Arffman Finland Oy on Suomen suurin aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskouluttaja. Kouvolassa Arffmanin toimitilat sijaitsevat vanhalla kasarmialueella rakennuksessa, jossa toimi aikaisemmin Pioneerikoulu.
Arkkitehtonisesti arvokas kasarmialue valmistui ennen ensimmäistä maailmansotaa keisari Nikolai II:n antaman ukaasin seurauksena. Vanhat venäläiset punatiilikasarmit tarjoavat varsinkin kotoutumiskoulutukseen osallistuville venäläisille hauskan retrohenkisen kontekstin.
“Venäläistaustaisilla on yleensä melko korkea peruskoulutustaso, mikä antaa hyvät valmiudet kotoutumiseen.”
Koulutuksen vaiheet jaetaan opetusjaksoihin eli moduuleihin. Gulnara Sabirova ja Olena Koval opiskelevat kasvatusalalle suuntautuvassa moduulissa numero kolme. Kyseisen vaiheen jälkeen kotoutumiskoulutus on ohitse ja seuraavaksi on vuorossa ammatillinen koulutus tai työhön hakeutuminen.
Sabirova ja Koval ovat siis jo aika hyvin mukana suomalaisessa elämänmenossa. 38-vuotias Sabirova on muuttanut Suomeen vasta puolitoista vuotta sitten, mutta naisen suomen kielen taito on jo hämmästyttävän hyvä. Sabirovalla on asiaan selityskin valmiina.– Olen koulutukseltani englannin ja venäjän kielen opettaja, joten uuden kielen omaksuminen ei ole ylivoimaista, hän kertoo. Sabirova on kansalaisuudeltaan venäläinen, mutta kansallisuudeltaan ja äidinkieleltään tataari. Hän on löytänyt tataarin ja suomen kielistä runsaasti yhtäläisyyksiä.– Kielten rakenteessa on samoja asioita, mikä on edesauttanut suomen oppimistani.
Asenne ratkaisee
Olena Koval on asunut Suomessa jo seitsemän vuotta ja hän on kansalaisuudeltaan ukrainalainen. Ukrainan kielen ohella hän puhuu täydellistä venäjää. Koval ja hänen miehensä tulivat Suomeen aikanaan maataloustöihin. Nyt aviomies on töissä rakennusalan suomalaisyhtiössä. 34-vuotias Koval on koulutukseltaan kirjanpitäjä, mutta Suomessa hän on ollut töissä kaupassa.
Perheessä on myös kolmivuotias Alisa-tytär, joka on syntynyt Suomessa. Alisa on nyt päiväkodissa, joten äitikin voi opiskella päivisin. Kovalin tähtäimessä on johonkin kasvatusalan oppilaitokseen hakeutuminen, kunhan kielitaito karttuu.
Kotoutumiskoulutukseen kuuluu myös työharjoittelu ja Koval on toiminut lastenhoitajana valkealaisessa metsäalan esikoulussa. Sabirovan aviomies on liike-elämän konsultti ja perheessä on seitsemänvuotias tytär, joka on peruskoulun ekaluokkalainen.
– Mahdollista on, että kotoutumis- ja ammattikoulutuksen jälkeen pyrin maahanmuuttajien opettajaksi, Sabirova suunnittelee. Sekä Sabirova että Koval ovat erittäin tyytyväisiä Arffmanin tarjoamaan monipuoliseen koulutukseen.
– Hyvien puitteiden lisäksi uuteen kulttuuriin sopeutumisessa tärkeintä on asenne ja positiivisuus, naiset korostavat.
Vain ihmisiä kulttuurieroista huolimatta
Kotoutumiskoulutuksessa opiskellaan suomen kieltä ja kulttuuria sekä työelämä- ja yhteiskuntataitoja. Koulutus kestää yleensä yli vuoden ja koostuu kolmesta tai neljästä muutaman kuukauden pituisesta opetusjaksosta eli moduulista. Koulutus päättyy yleensä kotoutujan kielivalmiuksia mittaavaan YKI-testiin.
Arffmanilla on Kouvolassa samanaikaisesti meneillään puolen tusinaa opetusryhmää, joissa opiskelee noin sata henkeä. Vakituisia opettajia on kahdeksan.
Kotoutumiskoulutuksessa opiskellaan suomen kieltä ja kulttuuria sekä työelämä- ja yhteiskuntataitoja.
Tellervo Lysak toimii Kouvolassa Arffmanin vastuukouluttajana. Lysakin henkilöhistoria ei ole kaikkein tavanomaisimpia, ja se olisi oikeastaan erillisen jutun väärti. Kerrottakoon kuitenkin lyhyesti, että hän muutti Suomeen Neuvostoliitosta yli kolme vuosikymmentä sitten ja on siitä lähtien työskennellyt erilaisissa opetustehtävissä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.
Parhaillaan Lysak kouluttaa moduuli 2 -ryhmää, jossa on 18 opiskelijaa. Ryhmän koostumus on niin heterogeeninen, että melkein voisi olympialaiset järjestää, sillä osallistujien lähtömaita on peräti 14 kappaletta.
Lähin kotoutuja tulee Ruotsista ja kaukaisimmat Sri Lankasta ja Thaimaasta.
Monikulttuurinen asetelma on varmasti haastava sekä kouluttajan että kurssilaisten kannalta, mutta opettaa toisaalta ymmärtämään, että kulttuuristen pintakerrosten alla kaikki ovat lopultakin vain ihmisiä tavanomaisine murheineen ja iloineen.
Moduuli 2 -opiskelijoilla on jo myös takanaan peruskurssi, eli moduuli 1, joten suomen kieli sujuu monilla jo kohtalaisesti. Ja tässä vaiheessa tutuksi on jo tullut suomalainen hallintokulttuuri, pankkipalvelut, TE-toimisto ja Kela.
Kotoutumisen seitsemän kriisiä
Vaikka puitteet olisivat kuinka ihanteelliset hyvänsä, ei kotoutuminen ole milloinkaan läpihuutojuttu. Osa koulutukseen osallistuvista on maahanmuuttajia ja osa pakolaisia.
”Voi kestää 10–12 vuotta, ennen kuintietää onko maahanmuuttaja todella sopeutunut uuteen kotimaahansa.”
Maahanmuuttajat tulevat Suomeen työn, opiskelun, avioliiton tai paluumuuton myötä. Lähtökohtaisesti he haluavat päästä Suomeen. Pakolaiset sen sijaan haluavat pois jostain maasta ja Suomeen päästyään kokevat tilanteen kenties väliaikaiseksi.
– Vapaaehtoisesti maahan tulleiden osalta kotoutumisprosessi on yleensä helpompi kuin pakolaisilla, Tellervo Lysak sanoo.
Yleensä maahanmuuttajilla on alkuvaiheessa eräänlainen kuherruskuukausi, johon liittyy kiitollisuuden, innostuneisuuden ja tyytyväisyyden tunteita. Varsinkin pakolaiset kokevat helpotusta uudesta turvallisesta kotimaasta.
Kuherrusvaihe on kuitenkin melko lyhyt ajanjakso, jota seuraa Lysakin reaktiovaiheeksi kutsuma taantuma. Kaiketi voisi puhua myös kotoutumiskrapulasta.
Reaktiovaiheen laukaisee yksinäisyys, jota kielitaidon puute korostaa. Tällöin ihminen on pettynyt itseensä ja tekemiinsä valintoihin. Hän on väsynyt ja ärtynyt sekä syyttää helposti ympäristöä ongelmistaan. Psykosomaattiset ongelmat ovat yleisiä ja voivat johtaa fyysisiin sairauksiin.
Reaktiovaihe voi olla hyvinkin pitkä, mutta sitä seuraa yleensä korjausvaihe. Tällöin henkilö tuntee koti-ikävää ja surua, mutta pystyy jo työstämään ongelmiaan ja keskustelemaan niistä.
Viimeisin jakso tässä maahanmuuttodialektiikassa on uudelleen orientoitumisvaihe, johon kuuluvat kaikille ihmisille tutut ilot ja surut sekä jonkinasteisen tyyneyden saavuttaminen.
Lysakin mukaan jopa kaikkein parhaitenkin suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuneet kokevat ajoittain negatiivisia tuntemuksia.
– Voi kestää 10–12 vuotta, ennen kuin tietää onko maahanmuuttaja todella sopeutunut uuteen kotimaahansa. Tänä aikana koetaan laskujeni mukaan noin seitsemän erilaista kriisivaihetta, Tellervo Lysak analysoi.
Venäläistaustaisilla korkea peruskoulutustaso
Kotoutumiskoulutusta hallinnoidaan siten, että opetussuunnitelman perusteet määrittelee Opetushallitus ja koulutuksen tuottajana on työ- ja elinkeinoministeriö. Opiskeluoikeus on henkilöillä, jotka ovat ilmoittautuneet työnhakijoiksi TE-toimistoon.
Arffmanilla työskentelee yli 200 koulutus- ja valmennusalan ammattilaista.
ELY-keskukset valitsevat kilpailutuksen kautta koulutusta järjestävät yritykset ja oppilaitokset säännöllisin väliajoin. Kajaanissa 1990-luvulla perustettu Arffman Finland Oy on onnistunut kilpailutuksissa mainiosti ja noussut Suomen suurimmaksi kotoutumiskouluttajaksi. Toimialueena on käytännössä koko Suomi.
– Vuodesta 2015 alkaen olemme toimineet myös pääkaupunkiseudulla, kertoo Arffmanin aluejohtaja Risto Rantala.
Myös yhtiön liikevaihto on kehittynyt suotuisasti viime vuosina. Vuonna 2014 liikevaihto oli 4 miljoonaa euroa, mutta kuluvana vuonna jo 14 miljoonaa. Arffmanilla työskentelee yli 200 koulutus- ja valmennusalan ammattilaista.
Venäjältä tapahtuvan melko laajan maahanmuuton seurauksena ovat venäjää äidinkielenään puhuvat olleet jo pitkään kotoutumiskoulutuksen suurimpia kieliryhmiä. Kaikki venäjänkieliset eivät tule Venäjältä, vaan myös esimerkiksi Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Baltian maista.
Arffmanin pääkaupunkiseudulta olevien tilastojen mukaan opiskelijoiden suurimmat lähtömaat ovat tällä hetkellä Irak (39 % opiskelijoista), Venäjä (17 %), Afganistan (9 %), Viro (8 %), Syyria (7 %) ja Somalia (6 %). Maan muissa osissa prosenttiosuudet voivat hieman poiketa yllämainituista luvuista.
Entä kuinka venäläistaustaiset opiskelijat vertautuvat esimerkiksi lähtötasoltaan muista maista tuleviin?
– Venäläistaustaisilla on yleensä melko korkea peruskoulutustaso, mikä antaa hyvät valmiudet kotoutumiseen. Venäläiset ovat myös määrätietoisia ja motivoituneita sekä tietävät mitä haluavat, Rantala arvioi.
Oikotietä kielen oppimiseen ei ole
Kun opiskelijoita on maapallon kaikista kolkista, saattavat kulttuurierot olla joskus hämmentäviä.
– Vaikkapa niin, että aviomies kieltää koulutukseen tulevalta vaimoltaan istumisen miespuolisen henkilön viereen oppitunnilla. Tai siten, että islaminuskoa tunnustavat haluavat pitää rukoushetken kesken oppitunnin. Tällaisissa haasteissa kouluttajalta edellytetään määrätietoisuutta ja hyvää tilannetajua, Rantala sanoo.
Kotoutumiskoulutuksen jälkeen opiskelijoiden on tarkoitus hakeutua suomalaisille työmarkkinoille joko suoraan tai ammatillisen koulutuksen kautta. Tavoite ei ole helppo toteuttaa, koska monilla aloilla kantasuomalaistenkin työttömyys on yleistä.
Yhteiskunta asettaa paineita siihen suuntaan, että ajanjakso maahan muuttamisesta työnteon aloittamiseen olisi mahdollisimman lyhyt.
Rantalan mukaan oikotietä kielen oppimiseen ja suomalaisen yhteiskunnan toimintojen ja työmarkkinoiden hallitsemiseen ei kuitenkaan ole olemassa.
– On tärkeää, että maahanmuuttaja saa riittävän peruskieliopetuksen mielellään jo hyvin pian saavuttuaan maahan, sillä yhteiskunnan kannalta paljon hintavampaa on, jos henkilö syrjäytyy vuosiksi tai kenties loppuelämäkseen työmarkkinoilta,Risto Rantala korostaa.