Venäjän Aika 3/2020

Karjala elää taiteessa

Muusikko Mika Saatsi ja taiteilija Jyrki Haapala tekevät taidetta karjalan kielellä. Nykykarjalainen kulttuuri kasvaa ylisukupolvisesta traumasta ja tavoittelee uutta kukoistusta.

Loimolan Voima Parppein pirtissä Ilomantsissa.

Kellokosken sairaalakoulun rehtorin Mika Saatsin käsivarsia koristavat näyttävät tatuoinnit. Vasemmassa käsivarressa lukee toisella puolella karjalaksi ”pagize” eli puhu ja toisella ”pajata”, laula.

Oikeaan käsivarteen on tatuoitu koltansaamenkielinen teksti: ”Sämmla lie mij alggmeer”, mikä tarkoittaa suomeksi, että saamelaiset ovat alkuperäiskansamme. Vähemmistökielet ja -kulttuurit – erityisesti karjalaisuus – ovat Saatsille tärkeitä. Koulussa tatuoinnit pysyvät visusti piilossa, mutta toisessa tärkeässä roolissa, muusikkona, ne saavat näkyä.


Muusikko Mika Saatsi ja Karjala-tatuoinnit. Vasemmassa kädessä lukee ”pagize” ja oikeassa ”pajata”.

Tuusulalainen Saatsi tekee pikkuveljensä Niko Saatsin kanssa karjalankielistä lofifolkia Loimolan Voima -yhtyeessä, jonka veljekset perustivat kaksi vuotta sitten. Mika säveltää, soittaa suurinta osaa instrumenteista ja laulaa. Niko vastaa karjalankielisistä sanoituksista, bassoukulelen soitosta ja taustalaulusta.

Heinäkuussa ilmestyi esikoislevy Ruttomužikan kyynäl.

Nimikkokappale kertoo sotaa paenneen miehen kasvutarinan lapsesta aikuiseksi. Siinä pohditaan, miksi on niin paha olla, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Karjalaa taitamattomille löytyy levyn kansivihkosta apusanasto.

Jyrki Haapala on helsinkiläinen tanssija ja lyhytelokuvaohjaaja. Juuriltaan mies on kuitenkin karjalainen ja kotoisin Outokummusta.

Loimolan Voima on kiertänyt tänä vuonna esittämässä levynsä kappaleita Ilomantsissa, Nurmeksessa, Lieksassa, Jokelassa, Lohjalla, Järvenpäässä ja Helsingissä. Edellisenä päivänä yhtyeellä on ollut keikka Valamon luostarissa Heinävedellä.

Saatsia jännitti etukäteen, tuleeko arkiiltapäivänä paikalle ketään, mutta yleisöä riitti ja vastaanotto oli hyvä. Konsertin jälkeen eräs nelikymppinen mies tuli antamaan myönteistä palautetta: ”Minkä takia työ itketätte meitä miehiä näin paljon?”

Lyhytelokuvia livvinkarjalaksi

Suomessa arviolta noin miljoonalla ihmisellä on karjalaiset juuret, mutta suomalaisessa taide- ja kulttuurielämässä sitä ei juuri huomaa. Uutta Karjala-vaikutteista tai karjalankielistä taidetta luodaan vähän ja sekin vähä tuntuu jäävän marginaaliin. Karjala ei oikein kiinnosta suurta yleisöä.

Toisin oli 1800-luvun lopussa, jolloin karelianismi oli voimissaan. Taidemaalarit, kirjailijat ja säveltäjät ihannoivat Karjalaa ja ammensivat siitä taiteeseensa. Tunnetuimpia karelianisteja ovat kuvataiteilijat Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Pekka Halonen ja Albert Edelfelt.

Myös Jean Sibelius sekä kirjailijat Eino Leino ja Juhani Aho inspiroituivat Karjalasta. Kansallisromanttiseen karelianismiin liittyi ajatus Suomen suvusta ja aate suursuomalaisuudesta.

Karjalasta ammentavien nykypäivän taiteilijoiden aatteet ovat päinvastaiset. He haluavat korostaa Suomen monimuotoisuutta ja -kulttuurisuutta ja raivata tilaa karjalan kielelle ja karjalaiselle kulttuurille.

– Sellaista käsitettä kuin ”yhtenäinen suomalainen kulttuuri” ei ole koskaan ollutkaan, sanoo helsinkiläinen tanssitaiteilija, lyhytelokuvaohjaaja Jyrki Haapala.

Haapala työstää karjalankielistä lyhytelokuvatrilogiaa, jonka ensimmäinen osa – Veneh – valmistui 2016 ja toisen osan –Lindun – kuvaukset alkoivat tänä kesänä.

Veneh kertoo karjalaisista itkuhäistä, Lindu kuolemaan liittyvästä ritualismista.

Vielä nimeämätön kolmas osa kuvaa syntymää.

Koko trilogian kantavana teemana ovat elämän eri vaiheiden siirtymät ja niihin liittyvät perinteet, mytologia ja ritualismi karjalaisessa kulttuurissa. Elokuvissa puhutaan toista karjalan kielen päämurteista: livvinkarjalaa.

Lindu-elokuvan lapsinäyttelijät Klaudia Sinkkonen (vas.) ja Lydia Sinkkonen keskustelemassa ohjaaja Jyrki Haapalan kanssa elokuvan rekvisiittana käytettävistä käspaikoista eli karjalaisista liinoista.

Tuntematon Karjala

Haapalan tavoitteena on taltioida karjalaista kulttuuria ja tehdä sitä tunnetuksi sekä kohottaa karjalan kielen asemaa.

– Haluan tuoda esiin Karjalan omalaatuisuutta omana arvostettavana kulttuurinaan ilman, että se väkisin assimiloidaan valtakulttuuriin, ja sen jonkin teennäisesti rakennetun kansallismielisen agendan työkaluksi, hän sanoo.

Karjalaisen taide-elokuvaprojektin toteuttaminen ei ole ollut aivan mutkatonta.

Rahoituksen saaminen on ollut vaikeaa, eikä Haapala ole saanut elokuvaansa Suomessa TV-levitykseen. Venäjällä Karjalan tasavallassa Veneh on esitetty Rossiija 1 -televisiokanavalla.

– Olen työskennellyt paljon Karjalan tasavallassa, ja vaikka sielläkin on venäläistäminen ollut tehokasta, niin koen silti, että karjalaisuus ja karjalankielisyys ovat enemmän arvossaan kuin Suomessa, Haapala miettii.

Suomessa Veneh voitti parhaan kotimaisen lyhytelokuvan palkinnon Scandinavian International Film Festival -elokuvajuhlilla 2017. Lisäksi elokuvaa on esitetty monilla muilla festivaaleilla ja erilaisissa tapahtumissa.

Näytöksiin liittyy keskustelutilaisuus, joissa Haapala on huomannut, miten vähän karjalaisuutta varsinkin Etelä- ja Länsi-Suomessa tunnetaan.

Haapalalla kuten monella muullakin nykykarjalaisella taiteilijalla on karjalaiset juuret. Haapala on lähtöisin Outokummusta, Pohjois-Karjalasta, ja hänen sukulaisiaan on asunut eri puolilla luovutettua Karjalaa.

Karjalaa hän ei itse puhu, mutta kaipaa sille virallista asemaa Suomessa.

– Toivon, että projektini herättää keskustelua monikulttuurisuudesta, tasa-arvosta ja erilaisuuden kunnioituksesta, Haapala sanoo.

Loimolan Voima Pielisen museolla Lieksassa.

Musiikki soi mollissa

Myös Lieksassa syntyneiden Saatsin veljesten juuret ovat Karjalassa, Suistamon kylässä, mistä heidän raskaana ollut isoäitinsä pakeni Neuvostoliiton hyökkäystä kesällä 1944 viimeisellä evakkojunalla Lapualle.

Saatsien isä syntyi siellä elokuussa 1944 ja kasvoi karjalankieliseksi.

Isä puhui kotona karjalaa, kunnes koitti kouluunmenon aika. Isoveli neuvoi, että olisi paras lakata ”höblöttämästä” ja vaihtaa suomeen. Vähitellen karjala haihtui, mutta puheessa säilyi pehmeä karjalainen nuotti.

Saatsille siirtyivät isältä paitsi satakunta karjalan kielen sanaa ja ortodoksiuskonto myös sukupolvelta toiselle periytyvä trauma.

Karjalainen isä koki Suomessa syrjintää, mutta pysyi ortodoksina, toisin kuin moni muu evakko.

Saatsilla itsellään on vahva karjalainen identiteetti. Silti hän epäilee, että Loimolan Voiman keikoillakin siirtokarjalaisten jälkeläisiä itkettävät yhä evakkotraumat.

– Ihmisillä on iso halu jakaa patoutumiaan ja ihmetellä ääneen, milloin Suomessa ryhdytään puhumaan vaikeista ajoista, joita edeltävä sukupolvi koki.

– Onko se trauman purkamista, kun otan domran syliin ja rupean pudottelemaan sävelmiä? Aika moni meidänkin kappaleista tuntuu kulkevan mollissa, hän on huomannut.

Karjala taipuu twiitteihin

Konkreettinen esimerkki siirtokarjalaisten syrjinnästä on karjalan kielen katoaminen.

Suomessa on enää viitisentuhatta karjalan kielen puhujaa. Karjalaa ymmärtää eri arvioiden mukaan noin 15 000–20 000 ihmistä.

Saatsin veljekset kuuluvat karjalan taitajien joukkoon. Lapsena karjalankielisten sanojen viljely tuntui leikiltä, mutta aikuisena on herännyt vakavampi kielitietoisuus ja huoli karjalan kielen tilasta.

– Kieli ei mene eteenpäin, jos se ei saa ruoakseen uutta kulttuuria, Mika Saatsi sanoo.

Loimolan Voiman ”kielimaisteri” on Niko Saatsi, joka on ryhtynyt opiskelemaan aikuisena karjalaa. Hän kirjoittaa yhtyeen sanoitukset suoraan karjalaksi ja twiittaa karjalan kielellä.

Mika Saatsi on käynyt tverinkarjalan kielikurssin ja ilmoittanut väestörekisterissä äidinkielekseen karjalan. Perinteinen Karjala-kaiho ei Saatsia kiinnosta, vaan hän haluaa katsoa eteenpäin.

– Karjalasta puhuminen ei voi olla vain surkuttelua. Pitää ymmärtää, miten paljon kielellä ja kulttuurilla on annettavaa. Toinen asia on saada uutta kukoistusta aikaiseksi.

Saatsilla on kaksi parikymppistä poikaa, jotka ovat oppineet isältään yksittäisiä sanoja
karjalaa. Varsinkaan heidän sukupolveaan ei Karjalaan haikailu puhuttele. Isän ja sedän musiikki sen sijaan onnistuu sykähdyttämään heitäkin.

Valamossa esiintyminen oli Saatsille monella tavalla tärkeä ja tunteikas asia. Jo kotoa muuttaneet pojat olivat mukana Loimolan Voiman Valamon-keikalla, missä he toimivat roudareina ja levynmyyjinä.

Vanhemmalta pojalta tuli isälle kehu, että ”tämähän on moniulotteista ja tunteita herättävää musiikkia”.

– Se lämmitti mieltä, Saatsi myhäilee.

Teksti ja Kuvat: Jenni Jeskanen

Karjalaisia kulttuurimenoja
Jyrki Haapalan Veneh-elokuva on katsottavissa Vimeossa

Loimolan Voima esiintyy syksyllä :

Kontiolahdella 3.10.

Järvenpäässä 17. ja 18.10.

Jyväskylässä 31.10.

Kajaanissa 1.11.

Lappeenrannassa 13.11.

Kiteellä ja Joensuussa 21.11.

Tarkemmat tiedot keikkapaikoista ja -ajoista

Jaa artikkeli