Samoihin aikoihin Ruotsissa on käynnissä noin 20 000 hengen sotaharjoitus Aurora 17. Everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa Maanpuolustuskorkeakoulusta sanoo, ettei näissä harjoituksissa ole mitään suurta normaalista käytännöstä poikkeavaa. Mailla on yksinkertaisesti tapana järjestää sotaharjoituksia.
Zapad-harjoituksia on järjestetty vuodesta 1999 lähtien. Nyt vuoro sotaharjoitusten järjestäjänä on Venäjän läntisellä sotilaspiirillä. Mitään erityistä itse sotaharjoituksiin ei liity, mutta everstiluutnantin mukaan Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne on kiristynyt ja tämän vuoksi harjoituksista puhutaan ja kirjoitetaan enemmän kuin ennen. ”Harjoitusten geopoliittisista heijastuksista ei ole syytä kantaa erityistä huolta.”
”Sotilaallisen voimankäytön mahdollisuutta maatamme kohtaan ei voida kuitenkaan sulkea pois.
Pihlajamaan mukaan mikään maa ei kerro, että se harjoittelee hyökkäyssotaa. ”Sotaharjoitusten ilmoitetaan aina olevan puolustuksellisia.”
Näkeekö Venäjä Nato-maat uhkana? ”Venäjä julkaisi vuonna 2014 sotilasdoktriininsa, jossa se määrittelee Naton sotilaallisena ja ulkoisena vaarana.” Pihlajamaa sanoo, että vaara on lievempi ilmaisu kuin uhka. Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu on sanonut, että Naton infran ja joukkojen aktiivinen työntyminen Venäjän rajoille on aggressiivista ja että Venäjä lisää tämän takia puolustustaan lähialueilla.
Julkisuudessa on kerrottu, että Auroraan osallistuu muun muassa amerikkalaisia joukkoja kalustonaan Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä sekä taistelu- ja rynnäkköpanssarivaunuja. Pihlajamaa kertoo, että lähinnä jalkaväkimiinat on tarkoitettu puolustukseen, muilla aseilla, kuten ohjuksilla ja panssareilla, voidaan myös käydä hyökkäyssotaa.
Arviot eivät aina vastaa todellisuutta
Suwalkin alue Pohjois-Puolassa on noin 100 kilometriä leveä kaistale, joka yhdistää Puolan ja Liettuan. Venäjälle kuuluva Kaliningrad sijaitsee Suwalkista luoteeseen ja kaakossa on Valko-Venäjä. Jos Venäjän johtamat joukot katkaisisivat Suwalkin käytävän, niin Baltian maat saataisiin irralleen muusta Natosta. Huolimatta julkisuudessa esiintyneistä arvioista Pihlajamaan mukaan ei ole mitään todisteita siitä, että Zapadin aikana harjoiteltaisiin Suwalkin alueen valtausta.
Yhdysvaltain Euroopan maajoukkoja johtava kenraaliluutnantti Ben Hodges on esittänyt Reutersille arvion, että sotaharjoituksen varjolla Venäjä voisi syrjäyttää Valko-Venäjän nykyjohdon. Pihlajamaa ei yhdy näkemykseen. Valko-Venäjän presidentti Aleksandr Lukašenka on Venäjälle suhteellisen varma ja riskitön liittolainen. Hodges on todennut myös, että venäläiset voisivat jättää joukkojaan sotaharjoitusten jälkeen Valko-Venäjälle. Pihlajamaa sanoo, ettei tähän ole mitään syytä. Jos Venäjä haluaisi hyökätä Valko-Venäjälle, niin operaatio onnistuisi ilman sitä, että venäläisiä joukkoja olisi valmiiksi Valko-Venäjällä.
Kysymykseen pelkäävätkö Kremlin johtajat värivallankumousta ja lännen tukea oppositiovoimille everstiluutnantti Pihlajamaa vastaa, että Venäjä on kirjannut vuoden 2014 sotilasdoktriiniin, että maa varautuu toimintaan, joka vaarantaa Venäjän sisäisen rauhan ja vakauden. Doktriiniin sisältyy myös kohta perustuslaillisen muutoksen vaarantamisesta eli voidaan sanoa, että sotilasdoktriinissa on huomioitu muun muassa värivallankumouksen mahdollisuuden torjuminen.
Sotilaalliseen uhkaan on varauduttava
Historiallisista, alueellisista ja maiden omista sisäisistä syistä ja tarpeista Baltian maille on tärkeää, että ne saavat Naton suojelun ja että niiden alueilla on Naton joukkoja. Suomeen ei kohdistu Pihlajamaan mukaan samanlaista uhkaa kuin Baltian maihin, mutta sotilaallisen voimankäytön mahdollisuutta maatamme kohtaan ei voida kuitenkaan sulkea pois.
Suomi osallistuu syyskuussa Ruotsissa järjestettä-viin Aurora 17 sotaharjoituksiin yhdessä monen län-simaan kanssa. Pääpaino harjoituksissa on Tukhol-man, Göteborgin ja Gotlannin alueilla. Joukkoja tulee harjoituksiin Suomen lisäksi Tanskasta, Norjasta, Virosta, Ranskasta, Liettuasta ja Yhdysvalloista. Sotaharjoitus on Ruotsin suurin 20 vuoteen.
Moskovassa sotilasasiamiehenä toiminut everstiluutnantti kertoo, että Suomi toki osallistuu Aurora-harjoitukseen, mutta puolustusvoimien viestintä ei ole vielä kertonut tätä juttua tehtäessä millä laajuudella ja kalustolla. Suomi tarkkailee sekä Zapadin että Auroran sotaharjoituksia. Valko-Venäjä ja Venäjä saattavat kutsua länsimaiden sotilasasiamiehet seuraamaan Zapad-sotaharjoitusta. Valko-Venäjä on jo ilmoittanut kutsuvansa naapurimaitaan seuraamaan harjoitusta.
Suomenlahden ja Kaliningradin alueilla järjestettiin heinäkuussa Kiinan ja Venäjän merivoimien yhteinen laivastoharjoitus. Maat ovat harjoitelleet aikaisemmin yhdessä Kaukoidässä ja Mustallamerellä. Pihlajamaa ei näe näillä Venäjän ja Kiinan harjoituksilla mitään heijastuksia kansainväliseen tilanteeseen. Maat hakevat lähinnä kokemusta ja oppia toistensa käytännöistä.
Pihlajamaan mukaan Kiina on aggressiivinen toimija omilla lähialueillaan, kuten saarten valtaukset Etelä-Kiinan merellä ovat osoittaneet. Venäjänkin everstiluutnantti näkee aggressiivisena. Tästä toiminnasta on osoituksena tiedustelulennot Itämerellä.
Jos Venäjä yllättäen hyökkäisi esimerkiksi Viroon, niin amerikkalaisen tutkimuksen mukaan menisi vain kaksi vuorokautta siihen, kun koko maa olisi miehitetty. Vastavoimana on tietysti Viron Natojä-senyys ja se, että Natokin ärtyy aggressiiviseksi, jos tullaan lähelle sen rajoja.
Voiko sotaharjoituksista eskaloitua laajempi konflikti? Pihlajamaa viittaa tapaukseen vuodelta 2015, kun Turkki ampui alas venäläisen sotilaskoneen Syyrian konfliktin yhteydessä. Alas ampumisesta ei puhjennut sotaa. Päinvastoin, Venäjän ja Turkin suhteet ovat sittemmin lämmenneet.
Zapad- ja Aurora-harjoitukset käydään limittäin samaan aikaan ja tiukimmillaan 150-200 kilometrin päässä toisistaan. Kummatkin osapuolet tiedustelevat Pihlajamaan mukaan toistensa sotaharjoituksia. Itämeren piirissä ilma- ja merivoimat ovat molemmilla osapuolilla toiminnassa samaan aikaan. Yhteentörmäykset eivät ole tavoitteena kummallakaan osapuolella. Onnettomuuden riski toki kasvaa, mutta jos jokin ikävä törmäys tai vahinko tapahtuisi, niin Pihlajamaa ei usko laajemman sodan eskaloitumiseen. Osapuolilla on tarpeeksi ongelmia muun muassa taistelussa terrorismia vastaan sekä Lähi-idän ja Afrikan kriisipesäkkeissä.