Venäjän Aika 4/2018

Sortavalan monet herkut

Sortavalassa voisi käväistä vaikka ruokamatkalla. Jokaisessa ravintolassa, jossa vierailimme, ruoka oli hyvää ja mautkin kohdallaan. Tasosta huolimatta ruoka on edullista, kolmen ruokalajin illallinen viineineen maksoi vain noin 20 euroa.

KARI MARTIALA 

KARI MARTIALA

Vasemmalta oikealla Georgialaisem Cafe Uyutin saslik annos joka sisältää naudan-, kanan- ja lampaan- lihaa , Relax Cafen pääruoka katkarapu- muhennoksella kuorrutettu lohikyljys ja alkuruoka lohi- katkarapua ja vihannessalaattia.

Sortavalassa on verkon eri hakukoneiden mukaan runsaasti laadukkaita ravintoloita, esimerkiksi suosittu TripAdvisor luettelee sivuillaan kymmenen parasta, joskin ihan kaikki eivät kuitenkaan yllä huippupisteisiin.

Kävimme tutustumassa niistä viiteen, joista Restaurant Gustav Winterissä ja Piipun Pihassa tyydyimme vilkaisemaan ruokalistaa. Sen sijaan Relax Cafessa, Krona Cafessa ja Cafe Uyutissa syötiin lounas tai illallinen. Cafe siis ei tarkoita välttämättä kahvilaa vaan ruokaravintolaa, vain Krona Cafe oli perinteinen kahvila.

Ruoka oli maukasta, palvelu nopeaa ja ammattitaitoista, hymykin saattoi pilkahtaa tarjoilijan kasvoilla illan aikana. Henkilökunnan suomen kielen taidot rajoittuivat usein yksittäisiin sanoihin, mutta englantia taidettiin hieman enemmän. Elekielellä ja ruokalistaa selailemalla tilaaminen sujui kuitenkin hyvin ja onneksi joukossamme oli niitäkin, jotka ymmärsivät riittävästi venäjänkielistä ruokasanastoa.

Rento illallinen Karjalankadulla

Ensimmäisenä Sortavalan iltanamme olimme varanneet pöydän TripAdvisorin suosituksia hyödyntäen. Karjalankadulla sijaitseva Relax Cafe osoittautuikin mainioksi ruokaravintolaksi, jossa oli lämmin, kotoinen tunnelma ja ystävällinen palvelu.

Ruokalistalla oli aukeamallinen erilaisia annoksia suomeksi esiteltyinä annoskuvineen. Käännökset olivat ainakin oikean suuntaisia, joten kukin seurueestamme sai tilattua mieleisensä annokset.

Englanninkielisissä käännöksissä oli joitakin hauskoja virheitä, esimerkiksi naudan kieli oli käännetty beef languageksi, tonguen sijasta. Ruokalistalla oli herkulliselta näyttäviä annoksia myös kasvissyöjille.

Söin alkuruoaksi annoksen lohi-katkarapua ja vihannessalaattia, majoneesia sekä juustoraastetta. Annos oli tyydyttävä, sillä jäin kaipaamaan mereneläville tunnusomaista raikkautta. Lohi ja katkarapu olisivat kaivanneet hieman sitruunaa seurakseen.

Seuralainen söi annoksen katkarapua, kirsikkatomaatti- ja viiriäisenmunapuolikkaita, jäävuorisalaattia, majoneesia ja juustoraastetta. Annosta vaivasi sama raikkauden puute kuin lohi-katkarapuakin. Olisikohan kyseessä kulttuuriero, sillä sitruunaa ei näkynyt muutenkaan pöytään tuoduissa annoksissa.

Pääruokana söimme lohta katkaraputurkissa. Annos oli lohikyljys, joka oli kuorrutettu katkarapumuhennoksella. Kyljyksen päälle oli jätetty nahka ja katkarapumuhennos oli levitetty nahan päälle, erikoista oli myös se, että kyljykseen oli jätetty kaikki piikit. Annos oli kuitenkin muuten onnistunut, lohen kypsyys oli juuri oikea ja maku mehevä.

Osa seurueestamme söi pääruoaksi viiriäisiä ja annos oli heidän mielestään onnistunut. Kypsyys oli kohdallaan, eikä liha ollut päässyt liian kuivaksi. Annos oli valtavan kokoinen ja lihan seurana oli runsaasti ranskalaisia.

Kolmen ruokalajin illallinen viineineen ja muine ruokajuomineen maksoin reilut 20 euroa, joten Sortavalassa syö varsin edullisesti.

Lounaaksi perinteisiä ruokia

Seuraavana päivänä kävimme ensin päivällä nauttimassa pikkusuolaista ja myöhemmin syömässä lounasta entisen Kauppatorin, nykyisen keskuspuiston laidalla sijaitsevassa Krona Cafessa. Ravintolassa oli mukavasti asiakkaita koko päivän ja sateisesta ilmasta huolimatta myös kadulla olevalla ulkoterassilla istui paikallisia nauttimassa päiväkahvistaan.

Krona Cafen lohi-karjalanpiirakka

Pikkusuolaisena herkuteltiin karjalanpiirakalla, jonka päällä oli suolattua lohta. Lohessa oli juuri oikea määrä suolaa ja karjalanpiirakka maistui samalta kuin rajan tällä puolellakin.

Lounaan ruokalistalla annoksia esiteltiin myös suomeksi ja ryhmämme tilasi pelmenejä, seljankakeittoa tai Mimoosa-salaattia eli lohi-perunasalaattia.

Pelmenit todettiin varsin perinteisiksi kuten seljankakeittokin. Hyvää perusruokaa. Lohi-perunasalaatissa oli pohjalla raastettua porkkanaa ja perunaa sekä lohisuikaleita, pinnassa majoneesia, hakattua viiriäisenmunaa ja juustoraastetta. Annos oli hyvistä raaka-aineistaan huolimatta vaatimattoman makuinen ja olisi kaivannut ripauksen suolaa.

Tilasin pääruoaksi listan kalleimman annoksen, burgundinpataa muhennoksella. Perunamuhennos ui runsaassa voissa, ja oli ehkä juuri siksi maukasta. Burgundinpadan liha oli sopivan kypsää, mutta suuri osa padan kasviksista jäi syömättä. Ne olivat kiehuneet padassa aivan liian pitkään.

Jälkiruoaksi syötiin vadelmaveneleivoksia, jotka olivat suussa sulavia. Venäläisessä keittiössä tosiaan osataan tehdä ihania jälkiruokia ja leivonnaisia.

Georgialainen illallinen

Liha oli erinomaista, herkullisesti maustettua ja kypsyysaste oli juuri oikea.

Toisen Sortavala-päivän illallinen nautittiin georgialaista ruokaa tarjoavassa ravintola Cafe Uyutissa Karjalankadulla. Ravintolan monipuolinen georgialainen ruokalista oli pelkästään venäjänkielinen.

Alkuruokana syötiin joko seljankakeittoa tai katkarapu-caesarsalaattia. Seljankakeitto oli hyvää kuten päivälläkin. Katkarapu-caesarsalaatti oli tehty jäävuorisalaatista, vaikka siihen yleensä käytetään roomansalaattia. Katkarapuja oli vähänlaisesti eikä juustoraastekaan ollut parmesaania, vaan jotakin hieman miedompaa. Juuston rakenne oli kuin ohutta spagettia. Kokonaisuus oli kuitenkin hyvä. Ennen pääruokaa pöytään tuotiin hatsapurin leipää, eli perinteistä georgialaista juustoleipää, josta on olemassa lukuisia erilaisia versioita. Leipä oli tuoretta ja maistui erinomaiselta.

Pääruoaksi tilattiin saslik-annos, jonka naudan-, kanan- ja lampaanlihat oli paistettu hiiligrillissä. Useammalle ruokailijalle tarkoitettu annos tuotiin pöytään tarjoiluastiassa, jonka alaosassa oli hehkuvan punaisia hiiliä. Lihojen joukossa oli myös grillattua paprikaa, tomaattia, munakoisoa ja sipuleita. Liha oli erinomaista, herkullisesti maustettua ja kypsyysaste oli juuri oikea.

Jälkiruoaksi tilattu crème brûlée olikin yllättäen jäätelöannos. Yhdistelmä kuulosti aluksi omituiselta, mutta paahdetun sokerin maku oli tuttu, kyseessä olikin siis crème brûléen makuinen jäätelö. Annos sopi hyvin raskaan illallisen päätteeksi.

Cafe Uyut näyttää saaneen TripAdvisorissa venäläisiltä asiakkailta heikkoja arvioita. Oma kokemus oli kuitenkin positiivinen, ruoka oli erinomaista ja hintatasokin varsin edullinen. Illallisella nautituille herkuille tuli hintaa juomineen vain vajaat 20 euroa ruokailijaa kohti.

Jaa artikkeli