Venäläisen teatterin oven avatessa vastaan tulvahtaa lämpö. Kontrasti ulkoilman hyiseen pakkaseen on vahva. Teatterin sisältä soi iloinen musiikki, nuoret naiset ja miehet tanssivat esiintymislavalla vauhdikkaasti. Lavalla on ukrainalaisia, baltteja, ainakin yksi kazakstanilainen, tadzhikistanilainen, valkovenäläinen ja joitakin venäläisiä. Venäjän kieli ja venäläinen teatteri on tuonut nämä nuoret eri puolilta Suomea jyväskyläläiseen lähiöön. Talvipäivä on vielä lyhyt, ulkona sininen hetki on vaihtumassa pimeydeksi. Teatterinjohtaja ja luoja Kira Mirutenko pujahtaa lavalle. Musiikki taukoaa hetkeksi, Mirutenko näyttää nuorille, kuinka käsien tulee liikkua tanssissa, kuinka ylävartalo kääntyy. Nuoret kuuntelevat intensiivisesti.
– Teatterissa on venäjänkielisiä siirtolaisia eri maista, eri taisteluista. Näen tehtäväksemme yhdistää ihmisiä. Auttaa heitä selviytymään traumoista ja psykologisesta stressistä.
Mirutenko perusti venäjänkielisen teatterin Jyväskylään liki pari vuosi- kymmentä sitten, pian muutettuaan kaupunkiin Moskovasta. Jyväskylään hän muutti, koska halusi esikoisensa hyvään suomalaiseen kouluun. Alkuun Mirutenko opetti draama- elementtejä sisältävää, kulttuurisia koodeja käsittelevää kurssia Jyväskylän yliopistossa, mutta häntä pyydettiin perustamaan oma, venäjän- kielinen teatteri. Aiempi lehtorin työ Moskovan teatteriakatemiassa vaihtui oman teatterin perustamiseen. Aikuisten lisäksi hän ohjaa venäjänkielisiä lapsia. Lapset tulevat eri maista. Jyväskylässä he asuvat eri puolilla kaupunkia, mutta venäjän kieli yhdistää. Vanhempien äidin- kieli on venäjä, kuten lasten kotikieli. Moni on tullut Jyväskylään keväällä 2022. – Ryhmässäni on lapsia eri kou- luista. Heitä on paljon Ukrainaista, mutta myös Venäjältä. Jyväskyläläinen Art Master on kotiutunut äskettäin Saksan Breme- nistä, jossa se voitti Kultur on tour -nimisen kansainvälisen teatteri- festivaalin pääpalkinnon, parhaan ohjauksen, parhaan miesroolin sekä lavastuksen palkinnot.
Elokuussa ArtMasterFest teatterifestivaalilla
Haastattelun jälkeen teatteri lähti esiintymään Helsingin Suomalaiseen Yhteiskouluun. Keväämmällä on esitys Lahdessa ja elokuussa on vuorossa vuosittainen ArtMasterFest- teatterifestivaali Jyväskylässä. Art Masterin voittamat teatteri- festivaalipalkinnot tulivat Antigone- näytelmästä. Teksti on vanha, mutta Zhenja (Evgenija) Berkovitsh on tehnyt siitä modernin näytelmäversion. Nuoren naisen, Antigonen, veljet alkavat riidellä ja taistella. Molemmat kuolevat. Vain toinen haudataan, sillä tsaari haluaa jättää toisen ruumiin hautaamatta, varoitukseksi muille, mitä seuraa sodan aloittamisesta. – Antigone haluaa haudata veljensä, mutta siitä seuraisi teloitus. Hän haluaa kuitenkin olla ihminen, hänelle on tärkeää haudata veljensä. Antigonen sulhanen on tsaarin poika ja lopulta kaikki kuolevat, myös tsaarin vaimo ja poika.
– Tsaari unohti olla ihminen. Antigone ojentaa tsaarille punaisen hiekkalapion. Se on oma muunnoksemme Berkovitshin tekstiin.
Näytelmän alkuperäinen kirjoittaja, ohjaaja, kirjailija Berkovitsh, on Mirutenkolle tuttu jo ajalta, jolloin hän vielä työskenteli Moskovan taideakatemian draamalehtorina. Berkovitsh oli tuolloin taideakatemian opiskelija.
Rakkaus isis-miehiin Viime keväästä Berkovitsh on ollut tutkintavankeudessa Venäjällä. Aiemmin hänen ohjaamansa ja Svetlana Pertrijchukin käsikirjoittama esitys oli voittanut kotimaassaan teatterialan pääpalkinnon, ”kultaisen naamion”.
– Näytelmä kertoi, kuinka rakkautta janonneet nuoret venäläisnaiset tutustuivat internetissä isis miehiin, menivät heidän kanssaan naimisiin. Ymmärrettyään, mihin olivat joutuneet, he palasivat lastensa kanssa Venäjälle.
Mirutenko kertoo, että monet venäläiset ovat joutuneet lopettamaan teatterin paitsi synnyi maassa, jotkut myös uudessa kotimaassaan. Kuka missäkin. Venäläisyys herättää nyt maailmalla epäluuloja, koska se yhdistetään Venäjän valtion tekemiin tekoihin.
– Monet kohtaavat vaikeuksia työssään. Joku sulkee teatterinsa, joku lopettaa teatterin tekemisen venäjäksi, joku ei saa rahoitusta.
Mirutenkon mukaan nuo ovat kuitenkin pieniä huolia. Jyväskylässä ja Suomessa voi onneksi ylläpitää normaalisti venäjänkielistä teatteria. Mirutenko kysyy usein lapsilta, joita ohjaa teatterissaan, onko kaikki ok. He vastaavat kyllä, eli heitä ei kiusata taustansa vuoksi.
– Nykyajalle on ominaista rajat maiden, kansojen ja ihmisten välillä. Sosiaalinen media on melkein taistelukenttä. Teatteri kysyy, miten pysyä ihmisenä.
Ihminen ja ihmisyys keskiössä
Ihminen ja ihmisyys on Mirutenkon teatterin keskiössä. Raja-aitojen ja sotien aikana hän pitää tärkeänä, että ihmisten inhimillisyys säilyy, epäin- himillisissäkin tilanteissa.
– Tämän päivän ihmisten suurin ongelma on itsensä tunnistaminen. He eivät osaa vastata rehellisesti kysymykseen: kuka minä olen?
Viime elokuussa Mirutenkon teatteri järjesti yhdessä Huoneteatterin kanssa venäjänkielisen teatterifestivaalin Jyväskylässä. Sen esityksiä jaettiin globaalisti online. Huoneteatterissa festivaaliväki keskusteli venäjäksi teatterin olemuksesta tänä päivänä. Mirutenko toivoo, että Jyväskylässä ja Suomessa voi jatkossakin tehdä venäjänkielistä teatteria. Hän toteaa tuntevansa Venäjältä satoja ihmisiä, jotka vastustavat sotaa.
Teatteri auttaa selviytymään traumoista.
– Mutta he ovat tavallisia ihmisiä. He ovat vakavia. On vaikeaa ottaa ensimmäinen askel sodan lopettamiseksi.
– On tärkeää, että ihmiset ymmärtävät Suomessakin, että Venäjän valtio ja venäläinen kulttuuri ovat eri asioita.
Helmikuussa Art Master -teatteri kokoaa Jyväskylään lasten ja nuorten teattereita Sampo Fest Finland- festivaalin muodossa. Elokuussa on suunnitelmissa taas ArtMasterFest- festivaali Jyväskylään. Viime vuoden helmikuussa Art Master esitti Helsingin Sellossa samanaikaisesti näytelmää Vanja elossa sekä suomeksi että venäjäksi.
-Seuraavalla kerralla venäjänkielisessä esityksessä voisi olla simultaanitulkkaus suomeksi. Nuorilla venäjänkielisillä näyttelijöillä on jyväskyläläislähiön teatterissa tauko. He hupsuttelevat keskenään. Tanssin jälkeen monilla on hiki. Vesipullon vesi maistuu. Osa istahtaa lavalle. Sitten musiikki jatkuu, Mirutenko nousee katsomosta ja jatkaa ohjaamista.
TEKSTI JA KUVAT: SINI IHANAINEN-ALANKO