Venäjän poliittinen johto on määrätietoisesti kaventanut kansalaisaktivismin tilaa ainakin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälistä lähtien. Painostuksen seurauksena venäläinen kansalaisyhteiskunta on voimakkaasti kahtia jakautunut.
– Avoimesti poliittiset toimijat ovat olleet vaikeuksissa jo pitkään. Toisaalta rinnalla on kulkenut toinen polku, jolla vaikkapa sosiaali- ja terveyskysymyksiin keskittyvät järjestöt ovat pystyneet toimimaan aika vapaastikin. Niitä on myös tuettu rahallisesti, Helsingin yliopiston vanhempi tutkija Meri Kulmala sanoo.
Jako poliittisiin ja muihin järjestöihin ei hänen mukaansa ole yksiselitteinen.
– Monet järjestöt ovat olleet tosi taitavia kuljettamaan mukana myös hallinnon näkökulmasta ei niin tervetulleita aiheita. Jos puhutaan vaikka naisiin kohdistuvasta väkivallasta, joka on niin sanotusti feministisenä aiheena ollut kielletty, se on pystytty sisällyttämään perheisiin liittyvään sosiaalityöhön.
Sosiologina Kulmala on tutkinut venäläistä kansalaisyhteiskuntaa ja erityisesti lastensuojelujärjestöjä.
– Myös lasten oikeudet ovat poliittinen kysymys, mutta se voidaan kehystää hyvin eri tavoin. Venäläiset lastensuojelujärjestöt ovat olleet hyvin verkostoituneita kansainväliseen keskusteluun lastensuojelusta, ja tehneet paljon yhteistyötä yli rajojen, hän toteaa.
Yhteistyö edistää demokratiaa ja liberaaleja arvoja
Venäjän aloittaman hyökkäyssodan takia lähes kaikki läntiset tahot pyrkivät ymmärrettävästi eristämään venäläiset kansainvälisestä yhteistyöstä ja vuoropuhelusta. Kulmalan mielestä kontakteja juuri kansalaisyhteiskuntaan kannattaisi kuitenkin jatkaa.
– Yhteyden pitäminen kansalaisjärjestöihin ja yhteistyön jatkaminen jollakin tapaa olisi entistä tärkeämpää sen sijaan, että suljemme nämä ihmiset ulos. Sitten on toinen kysymys, kuinka turvallista mukanaolo kansainvälisessä yhteistyössä siellä päässä tällä hetkellä on, Kulmala sanoo.
Hänen mukaansa venäläisen yhteiskunnan sodanvastaisin osa ovat järjestöihmiset, joille demokraattiset ja liberaalit arvot ovat tärkeitä ja joilla on ollut pääsy monenlaisen tiedon ääreen juuri kansainvälisen yhteistyön kautta.
– Omaan kokemukseeni ja tutkimusyhteistyöhön perustuen näen, että juuri nämä kansainvälisessä yhteistyössä mukana olleet järjestöihmiset, ja tietysti myös kriittiset tutkijat, ovat enemmän tai vähemmän avoimesti sotaa vastaan.
Kulmala pitää huolestuttavana, jos tämä joukko suljetaan kansainvälisen yhteistyön ulkopuolelle.
– Olisi tärkeää, että heillä säilyvät tämä henkireikä ja nämä yhteydet, koska ne ovat pitkälti mahdollistaneet, että tämä joukko on aika kriittistä tällä hetkellä. Se on se porukka, joka ei ole valtiollisen propagandan uhreja, Kulmala sanoo.
Hän jatkaisi yhteistyötä varsinkin sotaan kriittisesti suhtautuvan kansalaisyhteiskunnan kanssa.
– Jos olemme jonain päivänä siinä onnellisessa tilanteessa, että Venäjällä valta vaihtuu, juuri tämä järjestöporukka ja kriittiset tutkijat ovat heitä, joilla on mahdollisuus viedä yhteiskuntaa terveempään suuntaan.
Hallinnon kontrollia vaikea ohittaa
Ulkopoliittisen instituutin tutkijatohtori Veera Laine muistuttaa, että ulkomailta tuleva yhteydenpito voi myös kääntyä niitä ihmisiä vastaan, joita halutaan lähestyä.
– Venäjän johto on luonut tilanteen, jossa venäläistä kansalaisyhteiskuntaa tai ruohonjuuritasoa on tosi vaikea lähestyä valtiollisen kontrollin ohi, hän toteaa.
Laineen mukaan taustalla on Venäjän johdon epäluuloinen suhtautuminen kaikkeen, minkä he ajattelevat olevan ulkomailta tulevaa vaikuttamisyritystä. Varsinkin demokratiaan liittyvät projektit ja ihmis- tai kansalaisoikeuksiin liittyvät hankkeet leimataan haitallisiksi ja epäilyttäviksi. Yksi keino siihen on laki ulkomaisista agenteista, joka säädettiin 2012. Sitä on myöhemmin laajennettu koskemaan mediaa ja jopa yksittäisiä ihmisiä, ja rangaistuksia on kovennettu.
– Se on pelote heitä kohtaan, jotka tekevät jotain poliittista työtä tai ovat yhteydessä ulkomaisiin toimijoihin, Laine sanoo.
Sodan julkinen tuomitseminen voi olla venäläisille vaarallista, mutta ilman sitä taas yhteistyö läntisten ihmisten ja organisaatioiden kanssa voi olla vaikeaa.
– Venäjän aloittaman hyökkäyssodan ilmapiirissä yhteyksiä venäläisiin virallisiin organisaatioihin ei voida ylläpitää. Se ei tarkoita kaikkien yhteyksien katkeamista ikiajoiksi, mutta tässä hetkessä ei voi jatkaa yhteistyötä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yksityisten kansalaisten välisiä yhteyksiä ei pidä rajoittaa, vaikka Venäjän lait näitä yrittävätkin leimata.
Laineen mukaan vaikeassakin tilanteessa on hyvä muistaa, että Venäjällä on myös ihmisiä, jotka omista syistään vastustavat sotaa ja ovat huolissaan venäläisestä kansalaisyhteiskunnasta.
– Symbolinenkin tuki venäläisille aktivisteille on tärkeää. He eivät ole lännen agentteja, vaan huolissaan Venäjän tulevaisuudesta ja kansalaisyhteiskunnasta.
TEKSTI Juha Peltonen
Lue lisää: Venäläiset kansalaisjärjestöt suojautuvat muuntumalla löyhiksi verkostoiksi