja ja kekseliäitä. Nuori mies ei epäröi pilailla – ei myöskään oman itsensä kustannuksella. Videot ovat kuitenkin sävyltään positiivisia, eikä vloggaaja vahingossakaan loukkaa ketään.
Sultanshinilta on ilmestynyt esimerkiksi video siitä, mitä suomalaiset ajattelevat venäläisistä. Hän haastattelee ohikulkijoita Tampereen keskustassa ja kyselee heiltä, millaisia ihmisiä venäläiset ovat. Suomalaisten vastauksista Sultanshin on kaiketikin valinnut lystikkäimmät ja hassuimmat – juuri ne, joista paistavat suomalaisten perinteiset ennakkoluulot itänaapureistamme.
Toinen hauska videoblogi on se, jossa Sultanshin leikittelee suomen kielellä. Hän etsii kielestämme kummallisuuksia – siis sellaisia ilmaisuja ja sanoja, jotka ulkomaalaisen korvissa kuulostavat ihmeellisiltä. Hän, esimerkiksi, on huomannut, että kun englantilainen joutuu sanomaan pitkän lorun, ”I wonder if I should run around aimlessly”, niin suomalainen selviää siitä yhdellä sanalla: ”Juoksentelisinkohan”.
Stereotypioiden purkamista videoilla harrastetaan myös toiseen suuntaan. Sultanshin on käynyt Venäjällä ja kysynyt siellä ihmisiltä, mitä he tietävät Suomesta ja suomalaisista. Jälleen tuloksena on sarja hauskoja vastauksia, joista voi päätellä, että vaikka venäläiset matkustavat paljon Suomessa, ei maatamme silti kovin hyvin tunneta itänaapurissamme.
Kohti ”taloudellista riippumattomuutta”
Vaikka Venäjän valtiolliset tiedotusvälineet kuvaavat usein Eurooppaa moraaliltaan kyseenalaisena ”Geirooppana”, joka on musertumassa pakolaisten vyöryn alle ja jossa talouskriisit seuraavat toisiaan, on monille venäläisille Suomi yhä esimerkillinen maa, jota ihaillaan ehdoitta. Suomi-kuva on usein jopa epärealistisen idealistinen.
– Minäkin pidän kauheasti Suomesta, mutta ehkä kuvani on muuttunut realistisemmaksi asuttuani täällä nyt muutaman vuoden.
Sultanshinin yksi video käsitteleekin asioita, joista hän ei pidä Suomessa. Niitä ovat muun muassa suomalaisten sulkeutuneisuus, pitkät odotusajat lääkäriin, monenlaiset maksut ajokortista, vakituisen työn saamisen vaikeus…
Toisaalta Sultanshin suitsuttaa pitkään Suomen hyviä puolia. Niistä tärkeimpinä hän mainitsee turvallisuuden sekä luottamukseen perustuvan kanssakäymisen. Hän kehaisee myös suomalaista musiikkia ja nostaa suosikkiartistikseen Juha Tapion.
Entä kun TAMKin tutkintopaperit ovat ensi vuoden lopulla taskussa, niin millaisia ovat vloggaajan jatkosuunnitelmat?
– Maailma muuttuu niin nopeaa vauhtia, että kovin tarkkoja suunnitelmia ei kannata tehdä.
– Mutta noin yleisellä tasolla voisin sanoa, että haluaisin jotenkin maksaa takaisin Suomelle sen kaiken, mitä se on antanut minulle.
– Töissä haluan jatkaa audiovisuaalisella alalla. Voisin kuvitella olevani mukana elokuvatuotannossa. Myös johonkin henkilöön kohdistuvat tv-dokumentit kiinnostavat.
Nuoren venäläismiehen veri vetää myös vahvasti bisneksen puolelle. Hän on yrittäjyyden lisäksi aloittanut sijoittamisen. Pörssisijoittamisen.
– Olisi kivaa, jos kolmikymppisenä saavuttaisi taloudellisen riippumattomuuden ja voisi keskittyä vain siihen, mikä kiinnostaa. Ja haluaisin myös vaikuttaa positiivisesti ihmisten elämään.
Seitsemän vuotta on Sultanshinilla siis aikaa päästä tavoittelemaansa taloudelliseen riippumattomuuteen. Mutta jos hän on kuudessa vuodessa saavuttanut täydellisyyttä hipovan suomen kielen, niin ei taloudellinen riippumattomuus seitsemässä vuodessa ole mikään mahdottomuus.