Siltä varalta, että joskus on kiinnostavaa tietää millaista Venäjällä näinä aikoina oli, olen kirjoittanut joitakin sattumia matkoiltani ylös Nämä ovat otteita matkapäiväkirjastani syksyltä 2022 ja keväältä 2023.

Siltä varalta, että joskus on kiinnostavaa tietää millaista Venäjällä näinä aikoina oli, olen kirjoittanut joitakin sattumia matkoiltani ylös Nämä ovat otteita matkapäiväkirjastani syksyltä 2022 ja keväältä 2023.
Vuoristoinen ja vieraanvarainen Kirgisia tarjoaa matkailijalle unohtumattomia luontoelämyksiä, mutta niiden lisäksi kannattaa perehtyä maan kiehtovaan kulttuuriin ja monimuotoiseen yhteiskuntaan.
Laatokan ympäristössä on asunut useita suomensukuisia kansoja, ja rippeitä niistä on siellä yhä. Venäjän Ajan viime numerossa kerroin moottoripyörämatkastani lyydinkarjalaisten asuinseuduille, ja nyt jatkan retkeäni Koskenalan kaupungista vepsäläisten konnuille Ojattijoen kanjoniin.
Laatokan ympäristössä on asunut useita suomensukuisia kansoja, ja niistä on siellä yhä rippeitä. Seuraavassa kuvattavalla moottoripyöräretkellä käyn katsomassa lyydinkarjalaisten asuinseutua. Myöhemmin julkaistavissa matkatarinoissa poikkean vepsäläisten maisemissa ja lopuksi etsin jälkiä inkeriläisistä ja vatjalaisista.
Karjalan evakot tekivät Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen paljon matkoja luovutetun Karjalan kyliin. Ne kiinnostavat nykyisin meitä nuorempiakin muun muassa luontokohteina. Tutkimusretket Karjalan tasavallan maaseudulle vaativat hyvää valmistelua, ja myös rajavyöhykettä koskevat säännöt on otettava huomioon. Muuten retkestä voi tulla hankala, kuten seuraavassa kuvataan.
Jokainen itsenäinen valtio haluaa turvata oman alueensa koskemattomuuden ja varmistaa rajojensa turvallisuuden. Talvisodan tapahtumista viisastuneina suomalaiset ymmärsivät, että pieni valtio tarvitsee rajojensa turvaksi monitasoisen puolustuksen.
Venäjän Ajan viime numerossa kiersimme Äänisjärveä Petroskoista itärannan kautta järven pohjoiskärjessä olevaan Karhumäen kaupunkiin. Sieltä teemme retken Äänisniemelle, kauas valtaväylistä ja suurista taajamista. Sitten jatkamme järven länsipuolen kylien kautta takaisin Petroskoihin.
Viipurin legendaarisessa Monrepos-puistossa on käynnissä puistoalueen historian mittavin restaurointihanke. Venäjän Aika tutustui ankaraakin kritiikkiä sekä Venäjällä että Suomessa herättäneen puistoreformin nykytilanteeseen.
Euroopan toiseksi suurin järvi on Ääninen. Sen ympäristöön voi tutustua vaikkapa kiertämällä järven henkilöautolla tai moottoripyörällä. Ympäriajolla on mittaa vajaa 700 kilometriä, ja useimmille suomalaisista Ääninen on lähempänä kuin Lappi.
Venäjän Ajan viime numerossa käytiin Vienanmeren pohjoisrannikolla, Turjanrannalla. Sieltä palattua voi jäädä yöksi Kantalahden kaupunkiin, josta on kätevä tehdä tutustumisretki Kuolan niemimaan sisäosiin, jossa on modernimpaa elämää kuin rannikoilla.
Venäjän Ajan viime numerossa kerroin moottoripyörämatkastani Koillismaalta Vienan Karjalaan. Nyt ylitän valtakunnan rajan noin sata kilometriä pohjoisempana, Lapin maakunnassa olevalla Sallan raja-asemalla. Sieltä suunta on itään Murmanskin alueen eteläosassa olevaan Kantalahden kaupunkiin ja sen taakse, Turjanrannalle.
Viipuri on mainio lomakohde vaikkapa viikonlopun mittaiselle ruokamatkalle. Kävimme tutustumassa kaupungin ravintolaelämään keväisenä viikonloppuna, ja yllätyimme, miten runsaasti kaupungissa on hyviä ravintoloita ja kahviloita. Vaikka annoksissa olikin pientä ”viilaamista”, yhtään pettymystä ei matkan aikana koettu.
Nyt jos koskaan kannattaa matkustaa Viipuriin. Erityisesti kesäaikaan kaupunki kukoistaa ja näyttää turisteille parhaat puolensa. Hintataso on kautta linjan melko edullinen ja palvelukulttuuri on kohentunut huimasti takavuosista.
Maailmanperintökohteiden täyttämä Uzbekistan tarjoaa yhden mielenkiintoisimmista matkailukohteista muinaisen silkkitien historiasta kiinnostuneille. Helmikuussa löyhentyneen viisumikäytännön vuoksi maahan on nyt myös helpompi lähteä kuin koskaan aiemmin.
Noin tunnin ajomatkan päässä Pietarista on useita historiallisia palatseja ja kartanoita, joista monissa matkailija voi myös majoittua. Hatsinan kaupunki Pietarin eteläpuolella on hyvä tukikohta niihin tutustumiseen.
Vesitie on tehokas, turvallinen ja taloudellisesti kannattava vaihtoehto.
Sortavalassa voisi käväistä vaikka ruokamatkalla. Jokaisessa ravintolassa, jossa vierailimme, ruoka oli hyvää ja mautkin kohdallaan. Tasosta huolimatta ruoka on edullista, kolmen ruokalajin illallinen viineineen maksoi vain noin 20 euroa.
Huippuvuorten saaristo kuuluu Norjalle, mutta 1920-luvulla solmitun Svalbard-sopimuksen nojalla kaikilla sopimusosapuolilla on oikeus hyödyntää saarten luonnonvaroja ja harjoittaa taloudellista ja tieteellistä toimintaa. Myös Neuvostoliitto oli sopimusosapuoli, minkä seurauksena Huippuvuorilla on jo 1930-luvulta lähtien toiminut venäläinen Barentsburgin yhdyskunta.
Kesällä pelattavat jalkapallon maailmanmestaruuskisat innostavat jalkapallofaneja eri puolilla maailmaa. Suomalaisetkin ovat innokkaasti yrittäneet hankkia kisoihin lippuja, vaikka Suomea ei – taaskaan – kisoissa nähdäkään.
Taru Linna luotsaa Suomi-Venäjä-Seuran VenäjänMatkoja. – Matkanjohtaja on onnistunut työssään, kun ihmiset tahtovat uudestaan matkalle.
Kronstadtin laivastokaupunki sijaitsee Kotlinin saarella, Pietarin edustalla. Varsinkin kesäisin Kronstadt on tavattoman maalauksellinen paikka, jonka kaduilla ja kujilla on leppoisaa kuljeskella ja ihmetellä 300 vuotta vanhan kaupungin historiallista patinaa. Perusteellisemmin Kronstadtin historiaan voi tutustua vierailemalla kaupungin lukuisissa meriaiheisissa museoissa.
Fjodor Dostojevski kirjoitti Siperiasta veljelleen vuonna 1854: ”Omsk on vihamielinen perseenreikä. Täällä tuskin puu kasvaa. Kesällä kuumuus ja tuulet synnyttävät hiekkamyrskyjä, talvella vaivaavat lumimyrskyt.”