Venäjän Aika matkailu

Monrepos Puiston uusi ja kiistelty ilme

Viipurin legendaarisessa Monrepos-puistossa on käynnissä puistoalueen historian mittavin restaurointihanke. Venäjän Aika tutustui ankaraakin kritiikkiä sekä Venäjällä että Suomessa herättäneen puistoreformin nykytilanteeseen.

Monrepos’n pääportti ja puiston johtaja Aleksandr Smirnov. Portti on kopio alkuperäisestä, mahdollisesti Carl Engelin suunnittelemasta portista.

Tuulinen ja kylmä syyspäivä Viipurissa. Kukapa nyt lähtisi päiväretkelle riehuvan merituulen armoilla olevaan Monrepos-puistoon?

Mutta yllätys yllätys: puistoa lähestyttäessä ovat tienvarret täynnä henkilö- ja linja-autoja jo kilometrin päässä pääportilta. Eli yksi asia varmistuu paikalla käymättäkin: jos puistosta halutaan kehittää massaturismikohde, on asiallisen ja riittävän suurikokoisen paikoitusalueen rakentaminen tulevaisuudessa välttämätöntä.

Vaikka kesäsesonki on jo ohitse, on lipunmyyntikojun edessä pitkä jono puistoon pyrkijöitä. Pariskuntia, lapsi­perheitä ja eläkeläisiä. Osa viipurilaisia päiväretkeilijöitä ja osa ympäri Venäjää saapuneita matkailijoita. Koronapandemiasta johtuen ulkomaalaisia on toistaiseksi liikkeellä erittäin rajoitetusti.

Alue ei ole toistaiseksi kokonaisuudessaan auki turisteille, ja asiasta kertovat ”Vaarallinen vyöhyke. Kulku ankarasti kielletty”-kyltit. Venäläiset suhtautuvat kieltoon kuitenkin melko välinpitämättömästi ja pujahtavat kielletylle alueelle aitojen raoista.

Päärakennuksen hirsimateriaali uusitaan. Myös vanhoja hirsiä käytetään, mikäli ne eivät ole homehtuneet pilalle.

Venäjän valtion omistuksessa oleva Monrepos on ollut viime vuosina taajaan esillä mediassa. Medianäkyvyyden keskeinen syy on puistossa suoritettava laajamittainen restaurointityö, jonka päärahoittajana on Maailmanpankin alainen Kansainvälinen jälleenrahoitus- ja kehityspankki (IBRD). Hankkeen arvo on noin 30 miljoonaa euroa.

Entisöintityö käynnistyi vuonna 2017 ja näyttäisi nyt olevan loppusuoralla. Puiston restaurointia ei ole sinällään vastustettu, mutta lähes jokaisella tuntuu oleva oma mielipide siitä, kuinka projekti tulisi toteuttaa. Kenties riitely asian tiimoilta on paradoksaalisesti myös lisännyt puiston suosiota ja kävijämääriä, koska jokainen haluaa muodostaa oman mielipiteensä asiasta.

Puiden määrää karsittu radikaalisti

Näyttävällä paraatiportilla tapaamme puiston nuoren johtajan Aleksandr Smirnovin, joka on koulutukseltaan arkeologi ja työskennellyt aikaisemmin asiantuntijana Viipurin linnassa. Smirnov on lupautunut esittelemään Monrepos’n nykytilaa lehtemme lukijoille.

Lyhyen toimikautensa aikana Smirnov lienee jo totaalisesti kyllästynyt toimittajien uteluihin puistoremontin yhteydessä käydystä debatista ja riitelystä, joten hän kuittaa asian ironisoiden:

– Juuri minä olin restauroinnin innokkaimpia kriitikkoja, ja ilmeisesti sen seurauksena minusta päätettiin tehdä puiston uusi johtaja, Smirnov tokaisee.

Jos Monrepos-puistoon tulijalla on aikaisempaa kokemusta paikan päällä vierailusta, niin kieltämättä vaikutelma on aluksi hieman hämmentävä. Puistoalue vaikuttaa aikaisempaa avarammalta, sillä puiden määrää on karsittu ankarasti.

Entisöitävät rakennukset ilmakuvassa. Vasemmalla päärakennus, johon sijoittuu museo. Oikealla kirjastorakennus, johon tulee arkisto ja tieteellinen osasto.

Tuntuu ikään kuin entisen satumetsän luoma salaperäinen lumous olisi jotenkin kadonnut. Turvallisuussyistä myös kävelyreittejä on tehty helppokulkuisemmiksi ja rannat on kivetty.
Juuri puiden radikaali vähentäminen on ollut eräs kriitikoiden innokkaimmin käyttämistä argumenteista. Puiston kunnostajat ovat taas olleet sitä mieltä, että sairaat ja vaaralliset vanhat puut on parempi poistaa yhdellä kertaa.

Aleksandr Smirnov perää yleisöltä kärsivällisyyttä.

– Totta kai puisto näyttää tässä vaiheessa parturoidulta, mutta jo muutaman vuoden kuluttua nyt istutetut puuntaimet alkavat päästä oikeuksiinsa, Smirnov sanoo.

Romantiikan kultakausi

Monrepos’n historia ulottuu 1700-luvun puoliväliin, mutta nykymuotoisen puiston varsinaisina alullepanijoina pidetään saksalaista Nicolayn sukua, joka omisti alueen 1700-luvun lopulta lähtien.

Ludwig Heinrich von Nicolay oli runoilija ja tiedemies, jonka laajoissa puistosuunnitelmissa eli ajalle ominaisen romanttisen tyylisuunnan mukainen henki. Huvimajoja, kaarisiltoja, salaisia kohtaamispaikkoja rakastavaisille ja niin edelleen.

Aleksandr Smirnov ja puiston opastaulu.

Ludwigin ideana saattoi olla myös Monrepos’n kehittäminen taloudellisesti omavaraiseksi kartanoksi, eli puistoon suunniteltiin hedelmäpuutarhoja, arboretum ja kasvihuoneita. Kenties myös potaattipelto ja viljan kasvatusta.

Ludwigin poika Paul hylkäsi osan isänsä suunnitelmista, mutta juuri Paulin aikana puistoon rakennettiin sen tunnetuimmat rakennustaiteelliset elementit, kuten Neptunuksen temppeli, Ludwigsburgin hautakappeli ja Väinämöisen patsas.

Epäselvää tuntuu olevan missä määrin tavallisella rahvaalla oli mahdollisuus tutustua puistoon 1800-luvun puolivälissä muissa kuin työtehtävissä.

Tungosta lippuluukulla. Tuulisesta syyssäästä huolimatta Monrepos on suosittu matkailukohde.

Puiston nykyisen restauraatiotyön eräänlaisena lähtökohtana on palauttaa se ”alkuperäiseen” asuunsa, ja tätä silmällä pitäen Ludwig Nicolayn vanhat suunnitelmat (joita ei koskaan kokonaisuudessaan toteutettu) on kaivettu arkistojen kätköistä.

Neuvostoliitto laiminlöi peruskorjauksen

Aleksandr Smirnovin mukaan Monrepos on näyttäytynyt historiansa aikana niin monimuotoisena, että kaikilla tuntuu olevan varma ja oikea käsitys siitä, miltä puiston tulee näyttää.
Varsinkin toisen maailmansodan jälkeisinä neuvostovuosina puiston kosmopoliittinen ja suomalainen historia on saattanut olla päänvaiva viranomaisille.

– Viipurin väestö vaihtui sotien seurauksena täydellisesti, ja neuvostopropagandassa Suomi ja suomalaiset sekä heidän historiansa täytyi esittää kansalle hyvin kielteisessä kontekstissa, Smirnov muistuttaa.

Kiinalainen kaarisilta. Puiston rannat on turvallisuussyistä reunustettu kivimateriaalilla. Merellisyys on Monrepos-puiston keskeinen elementti.

Neuvostovuosina puisto olikin muussa kuin matkailijakäytössä ja se rapistui nopeasti. Eri aikoina alueella sijaitsi esimerkiksi kommunistijohtaja Kalininin mukaan nimetty huvipuisto, päiväkoti Metsäsatu, asuntoja ja toimistoja. Alueella järjestettiin myös suuria kansanjuhlia viipurilaisille.

Kenties vasta 1970-luvulla Neuvostoliitossa herättiin siihen, että Monrepos-puiston historiallisen arvon vaaliminen sopii myös sosialistiseen kulttuuriperintöön. Neuvostoliiton kaatuminen pani liikkeelle suunnitelmat puiston perusteellisesta restauroinnista, mutta alkuvuosina Venäjää vaivasi krooninen rahapula, joten alueen rapistuminen jatkui.

Aika ajoin puiston kohteita, kuten Väinämöisen patsasta ja Neptunuksen temppeliä, on myös vandalisoitu. Temppeli paloi vuonna 2011 ilmeisesti tuhopolton seurauksena, mutta on nyt pystytetty uudelleen.

Tavoitteena puoli miljoonaa kävijää vuodessa

Nyt toteutettavassa restauroinnissa uudistetaan myös Monrepos’n suurimmat rakennukset, eli päärakennus ja kirjasto, jotka on rakennettu 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa. Molemmat talot olivat ennen remonttia erittäin huonossa hapessa, joten käytännössä ne on purettu ja koottu uudestaan.

Peruskorjauksessa käytetään alkuperäistä hirsimateriaalia mikäli mahdollista. Osa hirsistä on kuitenkin käyttökelvottomia. Hanke edellyttää huippuluokan ammattitaitoa, eikä sellaista löydy Viipurista tai lähialueilta.

Ludwigsburgin hautakappelia ei ole toistaiseksi restauroitu. Kappeli sijaitsee saarella, mutta sinne ei rakenneta siltaa. Turistit voivat myöhemmin käydä saaressa veneellä.

– Ekspertit tulevat eri puolilta Venäjää ja ovat paikan päällä kuukausikaupalla, Smirnov kertoo.

Mutta onko päärakennusten osalta kyseessä enää restaurointi vai onko kyse kokonaan uusista taloista?

– Vanhoista rakenteista säilytetään yli 35 prosenttia, joten kyseessä on restaurointi. Mutta toki ero entisöinnin ja uudisrakentamisen välillä on jossain määrin veteen piirretty viiva.

Entisöityyn päärakennukseen sijoittuu museo ja kirjastorakennukseen arkisto sekä tieteellinen osasto.

Luonnollisesti puistoalueelle tulevat myös ajanmukaiset WC-tilat ja erilaisia palveluita, kuten ravintoloita ja kahviloita. Myös lapset on otettu huomioon suunnittelussa. Ilmeisesti tarkoituksena on, että puistoon tulevat ostaisivat pelkän sisäänpääsylipun lisäksi puistoalueelta myös oheispalveluita. Näin saataisiin kerrytettyä kassavirtaa.

Puiston uudistustyö on jonkin verran viivästynyt ja tällä hetkellä on suunnitelmissa, että avajaisia vietettäisiin ensi kesänä.

– Toki puisto ei ole tuolloin vielä valmis, vaan lopullinen tulos on nähtävissä kenties vuosikymmenen kuluttua.

Neptunuksen temppeli on puiston rakennuksista tunnetuimpia. Kymmenisen vuotta sitten temppeli paloi, mutta on sittemmin pystytetty uudestaan.

Totta kai myös Smirnov odottaa jo kiihkeästi aikaa, jolloin valtakunnanraja aukeaa, ja myös ulkomaalaiset pääsisivät ihmettelemään alueen uutta ilmettä.

Entä mikä on vuotuinen kävijämäärätavoite?

– Noin 500 000 henkeä vuodessa.

Ja kukahan puiston tulee avaamaan?

– Suuri toiveemme on, että Venäjän ja Suomen presidentit tulisivat avajaisiin ja vihkisivät legendaarisen puiston yhdessä käyttöönsä, Aleksandr Smirnov ehdottaa.

 

TEKSTI MARTTI KIURU KUVAT SVETLANA ALEKSEJEVA

Jaa artikkeli