Venäjän Aika 4/2019

Korkean tason naapuruussuhteita

Presidentti Tarja Halonen aloitti presidenttikautensa samana vuonna kuin naapurimme Vladimir Putin. Hänellä on ollut hieno näköalapaikka Venäjän käännekohdassa. Eikä kiinnostus naapuriin loppunut presidenttikauden päättyessä.

Presidentti Tarja Halonen vaikuttaa edelleen kansainvälisissä verkostoissa. Venäjän hän toivoo pysyvän mukana Itämeri-yhteistyössä.

Halosen ja Putinin ensimmäinen huomattava tapaaminen oli 1999, kun Halonen oli ulkoministeri, Suomen ensimmäisellä Euroopan unionin puheenjohtajuuskaudella. Halonen sanoo kyyninen pilke silmäkulmassaan monien EU:n jäsenmaiden odottaneen meidän puheenjohtajamaana ”hyvillä suhteillamme” saavan kaikki asiat järjestykseen.

Halonen korostaa, että vaikka Suomi pitää itseään tärkeänä ja venäläisetkin hyvänä naapurina, niin painoarvoamme lisää se, että olemme EU:n jäsen ja se, että meistä tuli puheenjohtajamaa. Mutta ihmeitä ei silloinkaan saa aikaan.

Putinin ystävä

Alkuun Halonen ja Putin tapasivat kerran vuodessa, myöhemmin useammin. Halonen toteaa, ettei siitä saanut poliittista kiitosta. Usein kysyttiin, miksi hän ei tapaa amerikkalaisia yhtä paljon.

– Vastasin, että johtuisikohan ihan siitä, että me emme ole naapurimaita.

Kun Medvedev oli tulossa presidentiksi, Putin vakuutti, että hänen kanssaan Halonen tulisi vielä paremmin toimeen samanlaisen kulttuuritaustan, koulutuksen ansiosta. Totta, mutta kovista oloista tulleessa Putinissa Halonen löysi myös tuttua: kotikaupunginosansa Kallion tyyliin rosoisuutta.

Kultarannassa Halonen pyrki tekemään tapaamisista vähemmän muodollisia.

Halosen mielestä Putinilla oli selkeä etu:

– Kun hän jotakin lupasi, hän yleensä sai sen läpi. Medvedevin piti aina neuvotella enemmän, mikä tietysti vastasi enemmän meidän länsimaista käytäntöämme, emme mekään kaikkea voi yksin päättää.

Kerran Haloselta kysyttiin, onko hän Putinin ystävä. Mietittyään hän vastasi myöntävästi. Hän on myös jatkanut, että vähiin jäisi, jos ystävämme olisivat vain niitä, jotka eivät ole tehneet virheitä. Presidentit saattoivat soittaa toisilleen luottamuksellisesti.

Suurlähettiläs Jaakko Kalelan sanoja Hannu Lehtilän kirjassa (Tarja Halonen – paremman maailman puolesta, 2012) lainaten: ”Olen aina sanonut, että Putinin kanssa hän oli mestarillinen. Halonen otti Putinin kanssa – samoin kuin ulkoministerien Primakov, Ivanov, Lavrov kanssa – vaativat asiat esille suoraan, kursailematta, haukkui ja vaati. Tarpeen mukaan. Mutta sitten hän osasi pehmentää niitä vaikeitakin neuvotteluja niin, että lopputunnelma oli aina lämmin.”

Halonen kertoo, että muidenkin kanssa varsinkin Kultarannassa hän pyrki epämuodolliseen, mutta asialliseen suhteeseen. Se antoi mahdollisuuden keskusteluihin, missä ihmiset avautuivat enemmän ja kertoivat toiveitaan.

– Mieheni on ollut kyllä Putinin kanssa saunassa, minä en, Halonen naurahtaa.

Hän jatkaa naiseudesta, miten se vaikutti presidenttiaikana vaihdellen eri kulttuureissa. Halonen vertaa:

– Kun Putin ja Niinistö tapasivat ensimmäisiä kertoja, he pelasivat jääkiekkoa.

– Kun Putin odotti minua muistaakseni Tretyakovin galleriassa, hänellä oli valtava ruusukimppu käsissä. Oli aivan kuin olisimme olleet tulossa treffeille. Venäläinen suhtautuu naisiin varmasti ei yhtä tasa-arvoisesti kuin me, mutta toisaalta hyvin kohteliaasti.

Hyvän perusarvostuksen Halonen uskoo olleen kunnossa, vaikka erimielisyyden kohteitakin oli:

– Kun hän innostui kertomaan Tshetsheniasta, mistä hän oli hyvin eri mieltä kuin minä, hän käytti värikästä kieltä. Muistan, kun lehdistötilaisuudessa kysyttiin kerran, puhuitteko te Tshetsheniasta. Putin vastasi salamannopeasti: ”Ei puhuttu, minä tiedän rouva Halosen mielipiteet muutenkin.”

Presidenttikauden jälkeen Halonen on protokollan tuntien tietoisesti rajoittanut käyntejään Venäjällä. Putinin hän on tavannut viimeksi Sotshissa 2017.

Tapaamisissa Putin antoi usein suuren kukkakimpun
– kuin treffeillä. 2005.

Krimistä kestävään kehitykseen

Krimistä kerrotaan anekdoottina presidentti Putinin sanoneen, että hän mieluummin kutsuu Nato-kenraaleita vierailemaan Krimillä kuin käy siellä heidän vieraanaan. Tämä heijastaa Venäjän käsitystä siitä, mihin tilanne oli menossa. Miehityksen jatkuessa, Itä-Ukrainan tilanteen kiristyessä, pakotteiden ja vastapakotteiden lisääntyessä ihmiset kärsivät, maailman rauha on vaakalaudalla. Kysymykseen, olisiko tilanteen ratkaisuun ehdotuksia, Halonen vastaa:

– Krimin tilannetta on parempi kysyä näiltä, jotka ovat olleet siinä mukana. En osaa sanoa, millainen Putin on nykyään. Sotshin tapaamisessa tuli esiin, että Venäjä on edelleen suhteellisen autoritäärinen maa.

Hän jatkaa, että totta kai me kaikki tuomitsemme sen, mutta miten siitä tullaan ulos?

Uutisia siitä, miten Venäjä keskittää Itämerelle joukkoja, Halonen kommentoi:

– Itämeri on aina ollut poliittisesti ja sotilasstrategisesti erittäin tärkeä Venäjälle alkaen siitä, kun Pietari Suuri rakensi Pietarin.

Presidentti Halonen tapasi Putinia myös tämän pääministerikaudella. 2012.

Presidentti Halonen näkee, että Venäjään kohdistuvien sanktioiden ja sen vastapakotteiden seuraukset ovat olleet varsin ikäviä myös ympäristöyhteistyöhön, esimerkiksi kestävään kehitykseen Itämerellä.

Haloselle myönnettiin Pietarissa 7.10. Itämeren alueen kulttuurisuhteiden kehittämisestä Itämeren tähti -palkinto, jonka ovat perustaneet 2004 muun muassa Venäjän kulttuuriministeriö, Venäjän teatterityöntekijöiden liitto sekä Pietarin kaupungin kulttuurikomitea.

Halonen on saanut muitakin palkintoja Itämeri-työstä ja toteaa, että sitä jatketaan, suomalaiset ovat siinä aktivoituneet. John Nurmisen säätiö päätti järjestää elokuussa Itämeri-päivän. Halonen vei säätiön kutsun venäläisille. Hän korostaa, että Itämeren suojelussa on henkilösuhteilla ollut merkittävä vaikutus. Vodokanalia lähes 30 vuotta johtanut Felix Karmazinov (1943–2019) oli erittäin keskeinen henkilö. Myös Halosen omat suhteet Matvijenkoon, Medvedeviin ja Putiniin mahdollistivat rahan tulon eri tahoilta: EU:lta, Pietarilta, Moskovalta. Halosen mukaan Itämeren kehitys on ollut monella tavalla positiivinen. Itäisen osan eli Suomenlahden tilanne onkin parempi kuin läntisellä puolella, missä haasteena on erityisesti Puola. Yhteinen iso haaste on maatalous. Halonen korostaa, että työtä pitää tehdä jatkuvasti. Siksi Venäjä pitäisi pitää tiukasti mukana ja saada muutkin mukaan.

Kestävä kehitys Venäjällä kiinnostaa. Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtaja Halonen on ollut puhumassa aiheesta Pietarin valtiollisen yliopiston opiskelijoiden kutsumana täydelle salille. Yliopiston hallitusta johtaa tuttu mies – Dmitri Medvedev, mutta tässä roolissa he eivät ole vielä tavanneet. Medvedevistä muistuttaa hänen lahjoittamansa Meggy-kissa. Halonen mainitsee huvittuneena, että hänen kissakuvansa eläinten päivänä Twitterissä keräsi yli 900 tykkäystä, kun tapaaminen YK:n pääsihteerin kanssa sai niitä vain vähän yli 20.

Kansalaisyhteiskunta, oikeusjärjestelmä

Venäjän poliittista kehitystä Halonen arvioi:

– Olimme huomattavasti optimistisempia Venäjän kehityksen suhteen muutama vuosikymmen sitten, tavallaan Gorbatshov, Putin alkuaikoina, Medvedev. Odotimme, että siitä tulee nopeakin kehittyminen meidän tyyppiseemme demokratiamalliin. Mutta sitten tapahtui monia asioita heillä, EU:ssa ja suurvaltojen välillä, mikä on hidastanut tätä kehitystä, välillä jopa pysäyttänyt.

Silti Halonen sanoo Venäjän poliittisen järjestelmän kestävän kansainvälisen vertailun. Kansalaisyhteiskuntaakin hän pitää vahvempana kuin me ajattelemme verratessamme sitä omaan pohjoismaiseen järjestelmäämme. Samantapaisia ongelmia on monissa maissa. Hän lisää, että toki enemmän sellaisissa, joita pidämme kehitysmaina, mitä Venäjä ei ole.
Venäjän oikeusjärjestelmässä Halonen näkee isoja puutteita. Läheltä hän ei ole päässyt seuraamaan, mutta arvioi, että korruptio on väärä voiteluöljy huonoon hallintoon. Kansalaistasolla ihmiset käyttävät korruptiota arkisella tasolla saadakseen asioi­ta sujumaan, mikä luo pohjaa korruption hyväksymiselle.

– Olen edelleen odottavalla kannalla oikeusjärjestelmän suhteen.

Halonen vertaa Saksan jakautumiseen ja yhdistymiseen. Se ei ole ollut helppoa, vaikka saksalaisella oikeusjärjestelmällä on vahva pohja. Hän ihmettelee, miten voisimme edellyttää, että Venäjä ilman tätä traditiota olisi kehittynyt nopeasti. Siksi Halonen toivookin liike- ja kulttuurisuhteiden lisäksi yhteistyötä juuri oikeusjärjestelmän puolella, jotta venäläiset voisivat rauhassa tutustua meidän järjestelmäämme.

Medvedevin lahjoittaman suloisen Meggy-kissan kanssa Tarja Halonen ei keskustele kansainvälisestä politiikasta.

Maailman politiikka ja rauha

Ajankohtainen Syyrian sota on tärkeä myös Venäjälle, joka kaipaa vahvempaa roolia maailman politiikassa. Halonen on tavannut Syyrian presidentti al-Assadin virallisella vierailulla 2009 ja sai silloisesta Syyrian presidentistä paremman kuvan kuin mitä nyt puhutaan.

– Oliko niin hyvä kuin miltä näytti minun silmissäni, en pysty kunnolla arvioimaan. Minulle oli melkoinen yllätys se, kuinka kamalaksi Syyrian sota meni.

Halonen arveli Trumpin tultua valituksi presidentiksi, että Syyriassa Putin ja Trump voisivat tehdä yhteistyötä, koska se ei ole kummankaan ihan lähipiirissä. Hän näkee, että USA:n presidentin käyttäytyminen on tehnyt valtavasti tilaa paitsi Kiinalle niin myös Venäjälle. Venäjä on nyt toivomassaan tilanteessa, että maa on huomattava pelaaja kansainvälisessä politiikassa.

Halonen toivoo, että alueelle saataisiin jonkinlainen rauha ja Turkki lopettaisi siviilien pommituksen. Hän arvioi, että sodankäynti on muuttunut kahden tai usean rintaman sodasta aseelliseksi toiminnaksi myös siviiliväestön joukossa. Halonen osallistuu YK:n eri foorumeissa keskusteluun, mitä voidaan tehdä, jotta konflikteissa kohteena eivät olisi naiset ja lapset.

Vuonna 2007 puhuessaan Münchenissä globaaleja kriisejä käsitelleessä konferenssissa Putin arvosteli muun muassa yksinapaista maailmaa, Naton laajenemista sekä Venäjän kritisointia ja korosti YK:n merkitystä. Puheensa lopussa hän sanoi Venäjän haluavan rakentaa vastuullisten ja itsenäisten kumppanien kanssa oikeudenmukaista ja demokraattista maailmanjärjestystä, joka takaisi turvallisuutta ja menestystä ei vain valituille, vaan kaikille. Tasa-arvo, demokratia ja rauhanvälitys ovat presidentti Halosenkin toiminnan ytimessä. Hän toivoo, että Suomen rooli Venäjän EU-naapurina olisi ystävällismielinen, yhteistyökykyinen mutta myös kiinnostava, jotta yhteistyöalueita löytyisi luontevasti.

TEKSTI Virve Obolgogiani
KUVAT Timo Porthan

Jaa artikkeli