Turusta kotoisin oleva Anne Lammila on tehnyt koko työuransa ulkoministeriön palveluksessa. Yli kolmen vuosikymmenen aikana diplomaatin asemamaat ovat olleet Brasilia, Espanja, Ranska, USA ja viimeksi Meksiko, jossa Lammila toimi suurlähettiläänä. Ensimmäisellä ulkomaankomennuksella Brasiliassa Lammila tapasi tulevan aviomiehensä Markku Saksan, joka toimi tuolloin Etelä-Amerikassa Suomen Kuvalehden kiertävänä kirjeenvaihtajana. Siitä lähtien pariskunta on pitänyt yhtä ja kiertänyt maailmaa ensiksi kahdestaan ja sittemmin kolmen lapsensa kanssa.
Kuinka yhteiselo sääntöihin tiukasti sidotun virkamiehen ja kenties boheeminkin lehtimiehen ja reportaasinkirjoittajan välillä on sujunut?
”Mielestäni erittäin hyvin. Diplomaattien yleinen ongelma on se, etteivät puolisot saa työtä kohdemaassa. Markku on kuitenkin pystynyt tekemään töitä suomalaislehdille koko ajan”, Anne Lammila sanoo.
Jatkuvasti vaihtuvat asuinpaikat lienevät myös haaste varsinkin jos perheessä on pieniä lapsia?
”Tämäkin on totta, mutta toisaalta perheyhteys kiinteytyy ja kaikki perheenjäsenet puhaltavat yhteen hiileen. Nyt lapsemme ovat jo aikuisia. Kaksi heistä asuu Helsingissä ja nuorin poikamme opiskelee Amsterdamissa.”
Hyvä maakuva ei ole itsestäänselvyys
Hyvä kielitaito on diplomaatin pääomaa ja Anne Lammilakin kertoo osaavansa seitsemää kieltä. Myös venäjän kieli on hallussa, sillä Lammila opiskeli lyhyen venäjän lukiossa ja jatkoi kielen opiskelua Turun kauppakorkeakoulussa sekä opiskelijavaihdossa Ukrainassa 1980-luvun alussa.
Pietarin pääkonsulaatti on Suomen suurin ulkomaanedustusto, ja pääkonsulin tehtävä on ulkoasiainhallinnon arvostetuimpia posteja. Pietarissa johtava suomalaisvirkamies on myös julkinen henkilö täysin toisella tavalla, kuin esimerkiksi Espanjassa tai Meksikossa.
Pietarilaismedia on jatkuvasti yhteydessä pääkonsulaatin virkamiehiin, joten julkisuusdiplomatian hallinta on työssä tärkeää. Venäläinen Levada-tutkimuslaitos kartoitti jokin aika sitten venäläisten mielikuvia Suomesta, ja ylivoimainen enemmistö vastaajista suhtautui maahamme myötäsukaisesti.
”Suomen nykyinen hyvä maakuva Venäjällä on iloinen asia, mutta se ei ole itsestäänselvyys, vaan asian eteen on tehtävä jatkuvasti töitä”, Lammila muistuttaa.
Venäläisten ja erityisesti pietarilaisten turismi Suomen suuntaan on erittäin suosittua, joten Schengen-viisumien myöntöajat ja rajaruuhkat ovat satojentuhansien pietarilaisten vakiopuheenaiheita. Ruplan kurssin vahvistuminen kuluneen vuoden alussa toi taas nopeasti jonoja rajalle ja pidensi viisumien käsittelyajan yli kuukauteen.
”Nyt olemme kuitenkin saaneet käsittelyajan lyhennettyä alle kahteen viikkoon, eli EU:n suositusten tasolle.”
Bisnesmahdollisuuksia Cleantech-sektorilla
Pääkonsulin työnkuvassa painottuu talous ja suomalaisyritysten etujen edistäminen itänaapurissa. Venäjän jo krooniselta vaikuttanut talouskriisi tuntuu tällä erää helpottuvan hieman. Yritykset ovat pääosin sopeutuneet Ukrainan kriisin ja pakotteiden jälkeiseen uuteen markkinatilanteeseen.
Kuluvan vuoden aikana on kuultu myönteisiä uutisia esimerkiksi Enstolta, joka avasi uuden lämmityslaitteiden tuotantolinjan. Myös Peikko Group, Meka Pro ja Tikkurila ovat ilmoittaneet uusista investoinneista.
Kymmenen vuoden takainen käsitys Venäjästä bisneksen kultamaana on kuitenkin haihtunut ja etabloitumista harkitsevat suomalaisyritykset ovat käyneet varovaisiksi itäinvestointien suhteen.
”Tässä kontekstissa yritysten kannattaa laajasti hyödyntää pääkonsulaatin ja Pietarin Suomi-talon Team Finland-toimijoiden asiantuntemusta”, Lammila ohjeistaa.
Vuosi 2017 on julistettu Venäjällä ympäristövuodeksi, mutta budjettipanostukset ympäristönsuojeluun ovat olleet toistaiseksi vähäisiä. Jossain vaiheessa Venäjänkin on kuitenkin ryhdyttävä putsaamaan takapihojaan ja kaatopaikkojaan. Ainakin teoriassa apu on lähellä, sillä Suomesta löytyy huippuosaamista Cleantech-sektorilla.
Pietarin eteläpuolella sijaitsee surullisenkuuluisa, ympäristöä saastuttava Krasnyi Borin ongelmajätteiden kaatopaikka, jonka sulkemiseksi Suomen ja Venäjän viranomaiset tekevät yhteistyötä. Pietarissa on myös muita löyhkääviä kaatopaikkoja.
”Suomalaisyrityksille tarjoutuu ympäristöyhteistyössä lupaavia bisnesmahdollisuuksia”, Lammila povaa.
Suomalaisilla ei varaa ylimielisyyteen
Pietari on toki myös loistava kulttuurikaupunki ja Lammilan mielestä sen sijaintia Suomen naapurissa kannattaisi kulttuurin ja taiteen ystävien enemmänkin hyödyntää. Urheilun puolellakin tapahtuu, ja kun Helsingin Jokerit alkoi pelata KHL-liigassa, ovat monet suomalaiset jääkiekon ystävät ryhtyneet tekemään matkoja Pietariin.
”Ja ensi kesänä urheilun ystäviä on saapumassa Suomesta runsain joukoin, kun Venäjällä järjestetään jalkapallon MM-kisat. Yksi pelipaikoista on Pietarin upouusi jalkapallostadion.”
”Monilla suomalaisilla on ajastaan jälkeen jääneitä stereotyyppisiä käsityksiä.”
Turhan monille suomalaisille Venäjä on edelleen mysteeri, ja jo pelkkä matkustaminen maahan voidaan kokea vaarallisena. Venäjä-ennakkoluulojen murtamisessa on Pietarin pääkonsulaatillakin oma roolinsa.
”Maailmaa paljon kiertäneenä olen huomannut, että monilla suomalaisilla on ajastaan jälkeen jääneitä stereotyyppisiä käsityksiä ei vain Venäjästä, vaan monista muistakin maista ja maanosista”, Lammela sanoo.
Venäläisiin ei voi luottaa, latinot ovat laiskoja manjana-ihmisiä, Italia on taskuvarkaiden ja Ranska toivottoman byrokratian maa. Näinhän se ajattelumme usein menee.
”Todellisuudessa meksikolaiset ovat todella ahkeraa väkeä, ja Ranskassa hallintokulttuuri, terveydenhoito ja koulutusjärjestelmä ovat korkealla tasolla. On hyvä, että suomalaisten itsetunto on kohentunut viime vuosikymmeninä, mutta ylimielisyyteen ja muiden kulttuurien aliarvioimiseen ei pienellä maallamme ole varaa”, Anne Lammila korostaa.
Puoli vuosisataa toimittajana
Markku Saksa on työskennellyt toimittajana yhtäjaksoisesti 50 vuotta. Suomen ennätys kenties?
Journalistin ura alkoi Helsingin Sanomien toimittajakoulusta vuonna 1967, eikä Saksalla ole aikomustakaan lopettaa juttujen tekoa, vaikka eläkkeellekin jo pääsisi.
Helpompi olisikin luetella ne tiedotusvälineet, joita hän EI OLE uransa aikana avustanut. Työ jatkuu nyt Pietarissa, josta Saksa aikoo raportoida ainakin Lännen Medialle.
Saksa on monialajournalisti, jolta sujuvat uutisseuranta, politiikan ja talouden kommentointi sekä reportaasien kirjoittaminen. Saksalle journalismi näyttääkin olevan enemmän kuin pelkkä työ – se on elämäntapa ja keino jäsentää monimutkaista maailmanmenoa.
Saksa asui USA:ssa vuosina 2007-2011 ja hänen huomionsa maailman ykkösvaltion kärjistyvistä ongelmista herättivät huomiota kriittisyydellään. Ehkäpä Saksa omalla tavallaan ennakoi USA:n keskiluokan kasvavan tyytymättömyyden ja Donald Trumpin yllättävän valtaannousun?
Nyt Saksa on asunut puoli vuotta Pietarissa ja perehtynyt venäläiseen elämänmenoon. Mies on huomannut, että Venäjän ja hänen edellisen raportointimaansa Meksikon yhteiskunnissa on paljon yhteistä.
”Molemmissa maissa koettiin 100 vuotta sitten verinen vallankumous, ja nykyihmiset eivät halua keikuttaa venettä, vaikka vallanpitäjien korruptio ja väärinäytökset ovat hyvin tiedossa. Kummassakin maassa minua ihmetyttää ihmisten sietokyvyn loputtomuus”, Saksa analysoi.
Toisaalta Saksalla riittää myös ymmärrystä Venäjää kohtaan ja hänen mielestään osa suomalaisesta mediasta antaa maasta jossain määrin virheellisen vaikutelman.
”Varsinkin iltapäivälehtien Venäjä-uutisointi perustuu paljolti siihen, että arvioidaan minkälaisen uhan Venäjän naapuruus aiheuttaa Suomelle. Tämäntyyppisen journalismin lähtökohta on valitettavan usein se, että Venäjällä on aina pahat mielessä.”
Saksan mielestä monien suomalaisten Venäjä-kuva on jämähtänyt 1990-luvulle, jolloin rupla romahti useaan kertaan, kansalaisten säästöt sulivat ja palkat jäivät kuukausiksi maksamatta.
”Jotkut koulutetut ystävänikin katsovat nenänvartta pitkin, kun yritän vakuuttaa heille, että Pietari on yhtä hieno metropoli kuin joku Pariisi tai New York konsanaan. Suomalaismediassakin tulisi enemmän painottaa sitä, että pietarilaiset ovat ihan tavallisia ihmisiä huolineen ja murheineen. He menevät aamulla metroon, käyvät töiden jälkeen kaupassa ja ostavat Ikean tai Applen tuotteita – aivan kuten mekin teemme.”
Korkean virkamiehen puolisona Markku Saksalla saattaa olla sellaistakin sisäpiirin tietoa, jota muilla toimittajilla ei ole. Onko koskaan kiusausta käyttää kyseistä materiaalia lehtijutuissa?
”Jo ajatuskin on ihan mahdoton. Keskustelemme toki vaimoni kanssa yleisistä asioista, mutta toimenkuvat on pidettävä visusti erillään, etteivät puurot ja vellit mene sekaisin”, Markku Saksa painottaa.