Kolmas toukokuuta vietettiin YK:n yleiskokouksen julistamaa maailman lehdistönvapauden päivää. Samana päivänä riippumaton Toimittajien ja mediatyöläisten ammattiliitto (Профсоюз журналистов и работников СМИ) järjesti aktion nimeltä ”Toimittajat vankilassa”. Aktiossa ammattiliiton jäsenet ja asiasta välittävät kansalaiset kirjoittivat tukikirjeitä toimittajille, jotka istuvat tällä hetkellä vankilassa tai tutkintavankeudessa.
Toimittajien ammattiliiton mukaan Venäjällä istuu tällä hetkellä kaltereiden takana kahdeksantoista työnsä vuoksi vainottua toimittajaa, viisitoista miestä ja kolme naista. Osalla on alaikäisiä lapsia.
Vasta aivan hetki sitten tämä joukko koostui kolmestatoista henkilöstä, mutta viime kuussa (huhtikuussa) vielä viisi kollegaamme pidätettiin. Uudet pidätykset johtuvat pääasiassa toimittajien kannanotoista sotatoimiin Ukrainassa. On pidettävä mielessä, että tilanne muuttuu ja pahenee hyvin nopeasti – kun tämä kirjoitus julkaistaan, ei kaltereiden takana varmasti ole vähemmän, vaan todennäköisesti enemmän toimittajia.
Etsinnät, pidätykset, pitkittyneet ja tuskaiset vankeusrangaistukset, läheisiin kohdistuva psyykkinen väkivalta, tutkintavankeudet, oikeudenkäynnit, loputtomat oikeuden loukkaukset ja joskus jopa tietämättömyys siitä, mistä syytettyä syytetään… Toimittajat joutuvat nyky-Venäjällä kokemaan kaikkia näitä hyvin raskaita koettelemuksia.
90-luvun alussa koko Afrikassa oli vangittuna yhteensä seitsemäntoista toimittajaa. On kauhistuttavaa huomata, että Venäjän tila on nyt vielä huonompi, ja että maa on tiellä kohti laajaa sortovaltaa sekä tilannetta, jossa valtio kontrolloi mediaa täydellisesti.
Laki, joka sulki tiedotusvälineet
Pian sotatoimien aloittamisen jälkeen Vladimir Putinia ympäröivä silovikkiblokki ymmärsi, olettavasti eri lähteiden kanssa käydyn viestinnän perusteella, että he olivat häviämässä sodan. He eivät myöskään olleet varmoja kannatuksesta, jota tämä ”erikoisoperaatio”, kuten tiedotusvälineiden on sotaa kutsuttava, tulisi saamaan. He ymmärsivät, että riippumaton ja valtion näkökulmasta vaihtoehtoinen tieto voisi saavuttaa venäläiset riippumattomien venäläisten ja ulkomaalaisten tiedotusvälineiden kautta. Tämän vuoksi hyväksyttiin ennätysajassa laki, joka johti vakaiden ja oman yleisönsä löytäneiden tiedotusvälineiden sulkemiseen. Esimerkiksi uralilainen julkaisu Znak.com joutui sulkemaan sivunsa.
Ilman minkäänlaisia parlamentaarisia keskusteluja valtion duuma hyväksyi maaliskuun alussa lain, jonka perusteella Venäjän asevoimien toimintaa koskevan disinformaation levittämisestä sekä asevoimien halventamisesta voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen ja vankeuteen jopa viidentoista vuodeksi. Lisäksi Venäjän ulkoministeriö kaatoi ”polttoainetta liekkeihin”: ulkoministeriön virallinen edustaja Marija Zaharova ilmoitti, että Venäjän armeijan toimista Ukrainassa tehtaillaan ”valtavaa valeuutisten virtaa”. Ulkoministeriön mukaan osallisina on ulkomaisia, Naton koordinoimia tiedustelupalveluita.
Nämä Venäjän valtion edustajien sanat kuulostavat riippumattomien toimittajien korvissa järjettömiltä ja ovat kaukana todellisuudesta. Esimerkiksi toimittaja Marija Ponomarenko pidätettiin ja istuu nyt vankilassa somepostauksensa vuoksi, joka koskee Mariupolin tuhoutunutta draamateatteria. ”Novyi fokus” -julkaisun päätoimittajaa Mihail Afanasjevia syytetään rikoksesta, koska hän julkaisi jutun siitä, kuinka yksitoista kansalliskaartin OMON-erikoisjoukkoihin kuuluvaa henkilöä Hakassiasta kieltäytyi lähtemästä Ukrainaan. Häntä vastaan on nostettu rikossyyte Venäjän asevoimien toimintaa koskevan valheellisen tiedon levittämisestä.
Roskomnadzorin rankaisutehtävä
Venäjällä tiedotusvälineiden työtä säätelee koko joukko erilaisia valtion virastoja. Yksi näistä on liittovaltion viestinnän, tietotekniikan ja joukkotiedotusvälineiden valvontapalvelu Roskomnadzor. Alun perin sen toimivaltaan kuului valvoa, että joukkotiedotusvälineissä, televisiolähetyksissä ja radiolähetyksissä noudatetaan Venäjän federaation lainsäädäntöä, mutta nyt sitä voidaan kutsua yksinomaan rankaisevaksi elimeksi. Sodan alusta 24. helmikuuta lähtien virasto on estänyt yli 2 000 sellaisten tiedotusvälineiden, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ja blogien verkkosivustoa, joissa kirjoitettiin jotain sodasta tai vastustettiin sitä. On huomionarvoista, että myös suurten voittoa tavoittelemattomien järjestöjen, kuten Human Rights Watchin, verkkosivustot on estetty.
Neljäs maaliskuuta Venäjällä suljettiin Facebook, joka oli erityisen suosittu suurkaupunkien asukkaiden keskuudessa. Roskomnadzorin mukaan sen sulkeminen oli ”vastatoimi sille, että pääsy venäläisten tiedotusvälineiden sivuille oli estetty”. Virallisessa lehdistötiedotteessaan virasto kertoi esimerkkinä, että lokakuusta 2020 alkaen Facebook olisi diskriminoinut 26 kertaa venäläisiä tiedotusvälineitä.

Maaliskuun lopulla hyvin lyhyen oikeudenkäynnin jälkeen oikeus kielsi Meta-yhtiön ja sen omistamien Facebookin ja Instagramin toiminnan Venäjällä kokonaan.
Huhtikuun lopulla Roskomnadzor esti linkit kahteen Ukrainan sotaa käsittelevään tekstiin, jotka oli julkaistu riippumattomien kirjoittajien ”Sigma”-nimisellä alustalla. Tämän jälkeen myös itse sivusto lakkasi toimimasta.
Roskomnadzorin kielto julkaista Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin haastattelua, jonka hän antoi maaliskuun lopulla useille venäläisille aikakauslehdille, rikkoi räikeästi lakia tiedotusvälineiden toiminnasta. Haastattelun tehneitä julkaisuja vastaan on käynnistetty tutkinta.
Roskomnadzor ei antanut minkäänlaista syytä sille, miksi median ei olisi pitänyt julkaista Volodymyr Zelenskyin haastattelua. Voidaan varmaankin olettaa, että haastattelu olisi voinut sisältää lausuntoja, joita lainvalvontaviranomaiset voisivat pitää valeuutisten levittämisenä Venäjän federaation asevoimien toimista tai niiden halventamisesta. Roskomnadzor kuitenkin antoi varoituksensa vain muutama minuutti ennen itse haastattelun julkaisemista, ja on epätodennäköistä, että virasto olisi jo tuolloin tiennyt sen sisällöstä.
Kuluneiden sotakuukausien aikana Venäjällä on tapahtunut täydellinen riippumattomien tiedotusvälineiden puhdistus. Satoja toimittajia ja valokuvaajia, myös valtion tiedotusvälineille työskennelleitä, on muuttanut ulkomaille, ja ulkomaisten tiedotusvälineiden kirjeenvaihtajuuksia on lopetettu. Siitä huolimatta, että monet ihmiset käyttävät VPN-palvelua, jatkavat kiellettyjen somekanavien ylläpitämistä ja etsivät tärkeää tietoa internetistä, minun henkilökohtainen mielipiteeni ja kokemukseni, joka pohjautuu viestintään eri sosiaalisten ryhmien kanssa useilla Venäjän eri alueilla, on se, että ihmiset joko kieltäytyvät ymmärtämästä, mitä Ukrainassa tapahtuu, tai katsovat valtion televisiota. Jos ennen pystyin erottamaan eri televisiokanavat toisistaan, niin nyt kaikki on muuttunut yhdeksi suureksi propagandavirraksi, jossa ei noudateta minkäänlaisia journalistisia standardeja.
Venäjällä yhä kuitenkin kotietsintöjen ja vankilan välisessä tilassa toimii joitain verkkojulkaisuja, ja toimittajat yrittävät nostaa esiin akuutteja sosiaalisia ongelmia sekä esiintyvät avoimesti sodan lopettamisen puolesta. Kaikki eivät ole valmiita lähtemään maasta. Oletan, että tiedotusvälineitä koskeva laki tulee kehittymään yhä vain huonompaan suuntaan niin kauan kuin mikään journalistinen toiminta ei ole kokonaan kielletty Venäjällä. Ja silloin venäläisen yhteiskunnan avuksi eivät enää tule tiedotusvälineet eivätkä voittoa tavoittelemattomat järjestöt, jotka on jo lähes kaikki julistettu ”ulkomaisiksi agenteiksi”. Silloin tämä kauan kestänyt haluttomuus ymmärtää politiikkaa ja kohdata totuus silmästä silmään tulee välttämättömäksi.
Mutta toimittajana minulle jää yksi suuri kysymys: miksi vapautta, myös sananvapautta, osataan arvostaa vasta kun se menetetään kokonaan?
Sofja Rusova,
Venäjän toimittajien ja media-alan työläisten liiton varapuheenjohtaja
Käännös: Elina Saarilahti