Venäjän hyökättyä Ukrainaan aktivoiduin VKontaktessa, joka on Venäjän vastine Facebookille. Perustin sinne profiilin nimimerkillä, joka viittaa suomalaisuuteeni. Aloin jakaa venäläisille tietoa sodasta ja sen seurauksista.
Aluksi kommentoin postauksiin englanniksi. Silläkin tavalla keskustelukumppaneita riitti yllättävän hyvin. Oli kuitenkin selvää, että aivopestyimmän osan venäläisistä tavoittaisi vain venäjän kielellä. Osa kommenteistani jäi vaille vastauksia todennäköisesti kielivaikeuksien takia.
Niinpä aloin käyttää Google Kääntäjää (translate.google.fi) heti, kun työkaveri asiasta vinkkasi. Sometan yleensä iPad-tabletilla, ja ainakin sillä siirtyminen sovelluksesta toiseen on niin sujuvaa, että keskustelu onnistuu täysin reaaliaikaisesti, vaikka käytän sekä toisten että omat kommenttini käännösohjelman kautta.
Omat haasteensa kielitaidottomuus tietenkin aiheuttaa. Kun vastustaja on lukumääräisesti ylivoimainen, ja käynnissä on useita keskusteluita samaan aikaan, saattaa toiselta rintamalta ammutun postauksen torjumiseksi tarkoitettu täsmähyökkäys käynnistyä kokonaan toisella rintamalla. Ja vaikkei koukkaus käännösohjelman kautta kestä montakaan sekuntia, ehtii sinä aikana jo unohtua, pitikö vastaus tähdätä Igorille vai Alekseille.
Näkyvyyttä saa siellä, missä on paljon ihmisiä
Jokainen, joka osaa käyttää Facebookia, osaa käyttää myös VKontaktea. Kun omaa postausta tai kommenttia kommentoidaan tai tykätään, siitä tulee ilmoitus, jolloin keskustelua voi jatkaa.
Olen lähetellyt kaveripyyntöjä sellaisille, jotka ovat tykkäilleet postauksistani. Sillä tavalla koossa on muutama kymmenen kaveria eri puolilta Venäjää, mutta pommittamalla samanmielisten joukkoa ei mikään tietenkään muutu.
Jos haluaa tavoittaa paljon ihmisiä, VKontaktessa kannattaa toimia samoin kuin sosiaalisessa mediassa yleensäkin: pitää mennä sinne, missä ihmiset ovat jo valmiiksi. Kommentti valtiollisen tv-kanavan tai muun ison median postauksessa näkyy helposti tuhansille.
Hyviä aseita tällaisessa somesodassa ovat vapaiden medioiden venäjänkieliset sisällöt. Koska Venäjällä sellaisia ei käytännössä enää ole, täytyy löytää läntisten medioiden venäjänkieliset aineistot. Onneksi niiden määrä on viime aikoina kasvanut. Euroopan unionikin rahoittaa disinformaation vastaista sivustoa, jolla on Ukrainan sotaa koskevia artikkeleita monilla kielillä (euvsdisinfo.eu).
Onneksi minulla on kokemusta somejänkkäämisestä kotimaisten oikeistopopulistien kanssa. Logiikka ja toimintatavat ovat samoja venäläisillä alustoilla. Argumentit loppuvat hyvin pian, ja alkaa henkilöön käyvä hyökkäys.
Putinin hallinto on tukenut monia populistiporukoita eri puolilla Eurooppaa aiheuttaakseen sekaannusta ja hämmennystä, mutta suurin sekaannus on syntynyt Venäjällä. Sodan alkuvaiheessa osa venäläisistä ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt esimerkiksi puhetta pakolaisista ollenkaan. Sodan sijaan heidän nähdäkseen käynnissä oli pelastusoperaatio, jota Ukrainan puolelta oli pyydetty.
Pakotteita ei vielä käsitetä
Sodan laajuus on vähitellen valjennut yhä suuremmalle osalle venäläistä somekansaa, mutta propagandan vaikutus kuuluu käsityksissä sodan tarkoituksista. Moni vaikuttaa uskovan tosissaan, että Ukraina on natsien hallinnassa.
Kuten sanottu, VKontaktessa osa käyttäjistä peukuttaa postauksiani, mutta enemmistö reagoivista suhtautuu hyvin kielteisesti. Vastauksissa toivotaan kohteliaasti tai vähemmän kohteliaasti katoamistani maan päältä. Aika usein arvellaan myös, että olen amerikkalaisten palkkalistoilla. Moni kysyy, miksi olen ollut kahdeksan vuotta hiljaa ”Donbassin tapahtumista”.
Lännen asettamiin pakotteisiin venäläiset eivät vielä oikein osaa suhtautua. Jos uutinen kertoo Fazerin lopettavan Venäjällä, alkaa sosiaalisessa mediassa keskustelu siitä, mikä suklaa on parasta. Jos lähtijä on muu elintarvikeyritys, saattaa keskustelu lipsahtaa ruokien lisäaineisiin. Iso kuva on kateissa. Vielä ei ole ehditty ajatella, paljonko työttömyys kasvaa, kun monet yritykset lopettavat Venäjällä.
On täysin selvää, ettei kansalliskiihkoisimpien mieli muutu muutamalla Hesarin uutisella. Kohderyhmänä onkin se hiljainen enemmistö, joka kyllä seuraa somekeskustelua, vaikka ei siihen itse osallistu.
Olen somesodallani varmaan jo moneen kertaan syyllistynyt tekoon, josta Venäjän nykyisen lainsäädännön mukaan saa jopa 15 vuoden vankeustuomion, mutta tuskinpa tulee tarvetta matkustaa Putinin hallitsemalle alueelle.
TEKSTI Juha Peltonen
Kirjoittaja on Omnipressin vastaava tuottaja
Lue myös: Sosiaalinen media tavoittaa tavalliset venäläiset