Myös Suomeen pakeni tuolloin asepalveluksesta kieltäytyviä miehiä, joista osa jatkoi matkaansa Suomen kautta muualle, mutta osa haki turvapaikkaa Suomesta.
Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan syyskuun 2022 jälkeen Suomesta on hakenut turvapaikka 1 145 Venäjän kansalaista. Vuosi aiemmin lukema oli 400.
Jututin kolmea miestä, Andreita, Sergeitä ja Nikolaita, jotka hakivat Suomesta turvapaikkaa liikekannallepanon alkamisen jälkeen. Andrei ei esiinny artikkelissa omalla nimellään ja Nikolaita kutsun jutussa ainoastaan etunimellä. Kaikki kolme tulivat Suomeen syyskuussa 2022 ja nyt, vuosi myöhemmin, heillä on hyvin erilaiset elämäntilanteet.
Vain yksi heistä on saanut päätöksen turvapaikkahakemukseen – onnekseen myöntävän.
Kaksi muuta odottavat päätöstä yhä, mutta samalla he ovat aktiivisesti etsineet muita mahdollisuuksia jäädä Suomeen. Venäjälle palaaminen ei ole kenellekään heistä vaihtoehto.
Aktivisti-puuseppä Sergei Filenko sai turvapaikan Suomesta
Sergei Filenko, 53, on juuri lopettanut työpäivän kun saan hänet puhelimitse kiinni. Hän on ammatiltaan puuseppä ja nyt työn alla on vanhan hirsirakennuksen korjaus Pohjois- Savossa.
– Tämä talo on elänyt jo 100 vuotta ja tulee elämään edelleen! Sergei kertoo innoissaan.
Ennen Suomeen pakenemista Sergei teki puusepän ja eräoppaan töitä Petroskoissa. Hän oli myös aktiivisesti mukana sodanvastaisessa liikkeessä, mikä tarkoittaa sitä, että oli viime vuosien aikana useita kertoja pidätettynä ja tuomittuna sakkoihin “Venäjän armeijan halventamisesta”.
Erään kerran hän maksoi sakot seteleillä, joihin oli kirjoittanut sodanvastaisia viestejä. Toisen kerran tuomioistuimessa hän symbolisesti levitti oikeussalin lattialle yhtä monta pientä lasikuulaa, kuin siihen mennessä oli tapettu lapsia Ukrainassa.
Kun liikekannallepano alkoi ja tilanne kotimaassa alkoi käydä äärimmäisen tukalaksi, oli hänen tehtävä vaikea ratkaisu ja lähdettävä pakoon.
Sergei sai myöntävän turvapaikkapäätöksen kuukausi sitten. Nyt hänellä on oleskelulupa Suomeen neljäksi vuodeksi.
– Sain viestin, että minulle on tullut joku tärkeä kirje ja lähdin hakemaan sitä postista. Kun avasin kuoren, sen sisällä oli paperi, jossa luki: “Tervetuloa Suomeen!”
Tuo kirje oli suuri helpotus. Turvapaikan saaminen ei ole itsestäänselvyys ja Sergei oli pelännyt pahinta ja tehnyt jo mielessään varasuunnitelmia.
Mikäli Suomeen jääminen ei olisi ollut mahdollista, hän olisi jatkanut matkaansa muualle. Venäjälle hän ei omien sanojensa mukaan olisi missään nimessä palannut. Onnekseen hän löysi Suomesta töitä, sillä koki vahvasti tarvetta tehdä tässä maassa jotain hyödyllistä.
Ensimmäinen puusepäntyönsä Suomessa oli vanhan saunan kunnostus:
– Yritin vain tehdä töitä ja ajattelin, että jos minun lopulta täytyy lehteä, niin ainakin jätän jälkeeni yhden hyvän saunan, Sergei muistelee.
Edelleen, vaikka turvapaikkapäätös on tehty vankoin perustein, Sergei pohtii ääneen, tekikö oikein lähtiessään pakoon: – Mietin sitä jatkuvasti. Olisiko minun pitänyt jäädä taistelemaan loppuun saakka? Oliko väärin lähteä turvaan keskellä tällaista kriisiä?
Toisena vaihtoehtona olisi luultavasti ollut pitkä vankilatuomio tai pakkosiirto rintamalle Ukrainaan. Ja nyt turvapaikan ansiosta Sergei voi kutsua Suomeen myös Venäjälle jääneen vaimonsa ja tyttärensä. Hän ei ole nähnyt heitä yli vuoteen, siitä asti kun pakeni Venäjältä mobilisaatiota.
Andrei etsii töitä ja odottaa turvapaikkapäätöstä
Andrei, 41, pakeni niin ikään Suomeen heti mobilisaation alkamisen jälkeen viime syyskuussa ja haki Suomesta turvapaikkaa. Hän oli jo pidempään miettinyt poismuuttoa Venäjältä ahtaan poliittisen ilmapiirin takia, mutta Ukrainan sota oli viimeinen pisara. Hänen isänsä on syntynyt Ukrainassa ja hän kokee omat juurensa vahvasti myös sinne.
Andrei ei halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään vedoten siihen, että ennen kuin on saanut pysyvämmän oikeuden jäädä Suomeen, hän pelkää yhä joutuvansa pakon edessä takaisin Venäjälle.
Vuoden aikana Andrei on asunut eri puolilla Pohjois-Karjalaa ystäviensä ja ystävällisten uusien tuttavien luona. Tällä hetkellä hän vuokraa pientä soluasuntoa Lieksassa ja on nyt päässyt maahanmuuttajien kotoutumista tukevan yhdistyksen järjestämälle suomen kielen intensiivikurssille.
Päivisin hän opiskelee suomea ja etsii aktiivisesti töitä. Itse turvapaikkaprosessi ei ole hänen kohdallaan vielä edennyt, eikä ensimmäistäkään maahanmuuttoviranomaisen haastattelua ole ollut.
Toisin kuin Sergei, Andrei ei ole osallistunut näkyviin julkisiin aktioihin Venäjällä, vaikka on vastustanut sotaa ja Ukrainan miehitystä sen alkamisesta lähtien.
Liikekannallepanoa paenneiden venäläisten tilanne on uusi myös Suomen maahanmuuttoviranomaisille. Aikaisemmin tänä vuonna uutisoitiin, että Suomessa on toistaiseksi jäädytetty kaikki turvapaikkahakemukset, joiden perusteena on Venäjän asepalvelukseen joutumisen uhka.
Suomessa odotetaan asiaan EU:n turvapaikkaviraston uutta linjausta Venäjän turvallisuustilanteesta ja erityisesti tarkempaa tulkintaa siitä, millainen riski liikekannallepanosta kieltäytyminen henkilölle Venäjällä on. Turvapaikan saamisen kriteerit ovat Suomessa tiukat, eivätkä ne täyty, ellei henkilöön katsota kohdistuvan henkilökohtaista vainoa kotimaassaan. Andrei kuuluu kenties juuri tähän ryhmään, jonka kohtalo ratkeaa tulevien EU-linjausten myötä.
Koska turvapaikan saaminen ei ole varmaa, olisi työpaikan löytäminen Andreille tulevaisuuden kannalta tärkeää. Andrei on korkeakoulutettu energia-alan insinööri ja hän on Suomeen saapumisen jälkeen etsinyt aktiivisesti töitä. Kuten moni muukin, myös hän toivoo, että voisi olla Suomessa hyödyksi.
Turvapaikanhakijan statuksella mahdollisuuksia itsenäiseen toimijuuteen on hyvin rajoitetusti.
Työpaikka toisi Andreille mahdollisuuden hakea työperäistä oleskelulupaa, eikä mahdollinen kielteinen turvapaikkapäätös silloin asettaisi häntä vaaraan joutua takaisin Venäjälle. Ainakaan vielä. Tulevaisuudessa tilanne voi hyvinkin muuttua, sillä Petteri Orpon hallitusohjelma linjaa juuri tähän tiukennuksia: ”hallitus huolehtii, ettei turvapaikkaprosessista tule työnhaun ja työperäisen maahanmuuton väylä”.
”Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kaistanvaihto työperäisen maahanmuuton puolelle estetään. Turvapaikkaprosessin aikana saatu työpaikka ei toimi maasta poistamisen esteenä kielteisen päätöksen saaneilla.” (Vahva ja välittävä Suomi -hallitusohjelma)
Tällainen hallituksen päätös saattaisi koskea myös nimenomaan Andrein kaltaisia venäläisiä turvapaikanhakijoita, mikäli EU:n päivittyvä linjaus Venäjän turvallisuustilanteesta ei vaikuta puoltavasti Venäjältä paenneiden turvapaikkahakemuksiin.
Kaikista eniten Andrei toivoo tällä hetkellä löytävänsä töitä, mutta toinen mahdollisuus saada pitkäaikaisempi oleskelulupa Suomeen olisi opiskelupaikka.
Myös tätä vaihtoehtoa hän on punninnut. Mahdollisia opiskelulinjoja on kuitenkin rajoitetusti ja iso osa opiskelupaikoista vaatii jonkin tasoista suomen kielen taitoa.
– En ole täysin luopunut ajatuksesta lähteä opiskelemaan ja uudelleen kouluttautumaan, mikäli töitä ei löydy, mutta kielitaitoni on vielä riittämätön opiskellakseni suomeksi.
Nikolai päätti uudelleenkouluttautua Suomessa
Suomeen niin ikään syyskuussa paennut Nikolai, 33, odottaa hänkin yhä turvapaikkapäätöstä.
Migrin haastattelu on hänen osaltaan jo ollut, ja lopullisen vastauksen pitäisi saapua nyt loppuvuodesta. Hän kertoo, ettei ole ollenkaan varma päätöksen lopputulemasta, mutta toivoo
silti yhä parasta.
Nikolai vertaa omaa tilannettaan oleskeluluvan saaneeseen Sergei Filenkoon, jolla on julkisesti aktiivisempi poliittinen tausta Venäjällä.
Nikolain tilanteesta tekee erilaisen kuitenkin se, että vaikka hänellä on tällä hetkellä ainoastaan Venäjän kansalaisuus, hänen juurensa ovat vahvasti Ukrainassa. Hän ja hänen vanhempansa ovat syntyneet Ukrainassa. Venäjälle hän ei siis aio palata. Ja jotta Suomeen jäämisen mahdollisuus ei olisi vain turvapaikkapäätöksen varassa, hän päätti lähteä opiskelemaan.
Tällä hetkellä hän opiskelee Jyväskylässä oppisopimuksella lähihoitajaksi ja työskentelee palvelutalossa. Opiskelun myötä hän on saanut oleskeluluvan kolmeksi vuodeksi ja se on helpottavaa.
Hän kertoo, miten vaikeaa työpaikan saaminen oli: – Lähetin yli sata työhakemusta ja pääsin vain muutamaan paikkaan haastatteluun.
Opiskelupaikan saamisesta ei puolestaan tehnyt helppoa se, että opinnot ovat kokonaan suomeksi. Hän aloitti omatoimisesti kielen opiskelun heti Suomeen tultuaan ja teki sinnikkäästi töitä läpäistäkseen opiskelupaikan edellyttämät kielitestit ja pääsykokeet.
Nyt vasta vuoden Suomessa asunut Nikolai työskentelee ja opiskelee kokonaan suomeksi. Se on vaikeaa, mutta kielitaito karttuu jatkuvasti käytännön kautta.
– Töissä käytämme ainoastaan suomea ja se on suoraan sanoen stressaavaa, vaikka toki opin jatkuvasti.
Työpaikalla puhuminen on kuitenkin helpompaa kuin koulussa, koska töissä käytettävä kieli on käytännönläheistä ja se liittyy aina konkreettisiin tilanteisiin.
Nikolai viihtyy oppisopimuspaikassaan palvelutalossa ja iloitsee siitä että opiskeluja voi suorittaa käytännönläheisesti töiden kautta.
– Pidän työstäni oikeasti. Aikaisemmassa elämässäni tein töitä koko ajan tietokoneella ja aloin jo kyllästyä siihen. Tämä on paljon konkreettisempaa.
Lähihoitajan opintojen jälkeen aion vielä jatkaa opintoja sairaanhoitajaksi.
Nikolai kokee tärkeäksi sen, että voi nyt vuoden jälkeen itse elättää itsensä Suomessa, eikä hänen enää tarvitse elää valtion vastaanottorahan varassa. Opiskeluihin perustuvan oleskeluluvan myötä hän on voinut vihdoin kutsua myös vaimonsa turvaan Suomeen. Tämä on saapunut Jyväskylään muutama viikko sitten ja hänkin aikoo etsiä töitä Suomesta.
– Me aiomme jäädä Suomeen, mikäli se vain on mahdollista.
Kun kysyn onko Nikolai seurannut Suomessa käytävää maahanmuuttokeskustelua, hän kertoo suoraan että hallituksen uudet linjaukset mietityttävät häntä.
– Suoraan sanoen nämä kehityssuunnat pelottavat. Välillä on jopa sellainen olo, että juuri näitä asioita me pakenimme Venäjältä. Mutta vertaus Venäjän politiikkaan on onneksi huono, koska Suomessa on demokratia ja valta vaihtuu, toisin kuin Venäjällä.
TEKSTI KERTTU MATINPURO