Pieni pala Neuvostoliittoa keskellä Jäämerta

Huippuvuorten hyisille saarille rantautuivat ilmeisesti ensimmäisinä venäläiset metsästäjät ja kalastajat, pomorit. Aikanaan mursujen syöksyhampaista maksettiin jopa norsunluuta paremmin. Pomoreiden tarinaa kertoo heille omistettu museo Barentsburgissa.

Saaret löysi virallisesti hollantilainen löytöretkeilijä Willem Barents kolmannella tutkimusmatkallaan Pohjoisella jäämerellä vuonna 1596.

Ensimmäisiä kaivoksia käynnisteltiin Huippuvuorilla jo 1800-luvun lopulla. Jylhien vuorten ja jäätiköiden kupeeseen noussut Barentsburg alkoi hahmottua, kun hollantilaiset perustivat sinne hiilikaivoksen vuonna 1920. Se myytiin 12 vuotta myöhemmin venäläisille, jotka pyörittävät kaivosta edelleen.

Toisen maailmansodan melskeistä venäläisyhdyskunta evakuoitiin Arkangeliin ja saksalainen taistelulaiva Tirpitz tuhosi rakennukset.

Neuvostoliitto jälleenrakensi Barentsburgista arktisen alueen malliyhdyskuntansa. Parhaimmillaan siellä asui yli tuhat ihmistä kahden vuoden sopimuksilla kerrallaan. Yhdyskunnasta haluttiin mahdollisimman omavarainen, mistä kertovat pääraitin laidalta löytyvät autioituneet navetta, sikala ja kasvihuone. Enää saarilla ei saa olla tuotantoeläimiä, joten navetan pihassa haukkuvat rekikoirat.

Kaivostoimintaa, tutkimusta ja matkailua

Asukkaita Barentsburgissa arvioidaan olevan reilut 500. Huippuvuorten hallinnollisen keskuksen, eli Longyearbyenin sairaala keskittyy hoitamaan tapaturmia, joten saarilla ei synnytetä, hoideta vaikeita sairauksia, eikä sinne haudata ketään ikiroudan takia.

Huippuvuorilla saa asua vain ihminen, joka pystyy elättämään itsensä siellä. Nyky-Barentsburgin asukkaiden elanto löytyy joko kaivoksesta, tutkimuksesta tai matkailusta.

Barentsburgin pääraitilla sijaitsevan hiilikaivosyhtiö Arktikugolin pääkonttorin kautta käy kulku kaivokseen. Kaivosmiehiä on vuorossa kerrallaan kolmisenkymmentä ja 90 prosenttia heistä tulee Ukrainan Donbasin alueelta, loput Venäjältä ja niin sanotuista stan-maista. Kivihiiltä pidetään hyvälaatuisena ja sitä viedään muun muassa Hollantiin. Tuotantomäärät ovat kuitenkin vaatimattomia.

Matkailijat pääsevät viikonloppuisin parin tunnin retkille kaivokseen ja näkevät, kun kaivoskuilusta nousee hiilipölyn mustaamia kaivosmiehiä.

Venäjän suurin kaivosyhdyskunta, Pyramiden, vuonon toisessa päässä hiljeni vuonna 1996, kun venäläiskone tuhoutui Longyearbyenissä ja kaikki 141 matkustajaa kuolivat. Barentsburgiin on rakennettu lentoturman uhrien muistoksi pieni puinen muistelukappeli, jonka ovet ovat auki vierailijoille, mutta messuja siellä ei pidetä.

Viime vuosina Pyramiden on vetänyt autiokaupunkien harrastajia, mutta nyt sinnekin on avattu hotelli. Pyramidenin lähistöllä käy paljon laivamatkailijoita nähdäkseen jääkarhuja.

Norja päättää kivihiilikaivosten aikakauden Huippuvuorilla lähivuosina kannattamattomana. Uusia kaivoksia ei saa perustaa, mutta jo suljettuja voidaan avata uudelleen. Alueen geopoliittinen merkitys kasvaa, ja luonnonvarat kiinnostavat. Viime vuosina on selvitetty esimerkiksi kultaesiintymiä. Öljyäkin löytyy, mutta sen poraamiseen liittyvät valtavat riskit poikkeuksellisen herkälle ja haavoittuvalle arktiselle luonnolle hillitsevät kokeiluja.

Matkailijavirta kasvaa

Huippuvuoria pohjoisemmaksi ei tavallisella tallaajalla yleensä ole asiaa. Ilmastonmuutos leudontaa alueen ilmastoa, mikä vauhdittaa ympärivuotisen matkailun kehittämistä.

Longyearbyenin kentältä on Barentsburgiin noin 40 kilometriä. Talvella matka taittuu moottorikelkalla. Kesäisin operoi useita laivayhtiöitä. Päiväristeilijä pääsee maihin pariksi tunniksi. Matkailija voi myös yöpyä kaupungissa 1–8 yötä. Pisimpään viipyvät venäläiset.

Matkasin laivalla, jonka hintaan kuului lounas ikiaikaisen jäätikön edessä valtavien jääkimpaleiden helistessä taustalla ja suurten merilintujen kaarrellessa ympärillä.

Alkudrinkiksi tarjoiltiin viskiä jäillä, jotka aasialaistaustainen kokki siivaloi merestä nostamastaan jääkimpaleesta. Avogrilliin lähti kahdenlaista lihaa. Porsaankyljet näyttivät tutuilta, mutta maksamaiset tummat lihafileet eivät.

Amerikkalaisopas kertoi, että lahtivalasta tarjotaan, koska matkailijat sitä kyselevät. Pieni palanen vahvisti, että valaanliha myös maistuu naudanmaksalta.

Kansainvälistä valaanpyyntikieltoa uhmaavista kolmesta maasta Islanti ilmoitti äskettäin lopettavansa pyynnin kannattamattomana. Japani ja Norja jatkavat. Grillattu valas lounaspöydässä pisti pohtimaan kestävän luontomatkailun reunaehtoja.

Aikamatkalle neuvostojen maahan

Barentsburg sijaitsee vuoren törmällä jäätiköiden naapurissa. Kun matkailija kapuaa satamasta reilut 140 porrasta ylös matkamuistomyymälän eteen, hyvää englantia puhuva opas kertoo pääraitin kohteet, eikä eksymisvaaraa ole.

Barentsburgin arkkitehtuuri kuljettaa neuvostoaikoihin. Toisaalta nopea nettiyhteys pitää tässä päivässä. Juomavesi otetaan jäätikön edustalla olevasta järvestä, se on hyvänmakuista, vaikka voi kesäisin näyttää hivenen samealta.

Mainareiden perheet asuvat kirkon takana kerrostaloissa, joiden edustalla kenottaa Leninin rintapatsas ja läheisellä vuorenrinteellä toivotetaan venäjäksi rauhaa maailmalle.

Mahtipontisen näköinen Venäjän konsulaatti myöntää paikallisten mukaan sutjakasti pitkiä viisumeja Venäjälle.

Kerrostalon kivijalasta löytyvät neuvostotyylinen kemikaliomyymälä ja ruokakauppa. Koska hedelmiä ja vihanneksia ei ole tasaisesti tarjolla, moni ostaa ruokaa netin kautta.

Viehättävä postitoimisto avataan myös laivojen saapuessa satamaan. Viereisessä käsityöpajassa joukko naisia valmistaa vaatteita ja matkamuistoja omaan kauppaan ja matkamuistomyymälään. Työpajassa työskentelee naisia ympäri vuoden. Osa heistäkin on muualta tulevia pätkätyöläisiä.

Matkamuistomyymälän väki ylpeilee sillä, että kaupan on vain napapiirin pohjoispuolella valmistettuja tuotteita, kuten pehmoleluja, koriste-esineitä, vaatteita, kortteja ja Barentsburg-metallimukeja. Vaikka tuotteissa näkyy jääkarhuja, niitä ei näy usein alueella. Muualla tyypillisiä varoituskylttejä jääkarhuista tai oppaita aseiden kanssa ei täällä näy.

Koulun ja päiväkodin tunnistaa helposti näyttävistä seinämaalauksista, jotka kertovat kylän historiaan kiinteästi kuuluneista maista ja eläimistä.

Ravintola Punainen karhu tarjoaa illallisen lisäksi oman panimon olutta, jota saa nykyään myös Pyramidenista. Ravintolan erikoisuus on drinkki nimeltä 78 astetta, minkä sanotaan kuvaavan juoman promillemäärää. Paikallisten lempinimi sille onkin ”Nähdään huomenna”.

Huippuvuorilla kunnioitetaan vanhaa mainareiden ajoilta olevaa tapaa, että ulkokengät jätetään hotellien, ravintoloiden ja museoiden eteisiin. Sisäsandaaleja on tarjolla paikoin.

Tutkimus vahvistuu

Huippuvuoret on sotilaalliselta toiminnalta rauhoitettu demilitarisoitu alue. Kylmän sodan aikaan Norjalla oli omat epäilyksensä alueen tutkan ja helikopterikentän käytöstä. Kun kylässä alettiin Neuvostoliiton romahdettua myydä armeijan tavaroita, epäilykset saivat pontta, vaikkei mitään ilmennytkään.

Venäjällä on useita tutkimusasemia Huippuvuorilla. Barentsburgin tutkijakeskittymään (RSCS) kuuluvat meteorologinen observatorio, satelliittiasema, analytiikkalaboratorio sekä logistiikkapalveluja. Tutkijoita arvioidaan olevan noin 40.

Hotellin takaa alkaa tutkijoiden maailma. Kaksi vuotta sitten käyttöön otetussa huippumodernissa analytiikkalaboratoriossa nuoret tutkijat eri puolilta Venäjää tutkivat raskasmetallien määrää ekosysteemissä sekä maaperän ja vesien kuntoa.

Väitöskirjaansa valmisteleva, Pietarista kotoisin oleva kolmikymppinen Leonid Lisitsyn saapui uusien mahdollisuuksien ja elannon perässä.

– Täällä on menossa hyvin mielenkiintoinen poliittinen peli. Kävin Barentsburgissa ensimmäisen kerran vuonna 2016. Nyt olen neljättä kertaa ja pidempään. Täällä käy biologeja, vesientutkijoita, meteorologeja, paleontologeja ja monia muita. Tutkin ympäristökemiaa laboratoriossamme, joka on paras mitä pohjoisessa on, mutta meillä ei ole tarpeeksi ihmisiä käyttämään laitteistoja, Lisitsyn kertoo.

Tutkijan työstä nauttiva Lisitsyn tekee työtä mielellään myös vapaa-aikana.

– Vapaa-ajalla kävelemme ympäriinsä, pidämme joskus juhlia ja urheilemme. Olen täällä, koska pidän työstäni. Toki elämä täällä voisi olla välillä tylsääkin.
Hän uskoo turismin muuttavan Barentsburgin arkea parempaan suuntaan.

– Tästä tulee varmasti avoimempi ja ystävällisempi paikka, vaikka kaivosihmiset ovatkin – sanotaan nyt  konservatiivisia.

Minun ideani olisi tutkimukseen perustuva matkailu. Hän aikookin hakea sen kehittämiseen apurahaa Huippuvuorten ympäristöviranomaisilta.

Syntymäpäiväjuhlista vaihtelua arkeen

Julia Sokolova työskentelee Barentsburgin satelliittiasemalla, jossa kerätään jäähän sekä ilmakehän veteen liittyviä havaintoja. Viime vuonna hän viipyi neljä kuukautta ja on nyt puolisen vuotta. Monet tutkijoista tulevat jopa vuodeksi.
Sokolova kerää satelliittihavaintoja päivittäin, mutta koska päivät eivät ole pitkiä, harrastuksille jää aikaa.

– Kuntoilen kolme kertaa viikossa ja pelaan sulkapalloa. Työpaikallani pelaamme joskus pöytätennistä ja biljardia. Katsomme viikoittain yhdessä elokuvia, mikä oli Lisitsynin ja minun idea. Syntymäpäivät ovat isoja juhlia. Juhlissa tanssimme ja laulamme, Sokolova sanoo.

Sokolova kiittelee sujuvia tietoliikenne- ja matkapuhelinyhteyksiä. Postia sen sijaan saa odotella pitkäänkin.

– Turisteja on tavallisesti vähän, mutta laivat tuovat heitä paljon. Arktikugol yrittää selvitä siitä. Kaupungista kehittyy varmasti esteettisesti parempi. En kuitenkaan usko, että täällä asuvat ihmiset välttämättä pitävät siitä. Sellainen määrä turisteja olisi hyvä, mikä ei vaikuta paikallisyhteisöömme. Juuri nyt matkailua kehitetään mielestäni hyvään suuntaan.

Yön yli reissun paluuvene ohitti pari muinaista, kauan sitten Pohjoisen jäämeren rannalla sijainnutta venäläistä siirtokuntaa.Karut olosuhteet suojelevat toivottavasti jatkossakin Huippuvuorten haurasta luontoa liialta kuormitukselta.